Kirjoittaja Pieniä onnen hetkiä » 06.12.2023 12:42
Minun eläkeläisen pienen elämän onnen hetkiä ovat varhaiset aamutunnit. Herään aikaisin, valmistan kahvitilkan ja palaan vuoteeseen. Otan Raamattuni, lyijykynän ja viivottimen. Luen ainakin neljästi päivän lukukappaleen, tutkien myös rinnakkaiskohdat ja alaviitteet.
Kun herra usein näinä hetkinä tulee ihan lähelle ja täyttää minua Hengellä ja ymmärryksellä, hetket ovat ihan SUPERIA, en voi sanoin kuvailla.
Maallista onnea minulle tuottaa tilava ja hyvä asunto, jota koskaan ennen ei ole ollut.
Vähiten onnellista on vanhenemisen vaivat, että alkaa kroppa prakata. Myös vihollinen piirittää ja syyttää. Vanhuus ei olekaan seesteistä hyminää, niin kuin luulisi.