Nettikirjoitus kastamisesta ja uskonnon opetuksesta

[Annu]

https://ruuhkavuodet.fi/2023/04/23/laps ... aLgK737dX4

Herääkö mielipiteitä asiasta?

[kalamos]

Suomessa on
minun pienen elämäni aikana
tapahtunut aivan
romahdusmainen luopuminen.

Muistelen omaa kansakouluaikaani.
Maantiedon tunnilla opettaja
näytti karttaa,
jossa näkyi vielä vanhat rajat,
mutta uudet oli teipattu päälle.

Karttakeppi liikkui kartalla
kun hän esitteli
Suomi-neidon vanhaa muotoa:

Ennen tässä oli
iloisesti jalat ja kädet leveänä
hyppivä tyttö

Sitten karttakeppi siirtyi uusille rajoille:

Nyt tässä on
rukoukseen polvistunut tyttö.

Jokainen päivä alkoi aamuhartaudella,
jossa veisattiin virsi
poljettavan harmonin säestyksellä.
Ja joka aamu rukoiltiin.
Vieläkin nuo virren säkeet
nousevat mieleeni ja laulan niitä.
Vieläkin ne ravitsevat.
Ja nyt ymmärrän jo paremmin,
mitä tuli veisattua:

Minne käynkin maailmassa,
Sinä olet hoitamassa

Isäni kertoi aikoinaan
omasta lapsuudestaan.
Hän oli käynyt vähän kiertokoulua.
Ja kai pari vuotta
kunnon kansakouluakin.

Sitten tulivat vaikeat ajat.
Aamuhartaudet kiellettiin ehdottomasti.
Mutta opettaja pelkäsi
enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.

Kuiskaten opettaja piti
aamuhartauden,
ja sitten kuiskaten veisattiin virsi.
Harmooniin ei tietenkään
koskettukaan.
Mutta ilman Jumalaa
ei koulupäivää voinut aloittaa,
vaikka henki menisi.

Suomen kansan keskuudessa
on tapahtunut luopumus.
Siis uskon pois asettaminen.
Se ei enää kuulu päiväjärjestykseen.

Suvivirsi on tai oli
lähes kiellettyjen asioiden listalla
koulun päätösjuhlissa.
Vanhainkodeissa ei asukit
saa enää kertoa toisilleen Jeesuksesta jne.

Yksikin vanhainkodin hoitaja
oli saanut jo kaksi varoitusta,
kun oli erään uskovan
sotaveteraanin puolesta
tämän pyynnöstä
tehnyt jotakin hengellistä
- olisikohan rukoillut.
Joka tapauksessa tämä hoitaja
joutui kertomaan miehen omaisille,
ettei enää uskalla
pyynnöstäkään
rukoilla tämän puolesta
tai muuta sellaista.

Tänä päivänä ei enää voi olla
uskossa Jeesukseen
leikkimielellä.

Jos joku uskova nyt nukkuu,
niin on korkea aika herätä.

Heräjä valvomaan
ja vahvista jäljellejääneitä,
niitä,
jotka ovat olleet kuolemaisillaan

Tuo oli viesti Sardeen (perkaus) seurakunnalle.
Ja sitten onkin vuorossa jo
Filadelfia (veljesrakkaus) ja Laodikea (kansanvalta).
Lopun ajan kaksi aivan erilaista joukkoa.

Kun nyt astutaan ihan tähän päivään
noista vanhoista muisteloista,
niin voisiko
herätyskellon ääni enää kovempi olla?

Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
Kun ne jo puhkeavat lehteen,
niin siitä te näette
ja itsestänne ymmärrätte,
että kesä jo on lähellä.

Hälytyskellot soivat koko maailmassa,
mutta Suomen tila murehduttaa
ja suorastaan itkettää suomalaista.

Koko maailma kun katsoo tähän suuntaan,
missä Suomikin on.

Jotenkin Suomen tila
on aivan käsittämätön.
Vai onko.

Mutta tiedä se,
että viimeisinä päivinä
on tuleva vaikeita aikoja.

Sillä ihmiset ovat silloin
itserakkaita,
rahanahneita,
kerskailijoita,
ylpeitä,
herjaajia,
vanhemmilleen tottelemattomia,
kiittämättömiä,
epähurskaita,
rakkaudettomia,
epäsopuisia,
panettelijoita,
hillittömiä,
raakoja,
hyvän vihamiehiä,
pettureita,
väkivaltaisia,
pöyhkeitä,
hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;

heissä on jumalisuuden ulkokuori,
mutta he kieltävät sen voiman.

Tämä on Suomi.
Paitsi, että
me menemme yli laidan.
Siis putoamme pois tuon
loppulauseen kohdalla.

Meillä ei ole enää
edes jumalisuuden ulkokuorta.