Kesän ensimmäinen hirvikärpänen

[kalamos]

Voiiiiiiiiiiiiiiiihhhh .....
kun ne ovat sitten inhottavia.

Jos et ole tutustunut, voin kertoa lisää,
minkälaisia ne ovat ja minkälaiset tavat niillä on.

[Magda-sisko]

Puhumattakaan sen kavereista paarmoista, hyttysistä ja punkeista. Kaikki yhtä pahatapaisia.

Täällä kaupungissa on riesana banaanikärpäset. Vaikka olen pitänyt kotini 100% puhtaana ruuasta ja juomista, heti kun alan itse syödä, ne hyökkäävät jostain ympärille pörräämään. Niillä on ihmeellinen voima säilyä hengissä ravinnotta. Mistä niitäkin oikein sikiää?

[kalamos]

Nuo hirvikärpäset ovat ihan omaa luokkaansa.
Ne tulevat kirjaimellisesti iholle,
eikä niitä saa millään pois.

Siis ne eivät luovu kohteestaan vaa jäävät ihmiseen kiinni.
Siis tuo hirvikärpänen on napannut sinut.

Ja sitten se liikkuu iholla niin nopeasti,
että minä en pysty katseellani seuraamaan sitä.
Silmäni eivät liiku niin nopeasti kuin se.

Ja se ei siis lähde iholtasi enää koskaan.
Se voi tunkeutua vaikka silmästä sisälle.
Valtava kärpänen ja siellä on.

Jos onnistut vaikka sadannella yrityksellä
lyömään sitä, niin se ei kuole.

Se menee ihan littanaksi ja pysyy iholla.
Ja on yhtä nopealiikeinen edelleen.
Ja siis juoksee sinun ihollasi.

Täytyy olla todella onnistunut huitaisu,
jos saat sen irti iholtasi.
Ja yhdessä atomisekunnissa se on lentänyt takaisin ihollesi jonnekin.

Se ei luovu uhristaan.
Sitten kun se tietää, että tässä ihmisessä se nyt elää loppuelämänsä
se pudottaa siipensä.

Nyt se muistuttaa jonkinlaista hämähäkkiä,
joka salaman nopeudella juoksee ihollasi.

Ne tulevat ilmoille näinä aikoina kesää.
Ja sitten niitä on siellä missä hirvieläimiäkin.
Ja niitä hirvieläimiä on meidänkin pihalla.
Syövät öisin perunannaatit, kukkaset ja luumut jne.

Nuo hirvikärpäset ovat niin kauheita olentoja,
että täällä ei voi mennä metsään ollenkaan,
ilman hirvikärpästakkia, joka huppuineen suojaa kaiken.

Tuo eilinen hirvikärpänen tavoitti minut kotoa sisätilasta.
Eli tilanne on aika kurja ja hurja. Suorastaan kammottava.

Voin kertoa lisääkin.
Mutta nyt täytyy vähän aikaa ajatella jotain muuta.

[Magda-sisko]

Tiedän, miten inhottavia ne ovat. Yhdellä kesämökillä yksi puri minua niskaan. Se puraisu tuntui koko päässä, ja puraisukohdassa tuntui selvästi rouhaisu.

[kalamos]

Oihhh!

Minua ei ole hirvikärpänen koskaan purrut.
Googlasin ja sanottiin kauheimmaksi puremaksi kaikista hyönteisistä.

Tosin aivan vähän aikaa sitten huomasin käsivarressa
kivuliaan verilaikun.
Ja kun sen pesin pois, niin jäljelle jäi reikä.
Ajattelin paarman tekoseksi, mutta reikä oli iso.

Niskaan nuo hirvikärpäset kyllä tunkevat ja päähän.
Nyt asia kauhistaa vieläkin enemmän minua.
Ymmärtäisit, jos näkisit niskani ja pääni takaosan.
No tuossa hirvikärpästakissahan on yli koko pään
ja siis naamankin menevä osa eli huppu,
ja se on todella tarpeellinen.
Sen läpi minä olen monesti kauhukseni katsellut silmät kierossa,
että siinä naaman päällä vilistää vinosti hirvikärpänen.
Siitä sen saa kyllä oikeanlaisella nipsaisulla lähtemään.
Yleensä riittä noin viisi yritystä.

Koiristamme olen poistanut niitä ihan paljain käsin.
Kampaa siinä kyllä tarvittiin.
Kun ne ovat takertuneet turkkiin ja pudottaneet siipensä,
niin ne eivät pääse enää niin nopeasti liikkumaan.

Mutta niiden tappaminen on lähes mahdotonta.
Vaikka kuinka litistät, niin ei tahdo kuolla.

Sitten yksi erikoisuus ja inhottava sekin,
että kun ne vilistävät iholla,
niin ne eivät kulje suoraan vaan todellakin vinottain.
Joten ennakointi on vaikeaa, mihin huitaista,
kun siitä yrittää päästä eroon.

Olipa hyvä, kun kerroit tuosta puremasta.
Sanoisinpa sitä jopa varjelukseksi,
jota joka päivä rukoilen päiväämme.

[kalamos]

Voi hirvityksen kauhistus.
On vasta kesäkuu
ja ensimmäinen hirvikärpänen vilisti apukeittiössä.

On ihanaa asua siellä,
missä hirvet ja kauriitkin käy,
mutta on siinä huonotkin puolensa.

Loppukesä onkin sitten jatkuvaa paniikkia.