Mitä ystävyys merkitsee sulle?

[Pohtija]

Tänään on ystävänpäivä niin mulle tuli ajatus, mitä ystävyys merkitsee.

Mitä ystävyys merkitsee sulle?

[Kirjoittaja]

minulle ystävyys on sitä, että ystävä välittää aidosti, eikä ole vain siksi yhteyksissä, että saisi esim. rahallista hyötyä tai kyydin jonnekkin.

[Annu]

Hyvä ystävä on luotettava ja pyrkii hyväksymään minut
sellaisena kuin olen. Sanoo kuitenkin tarvittaessa asiat
suoraan, jos on jotain, josta todella on aihetta
huomauttaa. Ei käytä hyväkseen väärällä tavalla eikä
teeskentele.

Pyrkii antamaan anteeksi, jos olen tahtomattani tullut
häntä loukanneeksi ja pyydän anteeksi. On uskollinen.

-Aika pitkä lista, mutta lisään vielä, että
toivon hyvän ystävän voivan odottaa ja odottavankin
samaa minulta.

P.S. Koira taitaa määritelmäni täyttää aika hyvin

[Pohtija]

Okei. Tiedän tunteen, Kirjoittaja. Se on vähän sama kuin "onnenonkija" joka hyötyy jotain kaikesta. Sellainen ystävyys voi päättyä kun jos myöhemmin ei riitä antamaan hänelle jotain muuta josta hän toivoo hyötyvänsä.

Totta, Annu, Koira on aidosti ystävä mutta en kestä jos lemmikille tapahtuu jotain vakavaa. Viimeinen lemmikki kuoli syöpään, mulla kesti melkein kaksi vuotta toipumaan... Niin siksi en uskalla kiintyä eläimeen enää.

Mietin melkein koko päivän mitä se mulle merkitsee.

Jos sellainen ystävä ei vaatisi sitoutumaan vakavasti. Koska joskus mietin myös johtuuko ahdistukseni ystävyyden sitoutumiskammosta. Mietin joskus onko mulla sitoutumiskammo.

No mulla oli yksi lapsuudenkaveri joka kuoli syöpään nuorena. Olimme eroamattomia ystäviä koko lapsuudesta saakka. Hänen kuolemansa jälkeen kaveruus ja ystävyys ei enää tuntunut samalta kuin hän.

Olisi kiva jos sellainen aito ystävä olisi hyvä kuuntelija ja olisi halukas tutkimaan Raamattua kanssani ja hyvä ymmärtämään ja tietäisi että kysymällä viisastuu ja vahvistuu uskossa.

Hän ei asettuisi yläpuolelleni. Hän ei katsoisi yläpuolelta eikä esittäisi muka viisautta. Hän ei syöttäisi suuhuni perättömiä sanoja eikä eläisi vääränlaisen kuvan mukaan mitä en ole yleensä sellainen ihminen.

Hän ei ymmärtäisi asian väärin eikä tahallaan. Hän ei herkästi suuttuisi. Hän ei olisi vääräluuloinen vaan hän ilahtuisi ilahtuvien kanssa ja itkisi itkevien kanssa. Hän ei olisi ”piilonarsistinen” eikä toimisi kavalasti hyödyntäen voiton saamisen ja itseään korottamisen ja itseensä huomioimisen vuoksi.

Mulle tuli joskus shokki kun ajattelin että ystävää / ystäviä ei saa jättää pulaan ja häntä / heitä on pakko auttaa. Olisiko musta siihen? Sitoutumispelko johtuu siitä, olisinko mä hyvä ystävä?

Pystyisinkö täyttämään ystävyyden kriteetit hänelle / heille? Mutta toisaalta ajatus ylikiltteydestä alkoi ahdistaa mua jos ylikiltteyttä käytettäisiin hyväksi. En ole yleensä ylikiltti mutta olen sellainen liian kiltti ihminen.

Jos aito ystävä olisi sellainen joka ei vaatisi multa mitään kuin pelkkää läsnäoloä ja kaksivuoroista rupattelua ja hyvää kuuntelemista ja ymmärtämistä kuten tänään eräässä kahvilassa yhden tuttukaverin kanssa kun haimme hänet ja veimme hänet kahvilaan.

Ja sitten kahvilassa annoimme hänen valita itse leivoksen ja mehun niin me maksoimme hänen puolesta ja rupattelimme viipyen melkein pari tuntia ja sitten veimme hänet takaisin palvelukotiin ja kannoimme hänet sinne asti koska hän ei omin voimin pysty kävelemään ja käyttää rollaattoria.

Sen jälkeen mietin täytinkö kaikki ystävyyden kriteetit? Olenko hyvä ystävä hänelle? Mietin myös missä terveelliset ystävyyden rajat kulkee?

[Kirjoittaja]

Ehkä keskinäinen rakkaus riittää ystävyyteen. Sellaiset jotka haluavat jotain muuta, kariutuvat pois kun he eivät enää saa sinulta sitä, mitä haluavat.

[kalamos]

Tässä on jo tullutkin avainsanat sille,
mitä ystävyys minun mieleeni tuo
- koira
- Rakkaus

Ja kun koirasta puhutaan,
niin kyllä se on niinpäin,
että ihminen on saamapuolella.

Uskollisempaa ystävää ei voi olla
kuin koira.

Ja kun sen sitten viimeksi joutuu
lopettamaan,
niin siinä tuntee itsensä niin
suureksi pettäjäksi,
että suurempaa ei voi olla.

Koira on uskollisista uskollisin palvelija.
Sellaisia meidän uskovien pitäisi olla
Jeesukselle.

Raamatussa palvelijaksi käännetty sana
on oikeastaan orja.
Me olemme Kristuksen orjia.

Mutta Jeesus ei ajattele meistä niin.
Han sanoo meitä ystävikseen.

En minä enää sano teitä palvelijoiksi,
sillä palvelija ei tiedä,
mitä hänen herransa tekee;
vaan ystäviksi minä sanon teitä,
sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki,
mitä minä olen kuullut Isältäni.

Te ette valinneet minua,
vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät,
että te menisitte
ja kantaisitte hedelmää
ja että teidän hedelmänne pysyisi:

että mitä ikinä te anotte
Isältä minun nimessäni,
hän sen teille antaisi.

Sen käskyn minä teille annan,
että rakastatte toisianne.

Koiran syvin olemus
on halu saada palvella
isäntäänsä ja emäntäänsä.
Sen suurin ilo on olla orja.
Heitä nyt jo se kapula,
jotta saan tuoda sen Sinulle.

Ihmisen suhtautuminen koiraan
on sitten jo hankalampi.
Ihminen voi pilata koiran.

Jos ihminen pitää koiraa lemmikkinä,
joka saa tehdä mitä vaan,
niin se voi johtaa vaikka
koiran lopettamiseen.

Ihminen ja koira
eivät voi neuvotella.
Koira voi kyllä ehdottaa,
että mitä tehtäisiin,
mutta ihminen päättää.
Ja itse asiassa koira odottaakin sitä.
Odottaa ja odottaa ja odottaa.

Opetuslapset olivat nyt koulutettuja.
Ja Jeesus sanoo heitä ystävikseen.

He tietävät,
mitä heidän Herransa tekee.

Heidän Herransa oli kohta
antava Henkensä ihmisten edestä.

On selvää,
että ystävyys Hänen kanssaan,
olisi rajuimman luokan ystävyyttä.

Hekin päätyisivät kärsimyksiin
ja moni jo tiesi,
että myöskin marttyyrikuolemaan.

Ystävyys on Rakkauden jakamista.
Ystävät Rakastavat toisiaan.

Mutta sitten on vielä
astetta suurempi Rakkaus.

Silloin Rakkautemme kohdistuu niihin,
jotka vihaavat meitä.

[Pohtija]

Kirjoittaja, totta. Mulle tuli mieleen vielä yksi juttu. En muista missä olen lukenut sen jutun mutta muistan jotain mitä siinä lukee. Että vaikeat ajat paljastaa kuka heistä on aitoa ystävä joka ei hylkää sua... Jotain sinne päin....


Kalamos, niin. Joka kerta kun isäntä tai emäntä tulee kotiin. Koiran häntä heiluu kovasti kun ilahtuu kovalla innolla hänen tulleensa kotiin. Varmaan hän liikuttuu kun näkee sen.

Niin, mua mietityttää se että Jeesus kutsuu meitä ystäviksi. Se tarkoittaa että ymmärrämme Hänen ajatuksiaan ja tahtoaan, silloin me teemme mitä Hän odottaa meidän tekevämme.

Joh. 15:14 Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.

Jos näemme esimerkiksi jonkun nälkäisen ihmisen emmekä anna hänelle ruokarahaa tai kassillista ruokaa, silloin emme voi olla Hänen ystäviä.

Juuri tällainen ystävyys Hänelle merkitsee mutta kyse on siinä; pystymmekö täyttämään ystävyyden kriteetit Hänelle?

Hänelle ystävyys merkitsee varmaan sitä että olemme valmiita uhraamaan kaiken jopa oman hengen toisen ihmisen puolesta mutta olemmeko valmiita siihen?

Joh. 15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.

[Annu]

Kirjoittaja, totta. Mulle tuli mieleen vielä yksi juttu. En muista missä olen lukenut sen jutun mutta muistan jotain mitä siinä lukee. Että vaikeat ajat paljastaa kuka heistä on aitoa ystävä joka ei hylkää sua... Jotain sinne päin....

Olisiko muistelemasi tämä: "Hädässä ystävä tunnetaan." ?
Luulen, että Raamatussa on joku samantapainen lause,
mistä tuo olisi saanut alkunsa, mutta en ole aivan varma.

-Sitten siellä on ainakin joku sen tapainen toteamus
ystävyydestä, että parempi vihannesruuat ystävien kanssa
kuin lihapatojen äärellä vihaisten katseiden alla.
(Tämä ei nyt liittynyt tuohon edelliseen sananlaskuun.)

Tämä on Raamatusta myös:

Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.

[Pohtija]

Kiitos, Annu. En nyt tarkalleen missä olen lukenut. Mutta kiitos silti.