Raamattu on Jumalan omasivu

Olemme tulleet yhteiseen kokoontumiseen.
Herran huoneeseen.

Herran läsnäolo saa sydämemme sykkimään.
Hän, joka on Jumalan Sana
on jo Henkensä kautta paikalla.
Ilmassa on suuren juhlan tuntu.

Kiitos Jeesus.
Aamen! Halleluja!

Huokauksia kuuluu sieltä ja täältä.
Kaikki janoavat Herran kohtaamista.

Joukossa on tietenkin niitäkin,
jotka eivät ole niin tuttuja seuroissa.
Vähän ihmettelevätkin sähköistä ilmapiiriä.

Mutta kaipuu syntyy sydämessä.
Voisinko minäkin saada sen,
mitä noilla muilla on.

T'ällaisella kaipauksella
alkoi Laulujen laulu:

Hän suudelkoon minua
suunsa suudelmilla.

Ja sitten kuoro puhkeaa laulamaan:

Sillä sinun rakkautesi
on suloisempi kuin viini.

Nyt taivas laskeutuu.
Minä tunnen kaikilla aisteillani
Herran läsnäolon.

Suloinen on voiteittesi tuoksu,
vuodatettu öljy on sinun nimesi;
sentähden sinua nuoret naiset rakastavat.

Minä haluan tuota samaa,
mitä nämä nuoret naiset ovat kokeneet.

Vedä minut mukaasi, rientäkäämme!

Ja alttarilla saan kohdata Herran.

Kuningas on tuonut minut kammioihinsa.

Nyt minä voin koko sydämestäni
yhtyä siihen ylistykseen,
joka muiden suusta on pursunut ulos.

Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta,
me ylistämme sinun rakkauttasi
enemmän kuin viiniä;
syystä he sinua rakastavat.

Mutta nyt tässä
Herran kohtaamisen hetkessä,
minä tiedostan mitä syvimmin sen,
minkälainen minä olen.

Salomo (KV 1:5) kirjoitti:
Minä olen musta

Kuulen Herrani puhuvan juuri minulle
aivan henkilökohtaisesti.
Hän jatkaa aloittamaani lausetta:

Salomo (KV 1:5) kirjoitti:
mutta ihana

Minä ihana?
Alan voihkia.
Ei, Ei, Ei.
Voi hyvät ystävät ...

Salomo (KV 1:5) kirjoitti:
te Jerusalemin tyttäret

Te ette tiedä
millainen minä olen ...

Salomo (KV 1:5) kirjoitti:
kuin Keedarin teltat

Ja taas kuulen Herran sanovan,
miten Hän näkee minut:

Salomo (KV 1:5) kirjoitti:
kuin Salomon seinäverhot

Minun Kotini onkin nyt täällä.
Herran huoneessa.

Viinitarhaani en varjellut