Onko Jobin kirja sellaisenaan opetusta?

[Kirjoittaja]

Kun mietin kun Jumalahan nuhtelee näitä Jobin ystäviä lopussa ja Jobkin katuu. Niin mikä siinä sitten on opiksi otettavaa ja mikä ei?

[kalamos]

Jobin kirja on mahdollisesti Raamatun vanhin kirja.
Ja se käsittelee maailman vanhinta ongelmaa - kärsimystä.
Maailmassa ei olisi kärsimystä,
jos paholainen ei olisi saanut haltuunsa tätä planeettaa.

Job oli hurskas mies.
Jos Job ei olisi ollut niin hurska kuin oli,
ei Jobin kirjaa koskaan olisi kirjoitettu.

Mutta sitten Jumala ottaa suojaavan kätensä pois Jobin elämästä.
Ja tämän maailman ruhtinas saa riepotella Jobia.
Jobia kohtaa hirvittävä kärsimys.

Jobin luokse tulee kolme Jobin ystävää
Elifas, Bildad ja Soofar
surkuttelemaan ja lohduttamaan Jobia.
Ja he toimivat esimerkillisesti.

he korottivat äänensä ja itkivät,
repäisivät kukin viittansa
ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.
Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä,
eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle,
sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.

Sitten setsemän päivän hiljaisuuden jälkeen
kärsivä Job avaa suunsa ja ilmaisee tuskansa.

Senjälkeen Job avasi suunsa
ja kirosi syntymäpäivänsä;
Job lausui ja sanoi:
"Kadotkoon se päivä,
jona minä synnyin,
ja se yö, joka sanoi:
'Poika on siinnyt'.

Ja sitten Elifas, jonka siis piti lohduttaa Jobia,
alkaakin toimimaan kuin syyttäjä.
Myöhemmin muutkin Jobin ystävät toimivat samoin.
Heidän mielestään Job sai syyttää itseään kohtalostaan.
Elifas aloittaa lohdutuksen sijasta ikäänkuin Jobin puhuttelun,
käyttäen johdantosanana muun muassa verbiä 'ojentaa'.

Nyt meillä on edessämme varoittava esimerkki siitä,
miten sairasta ei lohduteta.

Ei Jobin sairaus johtunut Jobin syntisyydestä.
Se johtui Jobin vanhurskaudesta.
Jos Job ei olisi ollut niin vanhurskas kuin oli,
ei Job olisi koskaan joutunut siihen kärsimyseen, mihin joutui.
Jobin kirjaa ei koskaan olisi kirjoitettu.

Job ja hänen ystävänsä eivät tiedä syytä Jobin kärsimyksiin.
Jobin ystävät antavat ymmärtää, että Job on tehnyt syntiä,
ja siksi Jobia ovat kohdanneet nämä hirvittävät kärsimykset.
Job ei löydä ei hakemallakaan totuuspohjaa väitteille,
joita nämä ystävät esittävät.

Hyppään Jobin kirjan loppupuolelle.
Herra tulee tuulispäänä paikalle.
Ja mitä Hän tekee.
Hän alkaa kysyä Jobilta asioita.
joihin Job sen enempää kuin kukaan ihminen
ei kykene vastaamaan.

Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
"Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
Vyötä nyt kupeesi kuin mies;
minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
Missä olit silloin, kun minä maan perustin?
Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.

Jumala siis todellakin ihan tieten tahtoin kertoo tapahtumista,
joista Job ja kukaan ihminen ei voi mitään tietää.
Ihminen ei ollut paikalla näkemässä.
Ja tämä puhe tehoaa Jobiin,
joka ei ymmärtänyt kärsimyksiänsä, joihin oli joutunut.

Jumala tietää menneet ja tulevat.
Ja Jobinkin tulevaisuus oli sitten ihana.
Ilmeisesti paljon parempi kuin se olisi ollut,
jos näitä kärsimyksiä ei olisi ollut tässä välissä.

Aivan Jobin kirjan lopussa käy ilmi,
että nämä kolme lohduttajaa tekivät sanoillaan
erittäin pahaa syntiä Jumalaa vastaan.
Mutta Job rukoili näiden ystäväinsä puolesta
ja niin Jumala ei rangaissut heitä.

Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat,
sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle:
"Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan,
koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.
Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta,
käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri,
ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne.
Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä,
ettette puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job."
Niin teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar
menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli heille puhunut;
ja Herra teki Jobille mieliksi.

Eli Jobin kirja on kokonaisuutena
aivan perustavaa laatua oleva opetus ihmisen kärsimyksistä.

Siinä on paljon tekstiä kolmelta Jobin ystävältä,
jotka puhuivat väärin - puhuivat Herraa vastaan.
Heidän puheensa ei siis tietenkään ole oikeaa opetusta.

PS

Olen tällä hetkellä sen verran kovissa kivuissa,
että nyt on pakko välillä lopettaa.

[Kirjoittaja]

kiitos että jaksoit vastata, kivuista huolimatta.

[kalamos]

Jatkan vielä hiukan,
vaikka kyllä minä jo melkein valmiiksi sain eilen vastaukseni.
Luetaan vielä Jobin vastaus Herralle:

Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
"Minä tiedän, että sinä voit kaikki
ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.
'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?'
Siis on niin:
minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista,
jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.
Kuule siis, niin minä puhun;
minä kysyn, opeta sinä minua.
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.
Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa."

Tässä on käännekohta Jobin kirjan sanomassa,
joka muodostuu siitä asetelmasta,
että paholainen oli varma,
että saa Jobin kääntymään Jumalaa vastaan,
jos saa riepotella Jobia.
Paholainen oli väärässä.
Luetaan vielä ihmeellinen päätös kaikelle.

Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta,
käänsi Herra Jobin kohtalon,
ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän,
kuin hänellä ennen oli ollut.

Ja kaikki hänen veljensä ja sisarensa
ja kaikki hänen entiset tuttavansa tulivat hänen tykönsä
ja aterioitsivat hänen kanssaan hänen talossansa,
ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä onnettomuudesta,
jonka Herra oli antanut kohdata häntä.

Ja he antoivat kukin hänelle yhden kesitan ja yhden kultarenkaan.
Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua,
niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia,
tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa.

Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia
ja kolmannelle nimen Keren-Happuk.
Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret;
ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla.

Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta
ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti.
Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.

Job oli kärsinyt ja menettänyt paljon,
mutta sai myöhemmin kaiken takaisin ja tuplana.
Ja tuo ihana lopputulos käynnistyi siitä,
kun Job rukoili noiden häntä väärin syyttäneiden ystävien puolesta.

Ja nyt kaiken tämän jälkeen Jobin todelliset ystävät
ensimmäisen kerran tulevat ja todella
surkuttelivat ja lohduttivat Jobia.

Siis hirvittävä kärsimys,
jonka aiheuttivat paholaisen riepottelu
mukaanlukien ystävien mitä julmin tapa
lähestyä kärsivää ihmistä,
loppui vasta nyt,
kun Job asetti käden suulleen.
Tämä luottamus Jumalaan toi
Jobille, joka toivoi kuolemaa,
vielä 140 elinvuotta
ja hän sai iloita lapsistaan
neljänteen polveen saakka.

Tällaisen luottamuksen Jumalaan
kuin Job voimme mekin kaiken kärsimyksemme keskellä
osoittaa Jobin tavalla sanoin:

Minä tiedän, että Sinä voit kaikki
ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

Kaikella on jokin tarkoitus.
Jumalalla ei koskaan ole pallo hukassa.