Turmelevat ketut on otettu kiinni.
Rakkauden kevät on avannut kesän.
Elämä voi jatkua onnellisena.
Yhdessä.
Mutta Yljällä on velvollisuuksia.
- Rakkaani on minun,
ja minä hänen
- hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat,
kiertele, rakkaani,
kuin gaselli,
kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.
Päivä on viilennyt.
Varjot ovat pidentyneet niin,
ettei niitä enää näy.
Mutta Ylkä ei olekaan palannut.
Salomo (KV 3:1) kirjoitti:
Yöllä minä vuoteellani etsin häntä,
jota minun sieluni rakastaa,
minä etsin,
mutta en löytänyt häntä.
Morsian lähtee etsimään Rakastaan
kaupungin kaduilta ja toreilta.
Salomo (KV 3:2) kirjoitti:
"Minä nousen ja kiertelen kaupunkia,
katuja ja toreja,
etsin häntä,
jota minun sieluni rakastaa."
Minä etsin,
mutta en löytänyt häntä.
Morsian oli lähettänyt Yljän
liljan tuoksuisille vuorille,
mutta etsii Häntä nyt yöllä kaupungista.
Ja Morsian kääntyy vartijoiden puoleen.
Salomo (KV 3:3) kirjoitti:
Kohtasivat minut vartijat,
jotka kaupunkia kiertävät.
"Oletteko nähneet häntä,
jota minun sieluni rakastaa?"
Mutta ei Ylkä ollut kadoksissa.
Morsian oli hukassa.
Ennenkuin vartijat
ehtivät mitään vastaamaan,
on kohtaaminen tapahtunut.
Morsian on löytänyt Ylkänsä,
vai olisiko sittenkin toisinpäin.
Ylkä oli löytänyt
kaduilla ja toreilla
harhailevan Morsiamensa.
Salomo (KV 3:4) kirjoitti:
Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa,
kun löysin hänet,
jota minun sieluni rakastaa;
minä tartuin häneen
enkä hellittänyt hänestä,
ennenkuin olin saattanut hänet
äitini taloon, kantajani kammioon.
Ja taas on aika Rakkauden.
Salomo (KV 3:5) kirjoitti:
Minä vannotan teitä,
te Jerusalemin tyttäret,
gasellien tai kedon peurojen kautta:
älkää herätelkö,
älkää häiritkö rakkautta,
ennenkuin se itse haluaa.
Mutta tämänkin yhteyden jälkeen
kuninkaalliset velvollisuudet odottavat.
Mutta nyt Ylkä palaa niin näkyvästi,
ettei sitä voi olla huomaamatta.
Jerusalemin tyttäret ihmettelevät ...
Kuka tuolla tulee?
