Hetki sitten otin jääkaapissa säilyttämäni vesilasin ja
join sen tyhjäksi. Tarkoitukseni oli täyttää se uudelleen,
mutta lasi lipsahtikin kädestäni ja putosi kuuluvasti
räsähtäen pienelle pyöreälle lyhytnukkaiselle matolle.
Lasi meni pehmeästä putoamisalustasta huolimatta
"tuusannuuskaksi", mitä suuresti ihmettelin.
Muutamia isompia sirpaleita oli sentään. Nuo lasit olivat
olleet minulla varmaan ainakin kolmekymmentä vuotta
ja ne olivat särkymättömäksi luulemaani Duralex-lasia.
Mieleeni tuli, että niinhän sitä elämässä särkyy moni
särkymättömäksi ennen kuviteltu. Onneksi silloin voi
ammentaa Jeesuksen tarjoamaa elävää vettä, mihin
ei duralex-ammennusastiaakaan tarvita!
