Joskus lapsellisuudessani

[Sirkuttaja]

Joskus lapsellisuudessani ajattelin olevani jotenkin viisas ja jotain tietävänikin asioista. Minulle tuli erään ihmisen kanssa jostain syystä juttua siitä miten jotkut ihmiset uskovat litteään maahan. Toinen kertoi tarinan horisontista miten sillä voi esittää maan olevan pyöreä. Koska olin yksinkertainen, luulin asian olevan kuten toinen kertoi, en ymmärtänyt tyhmyydelläni pilailtavan. Kuulin ihan vastikään eräässä dokumentissa, että litteän maan teoreetikot käyttävät horisonttia "todisteenaan", en kuunnellut dokumenttia tarpeeksi hyvin varmaankaan, mikä siinä on se todiste, sekö ettei näy vain mastoa laivasta? Tajusin vain olevani typerä hieman yksinkertaisimmissakin asioissa. Ehkä meidän ei pitäisi kehittää omia teorioita, joudumme vain naurunalaisiksi ja muiden ivan kohteeksi, olemme kuin lapsia tässä aikuisten maailmassa...en tosin vieläkään tajua horisonttiteoriaa, siis pointtia mikä missäkin todistaa minkään asian puolesta tai vastaan. Pointti on se ettei meidän tulisi luulla itsestämme liikoja, asioissa, joita matemaatikot ja maailman älyköt ratkovat...niin se vain on.

Lähihoitajan aivoilla ei ratkota kovin visaisia geologisia ulottuvuuksia.

[Sirkuttaja]

Jos minusta olisi tullut lapsuuden haaveiden biologi tai arkeologi...en varmaan pikkuisena keskustelisi täällä kanssanne. Mikroskooppini linssistä katsoisin jotain löytöä ja tunkisin sentrifugiin(kirjoitinkohan oikein edes tuota?) jotain mikroskooppisen pientä näytettä, joka todistaisi maapallon iästä jotain kait... Mutta debaatti olisi keskenämme turhaa, koska päässäni olisi jotain laskukaavoja. Olisin halunnut myös tosin olla filosofi tai historioitsija, lapsilla on monia haaveita ;) kuulemma ala-asteikäisenä opettaja oli todennut, "Sirkuttajasta" tulee hyvä kotiäiti, ilmeisesti tarkoitti lahjatonta oppilasta...no ei tullut biologia, hei eihän aihe tänne kuulukaan :D

[Sirkuttaja]

Yhteiskuntamme on suorituskeskeinen ja sen suorituskeskeisyys paljolti on varmasti vaikuttanut itseeni. Olen lasten syntymän jälkeen ollut hieman kauemmin kotona kuin ehkä normaalisti naiset yhteiskunnassamme on. Muistan kuinka vaikeilta tuntui neuvolassa, kun melkein sen yhdeksän kuukauden jälkeen toistuvasti kysyttiin, milloin palaan töihin ja minusta aina tuntui kuin olisin joutunut selittelemään valintaani, töihin paluuseen tuntui tulevan painostusta kaikkialta ja aina tuntui, että olen velvollinen selittämään ja koin jotenkin sisäisesti olevani työnvieroksuja, jopa uskovien taholta koin kuinka he painottivat puheissaan työnteon tärkeyttä Jumalan taholta, minusta tuntui, että olen täysin epäonnistunut luuseri. Olen ammatissa, jossa esimerkiksi pyhät eivät ole automaattisesti vapaita, töissä ollaan pyhät ja arjet, kellon ajastakin riippumatta, lapsilla on kouluista ja hoidoista vapaita, eikä mielekkäältä tuntuisi viedä lapsia aina hoitoon, silloin kun muut vanhemmat saavat järjestettyä lapsilleen lomaa, haluaisin itsekin viettää lasten kanssa aikaa...kun hoitopaikassa sanottiin että lapsi pitää uimisesta, että menettekö viikonloppuna uimaan, jouduin taas kerran toteamaan ettei viikonloppuna ole vapaata jolloin voisi mennä, en yleensä työpäivän jälkeen enää edes jaksa puuhailla kaikenlaisissa aktiviteeteissä, vapaapäivän koittaessa kotona saattaakin joku lapsista olla nuhanenäisenä ja kurkkukipuisena. Kävimme yksi päivä tässä luistelemassa, koin hetken aikaa olevani riittävä vanhempana.

Unelmani on ollut, että olisin pullantuoksuinen äiti ja jolla olisi aina aikaa, ja joka ei koskaan väsyneenä tiuskaisisi jotain ja joutuisi pyytelemään anteeksi jälkikäteen.

Totuus on, että pyykkikoneessa oli märät pyykit kaksi päivää ennen kuin sain ne kuivumaan... Eilen söimme vieraan ihmisen tekemää pitsaa, juustonaksupussikin tuli syötyä telkkarin seurassa ja kalamos palsta lohdutti väsynyttä kulkijaa.... tänään sain sentään kalakeiton perunat hellalle, siellä se on tulella.

Ps. Kotona ollessani en silloinkaan tosin kokenut olevani riittävä äitinä ja vanhempana, ehkä ne pyykit olisi saattaneet olla kaksi päivää koneessa pestyinä odottamassa silloinkin. Äiti olen aina halunnut lapsilleni olla, hyvä äiti, en tiedä olenko aina kyennyt olemaan riittävä tehtävässäni, joka olisi ollut tärkein.

Lapseni esitti joulujuhlassa kauniita lauluja yhteislauluina muiden mukana, hän oli onnellinen tulevasta esityksestään, tiesin ettei samaa innokkuutta ehkä löytyisi enää muutaman vuoden päästä lapsen kasvaessa, jouduin katsomaan puhelimella nauhoitetun esityksen, jossa oli pimeä kuva, lastani tuskin eroitti kuvasta, äidin vaistojeni kautta näin hänet missä hän seisoi, olin silti pettynyt, että petin lapseni olemalla poissa, mutta minkä sille tein.

[Sirkuttaja]

Tekemäni kalakeitto oli huonoa, liekö valmiit pakastekalakuutiot syynä vai ulkomaiset keittovihannekset vai riittämätön suolan määrä. Minun pitäisi lähteä töihin, bensaakaan ei autossa ole kovin paljon ja ei ole työeväitä kummoisia kaapissa, pitänee joutua rakkaat palstalaiset jälleen. piti päästä kertomaan, että kalakeittokin meni epäonnistumaan.:) joten se siitä kodinhengettärestä.

[kalamos]

kalamos palsta lohdutti väsynyttä kulkijaa

Ja nyt nuo sanasi lohduttivat minua.
Kalamos tarkoittaa ruokoa.
Sellaisten heiveröisten ruokojen foorumi
tämän pitäisi olla.

https://kalamos.foorumi.eu/viewforum.php?f=382


Täällä ei kenenkään pitäisi pelätä
tulevansa kaltoin kohdelluksi
vaan aina Rakastetuksi ja kunnioitetuksi.

https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=370&t=229