Raamattu on Jumalan omasivu

Olin vielä aika pieni poikanen, kun huomasin,
että kahvia tarjottaessa voi pyytää,
että kaadetaan vain puoli kuppia.

Ja näin minä sitten teinkin olisiko ollut toisella kahvikuppikierroksella.
Ja niin täti, joka kahvia tarjoili,
kaasi pannusta kuppiini puoli kupillista kahvia.

Sitten tuli kolmas kierros,
ja minä olin ihan ihmeissäni,
miksi minulle ei enää tarjotakaan kahvia.

Olisin taas pyytänyt hienosti
- puoli kuppia - kiitos.

kalamos kirjoitti:

Olisin taas pyytänyt hienosti
- puoli kuppia - kiitos.

Ajatteletko tämän myös hengelliseksi rajoitteeksi,
jos sanomme: "vain puoli mitallista - kiitos" ?

Niin.
Kyllä tuo varmaan sopii myös siihen,
kun täytymme Hengellä.

Minä olen aina ollut kovin arka
hengellisissä tilaisuuksissa esimerkiksi nostamaan käsiä ylös
ylistyksen ja palvonnan aikana.
Monesti minä olen nostanut kädet korkeintaan hartioiden tasolle asti.

Ja voi olla niin,
että sitten sitä myöskin saa vain puoli kupillista.

kalamos kirjoitti:Niin.
Kyllä tuo varmaan sopii myös siihen,
kun täytymme Hengellä.

Minä olen aina ollut kovin arka
hengellisissä tilaisuuksissa esimerkiksi nostamaan käsiä ylös
ylistyksen ja palvonnan aikana.
Monesti minä olen nostanut kädet korkeintaan hartioiden tasolle asti.

Ja voi olla niin,
että sitten sitä myöskin saa vain puoli kupillista.

Mä oon samanlainen, mutta en ole koskaan ajatellut, että sillä olisi merkitystä sille,
miten Jumala jakaa henkeään. :)

Todennäköisesti heititkin tuon huumorilla? ja mua ainakin alkoi naurattamaan ja
mieleen nousi vain ajatus, et nyt kyllä testaan het seuraavalla kerralla tuota asiaa
käytännössä.


Kerron sitten, miten mun kävi!

Mutta sen kyllä uskon, että monesti me itsekin rajoitamme Jumalan siunauksia elämässämme
omalla ajattelullamme ja omilla toimillamme.

David Wilkerson kirjoittaa mm. näin:

Haggain kirja on ihmeellinen oppitunti siitä, kuinka saada ja pitää Herran siunaus ja mielisuosio.
Profeetta Haggai tuo todella yksinkertaisesti esiin, kuinka Jumalan lapset voivat elää ja vaeltaa Jumalan jatkuvassa siunauksessa ja suosiossa.

Mutta Haggai näyttää myös ne syyt, miksi ihmiset menettävät Jumalan siunauksen - ja mitä heidän täytyy tehdä tullakseen takaisin Hänen suosioonsa.
Tämä on totta kansoille, perheille ja yksittäisille ihmisille.

Ihmeellinen totuus on, että Jumala siunaa niitä, jotka vaeltavat uskollisuudessa.
Hän osoittaa suosionsa niille, jotka suosivat Häntä.
En tiedä sinusta, mutta minä rakastan olla sellaisten ihmisten ympärillä, joilla on Jumalan suosio.
Heissä on jotakin Kristuksen yltäkylläisyydestä ja heillä on pysyvä rauha.
Sinun ei tarvitse murehtia päivästä toiseen, ovatko he iloisia vai surullisia, koska heidän vaelluksessaan Jumalan kanssa on vakaata.

Minäkin uskon, että uskollisuus ja kuuliaisuus ovat avaimet siihen, että saamme asua sisällä Hänen huolenpidossaan ja siunauksissaan.

vilja kirjoitti:

kalamos kirjoitti:Niin.
Kyllä tuo varmaan sopii myös siihen,
kun täytymme Hengellä.

Minä olen aina ollut kovin arka
hengellisissä tilaisuuksissa esimerkiksi nostamaan käsiä ylös
ylistyksen ja palvonnan aikana.
Monesti minä olen nostanut kädet korkeintaan hartioiden tasolle asti.

Ja voi olla niin,
että sitten sitä myöskin saa vain puoli kupillista.

Mä oon samanlainen, mutta en ole koskaan ajatellut, että sillä olisi merkitystä sille,
miten Jumala jakaa henkeään. :)

Todennäköisesti heititkin tuon huumorilla? ja mua ainakin alkoi naurattamaan ja
mieleen nousi vain ajatus, et nyt kyllä testaan het seuraavalla kerralla tuota asiaa
käytännössä.


Kerron sitten, miten mun kävi!

Odotan suurella mielenkiinnolla raporttiasi.
Mutta kyllä minä olin ihan tosissani.

Minun kohdallani tosin on niin,
että en minä käsiäni paljon ylemmäksi saisikaan.

Itse asiassa sydänkirurgin tekemän leikkauksen
(ei kylläkään sydänleikkaus) jäljiltä
minun vasen käteni oli oikeastaan ensin täysin liikuntakyvytön.
Tai se oli sellaisessa sidoksessa,
ettei sitä yksinkertaisesti voinut
eikä saanut liikuttaa.

Sitten lopulta sitä sai ruveta kuntouttamaan.
Ensin sormia hiukan liikuttamaan jne.
Mutta en enää saanut tuon leikkauksen jälkeen
pitkänkään ajan kuluttua kättäni nousemaan ylös.
En sitten millään.
Sitten kerran minä tein taas sen,
minkä joskus aikaisemminkin.
Minä nostin sen Jeesuksen nimessä ylös.
Ja se nousi.

Ja nousee kyllä edelleenkin vielä vuosikymmenien jälkeen.
Mutta aika paljon hermoja tuhoutui tuossa leikkauksessa,
ja vasen olkapääni ja hartiani on inhottavan luisevaa katseltavaa,
kun paljon lihaksia on surkastunut.
Ja vasen käteni jäi liikerajoitteiseksi ja heikoksi.
Tuon vasemman käden varassa minä kuitenkin olen esimerkiksi hiiren käyttämisessä.

Mutta tuohon kupilliseen.
Kerrohan sitten, kun olet kokeillut,
saitko enemmän kuin puoli kupillista - tai siis enemmän kuin ennen.

PS

Tuli vielä mieleeni kertomus pienestä pojasta,
joka olisi halunnut suklaakeksejä.
Äiti työnsi kärryjä marketissa.
Poika istui niissä ja muistutti vähän väliä suklaakekseistä.
Mutta äiti pysyi tiukkana. Ei suklaakeksejä.
Sitten oltiin jo kassajonossa.
Ja tuo poikanen tajusi, että nyt ei tainnut tulla suklaakeksejä.
Sitten hän nousi seisomaan noissa kärryissa,
veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja huusi niin kovaa kuin kykeni:

Jeesuksen nimessä
minä tahdon suklaakeksejä!

Ja tämä pojan huudahdus sai aikaiseksi sen,
että noihin kärryihin tuli valtaisa määrä suklaakeksejä,
joita pojan äänen kuuluvuusalueella olleet asiakkaat
ostivat tälle pojalle.

Tämä tapahtui kai Amerikan maalla.

IHANA esimerkki tuo suklaakeksijuttu!

Näin Jumala saattaa tehdä ihmeitä, vaikka niiden ihmeiden toimeenpano tapahtuukin meidän ihmisten kautta aina silloin tällöin, mutta eivät ole siitä huolimatta yhtään sen vähäisempiä ihmeitä, kuin jotkut muutkaan.

Mutta..... käsien ylhäällä pitämiseen.....

Mä olen vähän sellainen kankea tapaus siinä mielessä, että mua ei saa esim. käsien ylhäälläpitämiseen käskemällä tai minkään kaltaisella hurmoksella, mä kun en osaa oikein lähteä sellaiseen mukaan ja se saattaa olla toisaalta ihan hyväkin niin, mutta saattapa se olla huonokin asia, jos Jumalan siunaukset ovat siitä kiinni.

Ja toisaalta...... Pysyihän Israelkin voitolla niin kauan, kuin Mooseksen kädet pysyivät ylhäällä... joten.... niin..... ei uskalla sanoa, onko niin vai näin....

Mutta sama on täälläkin tilanne, ettei kumpikaan käsi pääse ihan täytehen ojohon, joten, olisko se Isä aatellu, ettei tuolle sitten tarvihte antaakaan sitä samaa määrää, kuin niille, joiden kädet pääsee ylös asti?

Toisen käden olen saanut suhteellisen hyvän kuntoon, tekemällä seinää pitkin hämähämähäkki nousua :) mutta toinen käteni on ja pysyy pienessä koukussa kaiketi elämäni loppuun saakka.

Mutta siitä huolimatta mulla on tuntuma, että olen saanut monen monituiset kerrat jopa yli äyräidensä ja siksi en oikein tahdo jaksaa uskoa, että se olisi käsistä kiinni.

Ei se tietenkään ole käsistä kiinni, vaan janosta.
Mutta vaikka meillä olisi jano, niin voi olla, että emme janoa.
Tai emme isoa kuten tuo pieni poika.

Johannes (7:37) kirjoitti:Jos joku janoaa,
niin tulkoon Minun tyköni ja juokoon.

Hänen tykönsä on varmaan hyvä tulla palvoen.

Niin, sanoohan Sana näinkin:

Matteus (5:6) kirjoitti:Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

Ja nyt tulee mieleen Jaakobin kirje.

Jaakob (4:2) kirjoitti:Teillä ei ole, sentähden ettette ano.