Anokoon uskossa ollenkaan epäilemättä

[Emil]

Teillä ei ole, kun te ette ano. Joka anoo, sen on anottava uskossa, ollenkaan epäilemättä. Uskokaa saaneenne, niin se ON TEILLE TULEVA.

[kalamos]

Ja tuo, mitä meillä ei sitten ole,
on ennenkaikkea viisaus.

Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta,
anokoon sitä Jumalalta,
joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta,
niin se hänelle annetaan.

Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä;
sillä joka epäilee,
on meren aallon kaltainen,
jota tuuli ajaa ja heittelee.

Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa,
kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.

Haluaisitko avata meille hiukan enemmän sitä,
mitä tuossa sanotaan?

Löydän avauksestasi myös
palasen tästä Jaakobin kirjeen kohdasta:

Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat
teidän keskuudessanne?
Eikö teidän himoistanne,
jotka sotivat jäsenissänne?

Te himoitsette,
eikä teillä kuitenkaan ole;
te tapatte ja kiivailette,
ettekä voi saavuttaa;
te riitelette ja taistelette.

Teillä ei ole,
sentähden ettette ano.

Te anotte,
ettekä saa,
sentähden että anotte kelvottomasti,
kuluttaaksenne sen himoissanne.

[Natanael]

Kalamos vastasi tähän avaukseen juuri niin kuin pitää – yksittäinen Raamatun jae on laitettava laajempaan kontekstiin, siihen tekstiyhteyteen, mistä se on otettu. En itse voi tietää, mitä Emil ajaa takaa esille nostamansa Raamatun kohdan avulla. Koska en tiedä Emilin ajatuksia, niin toistan tässä Kalamoksen pyynnön: ”Haluaisitko avata meille hiukan enemmän sitä, mitä tuossa sanotaan?”

Yleisellä tasolla totean kuitenkin, että nykyään maailmalla on paljon sellaisia opintuulia, joiden julistajat vakuuttavat uskovien saavan pysyvän terveyden, varallisuuden, sisäisen eheyden ja maallisen onnen, kun vain niitä anovat. Itse asiassa jotkut tuntemani puhujat ovat tuoneet esille asian niin, että edellä mainitsemani asiat kuuluvat Jumalan Sanan mukaan kaikille uskoville. Vain ne, jotka eivät siihen usko, kokevat sairauksia, elämän ahdistuksia ja köyhyyttä.
Paavali uskoi, että Jumala voi parantaa ja hänen omien käsiensäkin kautta monta ihmettä oli tapahtunut. Hän ymmärsi kuitenkin, että kaikki tapahtuu vain jos Jumala niin tahtoo. Paavali oli vain välikäsi; hän ei ollut se, joka hallitsee Pyhän Hengen parantavaa voimaa.

”Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.”

Pidän selvänä, että Paavali ei toivonut itselleen niin raskasta elämää kuin minkä hän sai kokea: vankeudet, ruoskimiset, nälän ja hädän, valheveljien panettelut yms. Mitä vain tuli vastaan, Paavali halusi olla aina Jumalan totuudellinen palvelija. Se toteutui monien nöyryytysten tiellä.

”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa.,”

Paavalilla oli jokin erittäin raskas vaiva, joten oli selvää, että hän vei sen Taivaalliselle Isälleen tiettäväksi ja pyysi Jumalaa vapauttamaan hänet raskaasta taakasta. Meidän aikanamme toistetaan usein, ettei Saatanalla ole meihin nähden enää mitään valtaa – Paavali tiedosti, että häntä vaivasi sielunvihollinen, Saatana. Paavali sanoo, että hän oli kolmesti rukoillut Herraa vapauttamaan hänet vaivasta. Kyllä hän varmaan asian puolesta useamminkin huokaili Jumalan puoleen. Olen ajatellut niin, että Paavali tarkoittaa tuossa yhteydessä erityisen intensiivisiä, kyseiseen kipeään asiaan keskittyneitä rukousaikoja, todellisia rukoustaisteluja. Paavali tiesi omasta kokemuksestaan, että Jumala voi auttaa – sitä hän ei varmaankaan epäillyt.
Yhä uudelleen kristityt kokevat Jumalan Paavalille antaman vastauksen sykähdyttävänä ja samalla lohduttavana. Tapahtui mitä tahansa, kaikki tulee meille Jumalalta. Mitä Hän näkee hyväksi tapahtua, se tapahtuu.

”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.”

Voiko olla niin, että monet uskovat pyrkivät uskottelemaan itselleen kaikenlaisia haluamiaan asioita ilman, että he rukouksessa mainitsisivat Jumalalle, että ”tapahtukoon Sinun tahtosi”?

[Emil]

Tottakai anomisemme uskossa ollenkaan epäilemättä, ei sulje pois sitä, että on anottava Herran tahdon mukaan ja Herra ei anna koskaan mitään sellaista, joka ei olisi Hänen tahtonsa, vaikka kuinka anoisimme ja uskossa anoisimme. Isä meidän rukous on hyvä esimerkki. Anotaan uskossa ja todetaan uskossa, että tapahtukoon sinun tahtoosi myös maanpäällä niinkuin taivaissa. Amen. Hänen tahtonsa, ei meidän.

[kalamos]

Haluaisitko avata meille
hiukan enemmän tuota Jaakobin kirjeen kohtaa:

Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta,
anokoon sitä Jumalalta,
joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta,
niin se hänelle annetaan.
Mutta anokoon uskossa,
ollenkaan epäilemättä ...

Mistä viisaudesta Jaakob puhuu?

[Emil]

Jumalallista viisautta. Jumalan viisautta. Samaa viisautta, mitä Salomollakin oli ennen lankeamistaan.

[kalamos]

Eli viisaus on jotakin,
mitä me tarvitsemme,
ja jota me emme itse voi aikaansaada.

Ja miten ilmenee se,
että meillä ei tuota viisautta ole.

Jaakob selvittää,
että on kahdenlaista viisautta
- ylhäältä tulevaa viisautta
- riivaajien viisautta

Ja nyt meiltä voi puuttua nimenomaan
tuo ylhäältä tuleva viisaus.
Ja miten tunnistamme sen,
kummasta on kysymys.
Tunnistamme sen esimerkiksi riitaisuudesta.

Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne,
niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee,
vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on,
siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on
ensiksikin puhdas,
sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa,
täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä,
se ei epäile, ei teeskentele.

Vain jos meillä on tuo ylhäältä tuleva viisaus,
me voimme vaeltaa Kristuksen kirjeenä
- Hänen, joka on Viisaus.

Tätä viisautta me emme voi opiskella
tai millään muullakaan tavalla aikaansaada.
Lukemalla Raamattua me saamme tietoa.
Mutta viisaus on ylhäältä,
ja sitä me saamme vain pyytämällä.

Siksi Jaakob heti alkuun sanoo,
että jos joltakin puuttuu viisautta,
niin anokoon sitä Jumalalta.

Jos meillä ei ole tuota viisautta,
niin me emme kykene mihinkään missään asiassa.
Mutta kun meillä on tuo viisaus,
niin me kykenemme kaikkeen.

Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon,
että te olisitte täydelliset ja eheät
ettekä missään puuttuvaiset.
Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta,
anokoon sitä Jumalalta,
joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta,
niin se hänelle annetaan.

[Emil]

Tätä Jumalalta, ylhäältä tulevaa visautta anon Herrani ja Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä, tässä ja nyt. Amen.

[Kirjoittaja]

Tätä viisautta me emme voi opiskella
tai millään muullakaan tavalla aikaansaada.
Lukemalla Raamattua me saamme tietoa.
Mutta viisaus on ylhäältä,
ja sitä me saamme vain pyytämällä.

Pyhät Kirjoitukset tekevät myös viisaaksi, pyytämisen ohella:

ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

[Emil]

Amen.