Usko ilman tekoja

[kalamos]

Jaakob kirjoittaa uskonveljille
ja sanoo:

Veljeni,
älköön teidän uskonne
meidän kirkastettuun Herraamme,
Jeesukseen Kristukseen,
olko sellainen,
joka katsoo henkilöön.

Jaakob tykittää tästä aiheesta
tuon luvun alussa 13 jakeen verran
päätyen seuraavaan:

Sillä tuomio on laupeudeton sille,
joka ei ole laupeutta tehnyt;
laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.

Kun nyt puhutaan veljistä,
niin kysymyksessä täytyy olla
Kristuksen palkintotuomioistuin,
jolla tuomitaan vain pelastetut ihmiset.
Siis palkitaan - tai sitten ei.
Ja seuraavaksi tuleekin esimerkki
laupeudettomuudesta:

Mitä hyötyä, veljeni,
siitä on,
jos joku sanoo itsellään olevan uskon,
mutta hänellä ei ole tekoja?
Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
Jos veli tai sisar on
alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
ja joku teistä sanoo heille:
"Menkää rauhassa,
lämmitelkää ja ravitkaa itsenne",
mutta ette anna heille ruumiin tarpeita,
niin mitä hyötyä siitä on?

Kristuksen palkintotuomioistuimella
tällainen veli jää palkkaa vaille.
Pelastettu hän on yksin armosta,
mutta palkkaa ei tule -
ei myöskään voittopalkintoa,
eikä kruunua,
eikä aarrettakaan ole missään koottuna.
Tällainen veli on kyllä
syyttömäksi julistettu eli vanhurskautettu,
mutta hänellä ei ole vanhurkaita tekoja.
Jaakob antaa esimerkin Aabrahamista
- uskon isästä:

Eikö Aabraham, meidän isämme,
tullut vanhurskaaksi teoista,
kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
Sinä näet,
että usko vaikutti hänen tekojensa mukana,
ja teoista usko tuli täydelliseksi

Rikkaalle nuorukaiselle
Jeesus sanoi:

Jos tahdot olla täydellinen,
niin mene, myy, mitä sinulla on,
ja anna köyhille,
niin sinulla on oleva aarre taivaissa

Jeesus puhui myös

- profeetan palkasta
- vanhurskaan palkasta
- opetuslapsen palkasta
(Matt 10:41-42)

Siis kysymys on tehtävästä
ja siitä annettavasta palkasta.
Jos tehtävä jää tekemättä,
niin ei tule palkkaakaan.
Mutta pelastus on yksin armosta.
Jeesus on Pelastus:

Sillä muuta perustusta
ei kukaan voi panna,
kuin mikä pantu on,
ja se on Jeesus Kristus.
Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle,
rakensipa
kullasta, hopeasta, jalokivistä,
puusta, heinistä tai oljista,
niin kunkin teko on tuleva näkyviin;
sillä sen on saattava ilmi se päivä,
joka tulessa ilmestyy,
ja tuli on koetteleva,
minkälainen kunkin teko on.
Jos jonkun tekemä rakennus kestää,
on hän saava palkan;
mutta jos jonkun tekemä palaa,
joutuu hän vahinkoon;
mutta hän itse on pelastuva,
kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.