Raamattu on Jumalan omasivu

Sulhasen ja Morsiamen välinen suhde
oli edennyt tilanteeseen,
jossa mikään ei saanut
häiritä tuota Rakkautta.

Mutta tuonkin yhteyden jälkeen
elämä jatkuu arjen kuvioissa.

Rakkauden puutarha ja viinimaja
ovat vaihtuneet velvollisuuksiin.

Sulhanen on mennyt jonnekin.
Morsian odottaa sulhastaan.

Talvi on koetellut kaikkea.
Mutta nyt vihdoin
Morsian taas kuulee ja näkee Sulhasensa.
Ja Morsian huudahtaa ilmoille ilonsa.

Salomo (KV 2:8-9) kirjoitti:
Kuule!
Rakkaani tulee!

Katso,
tuolla hän tulee hyppien vuorilla,
kiitäen kukkuloilla.

Rakkaani on gasellin kaltainen
tai nuoren peuran.

Katso,
tuolla hän seisoo seinämme takana,
katsellen ikkunasta sisään,
kurkistellen ristikoista.

Kohtaaminen tapahtuu.
On aika taas Rakkaudelle.

Sulhanen kutsuu Morsiamensa
kanssaan nyt keväiseen puutarhaan.

Salomo (KV 2:10-13) kirjoitti:
Rakkaani lausuu
ja sanoo minulle:

"Nouse, armaani, sinä kaunoiseni,
ja tule.

Sillä katso,
talvi on väistynyt,
sateet ovat ohitse,
ovat menneet menojaan.

Kukkaset ovat puhjenneet maahan,
laulun aika on tullut,
ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

Viikunapuu tekee keväthedelmää,
viiniköynnökset ovat
kukassa ja tuoksuavat.

Nouse, armaani, sinä kaunoiseni,
ja tule.

Jostain syystä Morsian kuitenkin
pelkää ja piilottelee.

Salomo (KV 2:14) kirjoitti:
Kyyhkyseni,
joka piilet kallionkoloissa,
vuorenpengermillä

anna minun nähdä kasvosi,
anna minun kuulla äänesi,

sillä suloinen on sinun äänesi
ja ihanat ovat sinun kasvosi."

Viinitarha ei kuitenkaan ole
ihan siinä mallissa kuin silloin,
kun se sai todistaa
Sulhasen ja Morsiamen välistä
häiriötöntä Rakkautta.

Ketut turmelevat sitä.
Viinitarha vaatii varjelua.

Salomo (KV 2:15) kirjoitti:
Ottakaamme ketut kiinni,
pienet ketut,
jotka viinitarhoja turmelevat,
sillä viinitarhamme ovat kukassa.

Ja näin edessä oli
kovin toisenlainen päivä
kevään kukkaloistossa kuin viimeksi.

Ketut on otettu kiinni.
Morsian on saanut joka tapauksessa
kohdata Sulhasensa läheisesti.

Mutta taas on aika
lähtösuudelmalle ja vilkutuksille.
Sulhanen kiitää velvollisuuksiinsa.

Salomo (KV 2:16-17) kirjoitti:
Rakkaani on minun,
ja minä hänen
- hänen,
joka paimentaa liljojen keskellä.

Kunnes päivä viilenee
ja varjot pakenevat,
kiertele, rakkaani, kuin gaselli,
kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.

Mutta heti yövuoteella
valtava kaipuu valtaa Morsiamen.

Missä on Rakkaani