Pitkä ajomatka takana
- kilometrejä kolminumeroinen luku.
Pää on hirveän kipeä.
Yksi mieleenpainuva kokemus
kuitenkin jäi tästä päivästä.
Päätin piipahtaa eräässä paikassa.
Piha oli hiljainen,
mutta kun astuin sisälle
huomasin,
että ahdas konttori oli täynnä
ahdistuneen näköisiä ihmisiä.
Ja ensimmäiseksi minua
tervehti tolppa,
jossa oli valikko painikkeita
vuoronumeron valintaa varten.
Tuijotin sitä,
ja mietin,
mitähän varten minä tänne tulin.
Lupa-asiat ... jne ... jne.
Päätin ottaa vuoronumerolipukkeen
ensimmäisestä painikkeesta.
Istahdin odottamaan
ajatellen samalla,
että ei tämä kyllä jää piipahdukseksi,
jos täällä nyt ollenkaan palvellaan.
Sitten luin seinältä valtavan kokoisen julistuksen,
joka ilmoitti,
että palvelevat ensisijaisesti ajanvaranneita.
Ja minähän en sitä ollut varannut,
enkä siihen oikastaan kykenekään.
Joten taidan jäädä kokonaan ilman palvelua.
Luukulla oli ilmeisesti vaikea asia.
Ruuhka konttorissa lisääntyi.
Varmaan puolikas tunti tai kolme varttia meni,
kun vihdoin tuli seuraavan vuoro.
Mutta luukulta ei huudettukaan vuoronumeroa
vaan nimi.
Silloin yksi vuoroaan odottavista luovutti
ja heitti numeronsa luukulle ja meni ovesta ulos.
Minä jäin odottamaan vuoronumeroni kanssa.
Kaikki se kestää ... toivoo.
Nyt palvelu sujui nopeammin.
Ja tuli seuraavan vuoro.
Olin taas jo valppaana.
Jokohan olisi minun vuoroni.
Mutta taas huudettiin nimi.
Katselin ympärilleni
ja totesin,
että taidan minäkin luovuttaa.
Mutta kuitenkin jäin vielä.
Taas tapahtui kaikkea jännää.
Ja sitten ehkä noin tunnin odotuksen jälkeen
kaikki odottivat jännityksellä,
minkälainen kutsu luukulta seuraavaksi kuuluu.
Ja nyt huudettiin numero.
Hei! Sehän on minun numeroni.
Tuntui kuin olisi saanut lottovoiton.
Pian minun jälkeeni viereiselle luukulle
pääsi nuori naisihminen pienen lapsensa kanssa.
Lapsi oli sylissa vasemman käden varassa.
Oikella nainen hoiteli asioita tuolla luukulla.
Mutta yht'äkkiä minun ja varmaan kaikkien huomio
kiinnittyi tuohon pieneen lapseen äitinsä sylissä.
Tuo lapsi alkoi huutaa valtavan voimakkaalla äänellä
pää aivan äitinsä korvan vieressä:
Jumala on lähellä!!! Jumala on lähellä!!!
Aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Jumala on lähellä!!! Jumala on lähellä!!!
Sain asiani hoidettua.
Maksoin lupa-asiakirjan.
Ja poistuin konttorista
ihmeellisen siunauksen kera,
joka julistettiin
- ei aivan imeväisen -
mutta hyvin pienen lapsen suusta kovalla äänellä:
Jumala on lähellä!!!
