Raamattu on Jumalan omasivu

Tänä aamuna ajatuksiin nousi parantamisen armolahja.
Tämä Paavalin kautta annettu tekstikohta pohjustuksena

Paavali (1 Kor 12:7-11) kirjoitti:
Mutta kullekin annetaan
Hengen ilmoitus
yhteiseksi hyödyksi.

Niinpä saa Hengen kautta
toinen viisauden sanat,
toinen tiedon sanat
saman Hengen vaikutuksesta;
toinen saa uskon
samassa Hengessä,
toinen taas
terveeksitekemisen lahjat
siinä yhdessä Hengessä;
toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja;
toinen profetoimisen lahjan,
toinen lahjan arvostella henkiä;
toinen eri kielillä puhumisen lahjan,
toinen taas lahjan selittää kieliä.

Mutta kaiken tämän vaikuttaa
yksi ja sama Henki,
jakaen kullekin erikseen,
niinkuin tahtoo.

Millaisia ajatuksia nousee nimenomaan terveeksitekemisen armolahjasta suhteutettuna Jumalan seurakuntaan ajassamme.

Parantamisen armolahja on yksi Jumalan armolahjoista, mutta erilaisia sairauksia on paljon keskuudessamme, kuten valtavat määrät rukouspyyntöjä osoittaa.

Me tiedämme, että uskovien keskuudessakin on paljon sairauksia ja monesti me saatamme jopa kiristää parantumista, asettaa parantumisen ehdoksi palveluksellemme.

Herääkö ajatuksia ?

Itse asiassa tuossa on monikko:
parantamisen armolahjoja.

Tekstin voisi ymmärtää niin,
että kustakin seurakunnasta
pitäisi löytyä henkilöitä,
joilla kullakin on
parantamisen armolahjoja,
mutta kaikilla ei ole
samat parantamisen armolahjat.

Ja totisesti tarvetta olisi
parantamisen armolahjoille.

Minäkin tarvitsisin parantumista.
Vakavasti.
Samoin vaimoni.

Ja kun sitten mietin lähipiiriäni,
niin moni heistä on uskova
ja hyvin vakavasti sairas.

Ja jotenkin tänä päivänä
on sellainen tuntu,
että kun vaikkapa seurakunnan työntekijä
tulee katsomaan sairasta,
niin hän ei ehkä tulekaan sillä ajatuksella,
että sairas nousisi vuoteeltaan,
kun hänet on voideltu öljyllä.

Terveeksitekemisen lahjat
vaatinevatkin rinnalleen
uskon lahjan.

Siis sillä,
jolla on parantamisen armolahjoja
pitää olla myös uskon lahja.

Raamattu kansalle

Jaakob (5:14-15) kirjoitti:
Jos joku teistä on sairaana,
kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat.
Nämä rukoilkoot hänen puolestaan,
voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

Uskon rukous parantaa sairaan,
ja Herra nostaa hänet jalkeille,
ja jos hän on tehnyt syntiä,
se annetaan hänelle anteeksi.

Tuossa tulikin pari mielenkiintoista huomiota.

Ensinnäkin armolahjoihin kuuluu myös uskon lahja.

Toiseksi lähtökohtaisesti seurakunnan vanhimpien oletetaan omaavan nämä tarvittavat armolahjat.

Paavali (1 Kor 12:28-30) kirjoitti:
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan
ensiksi muutamia apostoleiksi,
toisia profeetoiksi,
kolmansia opettajiksi,
sitten hän antoi voimallisia tekoja,
sitten armolahjoja parantaa tauteja,
avustaa, hallita, puhua eri kielillä.

Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja?
Eivät kaikki profeettoja?
Eivät kaikki opettajia?
Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja?
Eiväthän kaikki puhu kielillä?
Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?

Tämän tekstikohdan perusteella Jumala varustaa seurakunnan ja asettaa seurakuntaan tarvittavat armolahjat tahtonsa mukaisesti kun seurakunta niitä anoo, mutta ei niin "minä" tahdon, vaan niin kuin Jumala tahtoo.

Luukas (Ap.t 20:28) kirjoitti:
Ottakaa siis itsestänne vaari
ja kaikesta laumasta,
johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi,
paimentamaan Herran seurakuntaa,
jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut

Ja myöskin vanhimman tehtäväänsä asettaa Pyhä Henki, joten silloin vanhimmilla pitäisi olla tarvittava usko ja tarvittavat parantamisen armolahjat käytössä?

Onko sitten niin, että vanhimmat seurakunnassa muodostaisivat sellaisen joukon, joihin kohdistuu sanat "eihän kaikilla"?

Kyllä tuo pätee vanhimpiinkin.
Eli Jaakob ohjeistaa,
että seurakunnan vanhimmat
voivat toimia,
vaikka heillä ei olisikaan
parantamisen armolahjoja.

Näin ymmärrän tuon Jaakobin kirjeen kohdan.
Ja siinä on sitten maininta siitä,
että heidän tulee tunnustaa syntinsä toisilleen.

Mistä on kysymys.
Perustus löytyy VT:n puolelta.

Ylipappi ei voinut
tehdä tehtäväänsä,
ellei ensin hoitanut
omaa syntiongelmaansa.

Hebrealainen (Hebr 9:7) kirjoitti:
Mutta majan toiseen osaan
menee ainoastaan ylipappi
kerran vuodessa mukanaan verta,
jonka hän uhraa itsensä
ja kansan tahattomien syntien tähden.

Hebrealainen (Hebr 5:3) kirjoitti:
Hänen täytyy uhrata niin omien syntiensä
kuin kansankin syntien puolesta.

Nyt uudessa liitossa
me olemme kuninkaallinen papisto.

Pietari (1 Piet 2:9) kirjoitti:
Te ... olette ... kuninkaallinen papisto.

On tilanteita,
joissa erityisesti
seurakunnan vanhimpien on toimittava.

Jaakob (5:14-15) kirjoitti:
Jos joku teistä sairastaa,
kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat,
ja he rukoilkoot hänen edestään,
voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

Ja uskon rukous pelastaa sairaan,
ja Herra antaa hänen nousta jälleen;
ja jos hän on syntejä tehnyt,
niin ne annetaan hänelle anteeksi.

Ja nyt ehto sille,
että näin voi tapahtua,
annetaan niille,
jotka tuossa tilanteessa edustavat
kuninkaallista papistoa,
niille, joiden rukous kuullaan vain,
jos he itse ovat vanhurskaita.
Siksi heidän tulee tunnustaa toisillensa syntinsä.

Jaakob (5:16) kirjoitti:
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ...
vanhurskaan rukous voi paljon.

Niin, tunnustakaa syntinne, että parantuisitte.

Biblia

Jaakob (5:15-16) kirjoitti:
Ja uskon rukous parantaa sairaan,
ja Herra ojentaa hänen,
ja jos hän on syntiä tehnyt,
niin ne hänelle anteeksi annetaan.
Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne
ja rukoilkaat toinen toisenne edestä,
että te terveeksi tulisitte.
Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on.

Vanhimmat tulevat sairaan luokse, kuulevat häntä,
voitelevat hänet öljyllä Herran nimessä
ja rukoilevat sairaan puolesta ja julistavat tunnustetut synnit anteeksi.
Uskon rukous parantaa sairaan.

Paavali on ennen armolahjoista kirjoittamista tuonut juuri sitä ennen esille viittauksen siihen,
miksi uskovien joukossa on paljon sairautta, minkä syynä on vääränlainen Herran aterian nauttiminen.

Paavali (1 Kor 11:29-30) kirjoitti:
sillä joka syö ja juo
erottamatta Herran ruumista muusta,
syö ja juo tuomioksensa.
Sentähden onkin teidän joukossanne
paljon heikkoja ja sairaita,
ja moni on nukkunut pois.

Tähän asti olemme keskustelleet synnin vaikutuksesta sairastumiseen / parantumiseen Jaakobin kirjeen kautta.

Paavali kirjoituksessaan, Jumalan armolahjoja luetellessaan, kirjoittaa terveeksitekemisen lahjoista,
jotkut saavat ko. lahjan.

On myös terveeksitekemistä, parantumista, Jumalan kirkkaudeksi.

Luukas (Ap.t 28:8-9) kirjoitti:
Ja Publiuksen isä
makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa;
ja Paavali meni hänen luoksensa,
rukoili ja pani kätensä hänen päälleen
ja paransi hänet.
Kun tämä oli tapahtunut,
tulivat muutkin sairaat,
mitä saarella oli,
ja heidät parannettiin.

Tuon voisi ajatella liittyvän Jeesuksen käskyyn, evankeliumissa olevan Jumalan voiman ilmenemiseen.
Käskyyn:

parantakaa sairaita

Harvoin kuitenkaan ihmisen tullessa uskoon hänen sairautensa paranevat.
Kirjoituksissa sitä ei korosteta, eikä ole syytäkään,
mutta esim. vanhurskaalla Timoteuksella oli vatsaongelmia.

Paavali (1 Tim 5:23) kirjoitti:
Älä enää juo vain vettä,
vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden
ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.

Uskova varmasti tuskailee tämän asian kanssa, mutta ei suinkaan meidän olekaan tarkoitus katsoa siihen,
vaan siihen katoamattomaan kirkkauteen Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali (1 Kor 15:17-19) kirjoitti:
Mutta jos Kristus ei ole herätetty,
niin teidän uskonne on turha,
ja te olette vielä synneissänne.
Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen
ainoastaan tämän elämän ajaksi,
niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat

Myös Paavali mainitsi rusikoimisestaan, mutta iloitsi heikkoudestaan,
koska juuri heikkona hän oli vahva saamassaan tehtävässä,Jumalan pelastussanoman julistamisessa.

Paavali (2 Kor 4:5, 16-18) kirjoitti:
Sillä me emme julista itseämme,
vaan Kristusta Jeesusta,
että hän on Herra
ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

Sentähden me emme lannistu;
vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin,
niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme
tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden,
ylenpalttisesti, meille,
jotka emme katso näkyväisiä,
vaan näkymättömiä;
sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.

Minun täytyy vielä hiukan palata
tuohon esimerkkiini siitä,
kuinka terveeksitekeminen
vaatii rinnalleen uskon.

Raamattu kansalle

Jaakob (5:14-15) kirjoitti:
Jos joku teistä on sairaana,
kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat.
Nämä rukoilkoot hänen puolestaan,
voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

Uskon rukous parantaa sairaan,
ja Herra nostaa hänet jalkeille,
ja jos hän on tehnyt syntiä,
se annetaan hänelle anteeksi.

Tuo kohta tuli ensimmäisenä
mieleeni kun halusin laittaa
jonkin Raamatunkohdan vahvistamaan sen,
että parantaminen vaatii uskon rinnalleen.

Esimerkkini oli sikäli huonosti valittu,
että itse ymmärrän niin,
että tässä tapauksessa
ei edellytetä keskustelun otsikon
mainitsemaa terveeksitekemisen armolahjaa.
Ja juuri siksi tuossa 'seremoniassa'
on mukana öljyllä voitelu.

Toinen tilannekuvaus UT:n puolelta,
jossa öljy mainitaan, löytyy tilanteesta,
jossa Jeesus lähetti opetuslapsensa
Israelin kaupunkeihin parantamaan sairaita.

Markus (6:13) kirjoitti:
Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa
ja voitelivat monta sairasta öljyllä
ja paransivat heidät.

Opetuslapset eivät olleet
tuolloin uudestisyntyneitä.
Siis eivät olleet syntyneet Hengestä,
eivätkä myöskään olleet siten
osallisia Pyhän Hengen armolahjoista.

Ja aivan vastaavasti ymmärrän niin,
että Jaakobin kirjeen kohdassa
tuodaan esille tilannekuvaus,
jossa tarvitaan kiireellisesti
seurakunnan toimenpiteitä.

Ja seurakunnan vanhimmat
valtuutetaan siinä toimimaan,
vaikka heillä ei olisi
terveeksitekemisen armolahjaa.

Ja siksi kirjaimellinen öljyllä voitelu
on kuvassa mukana.
Ja heidän täytyy valmistautua
tehtävään VT:n esikuvan mukaisesti.

Mutta kun uskovalla
on terveeksitekemisen armolahjoja,
niin öljyä ei tarvita.
Vaan meissä itsessämme
on Pyhän Hengen öljy ja Voitelu.
Riittää,
että laitamme käteme sairaan päälle.

Siis näin minä ymmärrän.
Voin olla väärässä.

Joka tapauksessa
minut on voideltu usein öljyllä.

Ja jonkun kerran minä
olen voidellut öljyllä.

Ja tiedän ihan varmasti,
että kauan sitten äitini olisi kuollut
siihen paikkaan,
jos isä ei olisi voidellut äitiä öljyllä
ja rukoillut.

Isän kohdalla oli kyllä
jo nuoruudessa ollut sellainenkin tilanne,
että ... isän sukulaistyttö ...
oli ollut kovin hermostunut,
kun oli määrätty leikkaukseen.
Isä oli rukoillut.
Eikä lääkäri löytänytkään enää
mitään leikattavaa.

Tuossa tilanteessa tuskin
oli öljy ollut mukana.

Siinä vain toteutui
ihme ja tunnusmerkki
lainaamiesi Jeesuksen sanojen mukaan.

Koska ketju on jo edennyt pitkälle, niin liityn tähän keskusteluun ikään kuin nollatilanteesta. Jos Jumala suo, niin syvennän ajatuksiani terveeksi tekemisen armolahjasta myöhemmin. Meidän maallista elämäämme ajatellen voiko juuri olla tärkeämpää kuin terveys; voimme vain kuvitella, kuinka elämämme muuttuisi, jos terveys vietäisiin meiltä esim. neliraajahalvauksen kautta? Sairaiden puolesta rukoileminen lienee esirukouspalvelussa pelastuksen jälkeen hopeasijalla rukousaiheiden pitkässä listassa. Koska Jeesuksella on valta parantaa, haluamme nähdä ja kokea uskovien keskuudessa ihmeellisiä parantumisia. Monia “ihmeparantajia” on kutsuttu rapakon takaa Yhdysvalloista saakka rukoilemaan paikalla oleville sairaille parantumista.

Rehellisyyden nimessä meidän on myönnettävä Kalamoksen tavoin, että “Me tiedämme, että uskovien keskuudessakin on paljon sairauksia.” Kaiken kaikkiaan meidän pitää tarkastella tätäkin asiaa rehellisesti avoimin silmin.

Johannes (18:38) kirjoitti:
Pilatus sanoi hänelle:
"Mikä on totuus?"
Ja sen sanottuaan
hän taas meni ulos juutalaisten luo
ja sanoi heille:
"Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.”

Tuon ajan viisaiden joukossa oli monia mielipiteitä totuudesta; ja jotkut olivat jopa arvelleet sen olevan täysin ihmisten ulottumattomissa. Pilatus saattoi ehkä esittää kysymyksen pilkkaavalla tavalla, sillä hän jäänyt odottamaan vastausta, vaan poistui välittömästi. Monille tuntemilleni uskoville se ainoa ja oikea totuus parantumisesta on se, että Jumalan Sana lupaa meille pysyvän terveyden jo tässä ajassa. Eräs tunnettu nuori saarnaaja ilmaisi asian näin: “Me emme kiellä sairautta, vaan me julistamme toisenlaista totuutta. Emme sano, että en ole sairas, vaan me tunnustamme suullamme, että olen terve Jeesuksen nimessä. Pyhä Henki vaikuttaa tämän tunnustuksen kautta meitä parantavasti”.

Tuon nuoren julistajan oppi ei nouse Raamatusta, vaan omista toiveista. Tarvitsemme kärsivällisyyttä päästäksemme tämän asian kanssa rauhaan, todellista halua tietää ja ymmärtää totuus. Toivon, että voin olla mukana keskustelussa jonkin aikaa, eikä minun tarvitsisi poistua tästä keskusteluaiheesta pikaisesti kuin Pilatus. Haluaisin jäädä yhdessä teidän kanssanne paneutumaan parhaan kykyni mukaan tähän tärkeään aiheeseen.

Psalmisti (51:8) kirjoitti:
Katso,
totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka,
ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.

Lähtökohtana meillä tulee olla se, että sairaus eri muodoissaan kuuluu ihmisen elämän osaan. Kalamoksen tavoin myös Paavali myöntää, että uskovan elämään voi kuulua sairaus. Paavalilla ei ollut itsessään valtaa parantaa rukouksella sairasta Trofimusta.

Paavali (2 Tim 4:10) kirjoitti:
Erastus jäi Korinttoon,
mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.

kalamos kirjoitti:

Markus (6:13) kirjoitti:
Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa
ja voitelivat monta sairasta öljyllä
ja paransivat heidät.

Opetuslapset eivät olleet
tuolloin uudestisyntyneitä.
Siis eivät olleet syntyneet Hengestä,
eivätkä myöskään olleet siten
osallisia Pyhän Hengen armolahjoista.

Ja aivan vastaavasti ymmärrän niin,
että Jaakobin kirjeen kohdassa
tuodaan esille tilannekuvaus,
jossa tarvitaan kiireellisesti
seurakunnan toimenpiteitä.

Ja seurakunnan vanhimmat
valtuutetaan siinä toimimaan,
vaikka heillä ei olisi
terveeksitekemisen armolahjaa.

Ja siksi kirjaimellinen öljyllä voitelu
on kuvassa mukana.
Ja heidän täytyy valmistautua
tehtävään VT:n esikuvan mukaisesti.

Mutta kun uskovalla
on terveeksitekemisen armolahjoja,
niin öljyä ei tarvita.
Vaan meissä itsessämme
on Pyhän Hengen öljy ja Voitelu.
Riittää,
että laitamme käteme sairaan päälle.

Siis näin minä ymmärrän.
Voin olla väärässä.

Mielenkiintoinen episodi ja varmasti myös valaiseva, tuo kuvaus Jeesuksen Jumalan valtakuntaa julistamaan lähettämistä opetuslapsista. Vaikka he eivät olleet vielä pysyvästi saaneet Pyhää Henkeä, niin tuossa kuvauksessa Herra Jeesus antaa heille voiman ja vallan riivajia vastaan ja voiman terveeksitekemistä varten tuota kyseistä lähetysmatkaa varten.

Luukas (9:1) kirjoitti:
Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan
ja voiman parantaa tauteja.

Luukas ( 10:19-20 ) kirjoitti:

Katso,
minä olen antanut teille vallan tallata
käärmeitä ja skorpioneja
ja kaikkea vihollisen voimaa,
eikä mikään ole teitä vahingoittava.

Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä,
että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.

Myös Pietari ja Paavali saivat voiman evankeliumin julistamisen työtä varten Uuden Liiton jo ollessa voimassa.

Paavali (Gal 2:8) kirjoitti:
sillä hän,
joka antoi Pietarille voimaa
hänen apostolintoimeensa
ympärileikattujen keskuudessa,
antoi minullekin siihen voimaa
pakanain keskuudessa-

Käsittäisin, että Pietarin ja Paavalin kautta tapahtuneet parantamisihmeet tapahtuivat heille annettujen terveeksitekemisen armolahjojen kautta.

Ja usko tulee esille myös esim. Paavalia kuulemassa olleen ramman kohdalla.

Luukas (Ap.t 14:8-10) kirjoitti:
Ja Lystrassa oli mies,
joka istui siellä,
hervoton jaloistaan ja rampa
äitinsä kohdusta saakka,
eikä ollut koskaan kävellyt.

Hän kuunteli Paavalin puhetta.
Ja kun Paavali loi katseensa häneen
ja näki hänellä olevan uskon,
että hän voi tulla terveeksi,
sanoi hän suurella äänellä:
"Nouse pystyyn jaloillesi".
Ja hän kavahti ylös ja käveli.

Mielenkiinnolla odotan, mitä ajatuksia Natanael tuo aiheeseen liittyen.

Kommentoin tässä viestissäni vain yhtä tässä viestiketjussa ollutta kohtaa. Pidän tätä erittäin tärkeänä sen vuoksi, että väärät johtopäätökset tällaisista yksittäisistä jakeista voivat aiheuttaa mitä suurinta ahdistusta, aina itsetuhoon asti.

Talutettava kirjoitti, että “Ja usko tulee esille myös esim. Paavalia kuulemassa olleen ramman kohdalla.” Raamatun kohta, johon Talutettava viittasi on tämä:

Luukas (Ap.t14:9-10) kirjoitti:
Hän kuunteli Paavalin puhetta.
Ja kun Paavali loi katseensa häneen
ja näki hänellä olevan uskon,
että hän voi tulla terveeksi,
sanoi hän suurella äänellä:
"Nouse pystyyn jaloillesi."
Ja hän kavahti ylös ja käveli.

Väärä johtopäätös on tämä: jos sairas vain itse uskoo, että Jeesus voi parantaa hänet, niin hän tulee terveeksi. Tämän menestysteologisen opin mukaan paranet, jos vain uskot. Yksi yhteen nämä asiat eivät mene: Matt.9:ssä Jeesus paransi kaksi sokeaa todettuaan, että he uskoivat Hänen olevan Daavidin Poika, mutta Nasaretissa (Mark 9:ssä) Jeesus paransi pojan, auttaen tunnusteollaan samalla pojan isää hänen epäuskonsa keskellä.

Laajalti maailmalla tunnetaan Joni Eareckson Tadan elämä, josta on suomennettu kirja ja tehty elokuva. Hän halvaantui liikuntakyvyttömäksi 17-vuotiaana sukellettuaan liian matalaan veteen. Joni uskoi vakaasti Jeesuksen parantavan hänet ja uskonvarmuudessaan hän soitti ystävilleen, etteivät he hämmästyisi, koska huomenna hän tulee heidän ovilleen soittamaan ovikelloa. Ei tullut – sen sijaan Jonin hyvä ystävä kävi kärsivällisesti läpi Raamattua saaden Jonin vähitellen sisäistämään sen tosiasian, ettei Jeesus suinkaan lupaa meille pysyvää terveyttä maallisen elämämme ajaksi. Joni on ollut suureksi siunaukseksi konferenssipuhujana, Billy Grahamin suurissa missiotapahtumissa sekä tukemassa eri tavoin vammautuneita kristittyjä.

Eräs ystäväni oli menettänyt toisen jalkansa armeijassa tapahtuneen räjähdysonnettomuuden seurauksena, hän oli siis rampa. Monissa kotikokouksissa jalan kasvamista ennalleen kehotettiin Jeesuksen nimessä ja usko oli niin vahva, että välillä muutosta tarkkailtiin mittaamalla tynkäjalan pituus. Jalka ei kasvanut ennalleen ja myöhemmin tämä rakas veli kuoli syöpäsairauden uuvuttamana.

Kahden viime vuoden aikana kaksi uskonveljeäni raamattupiiristäni on kuollut syöpään; molemmat sanoivat sairastuttuaan, että uskoessaan parantumiseen Jeesus myös parantaa heidät. Kuoleman mahdollisuus pyyhittiin mielestä pois toistamalla Jeesuksen voimaa parantajana. “Aina terveenä” -oppinsa he olivat omaksuneet väärähenkisistä menestysteologisista piireistä. Nyt kaikki on hyvin, he ovat kirkkaudessa terveinä Herransa luona.

Lystrassa tapahtuneessa ramman parantumisessa voi olla kysymys siitä, että Paavali näki miehen olevan uskossa jo tietoinen parantumisestaan. Paavali kehotti miestä vain elämään heti todeksi tuo Jumalalta tullut tieto parantumisesta. Parantajahan ei ollut Paavali vaan Jeesus ja Jeesus oli jo tehnyt terveeksi tekemisen työn tuon miehen sydämessä antaen hänelle uskon parantumiseen. Mahdollisesti Paavali sai tuossa tilanteessa vahvistavan tiedon sanan Jumalalta.

(Ap.t14:8-10) kirjoitti:
Ja Lystrassa oli mies,
joka istui siellä,
hervoton jaloistaan ja rampa
äitinsä kohdusta saakka,
eikä ollut koskaan kävellyt.

Hän kuunteli Paavalin puhetta.
Ja kun Paavali loi katseensa häneen
ja näki hänellä olevan uskon,
että hän voi tulla terveeksi.
sanoi hän suurella äänellä:
"Nouse pystyyn jaloillesi."
Ja hän kavahti ylös ja käveli.

Terveeksi tekemisen armolahja toimii vain Pyhän Hengen vaikuttaessa ja vain silloin, kun Jumala haluaa parantaa jonkun.

Kuten aloituksessani kirjoitin:
"Me tiedämme, että uskovien keskuudessakin on paljon sairauksia",
joten en kirjoittanut
"menestysteologian" nimissä.

Itse ymmärrän tuon Lystrassa tapahtuneen ramman parantumisen olleen pelastuksen evankeliumin julistamisen seuraus.
Lystra oli julistuksen osalta uusi alue, paikkakunta jossa Jeesuksen nimeä, ei vielä oltu julistettu.

Luukas (Ap.t 14:5-11) kirjoitti:
Mutta kun pakanat ja juutalaiset
ynnä heidän hallitusmiehensä mielivät ryhtyä
pahoinpitelemään ja kivittämään heitä,
ja he sen huomasivat,
pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin,
Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön.

Ja siellä he julistivat evankeliumia.
Ja Lystrassa oli mies,
joka istui siellä,
hervoton jaloistaan ja rampa
äitinsä kohdusta saakka,
eikä ollut koskaan kävellyt.
Hän kuunteli Paavalin puhetta.
Ja kun Paavali loi katseensa häneen
ja näki hänellä olevan uskon,
että hän voi tulla terveeksi,
sanoi hän suurella äänellä:
"Nouse pystyyn jaloillesi".
Ja hän kavahti ylös ja käveli.

Kun kansa näki,
mitä Paavali oli tehnyt,
korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä:
"Jumalat ovat ihmishahmossa
astuneet alas meidän luoksemme".

Oli tapahtunut suuri ihme, aivan kuten Jerusalamin temppelin pyhäkön kauniinportin pielessä kerjäämässä syntymästään saakka olleelle rammalle.

Luukas (Ap.t 3:2-9) kirjoitti:
Silloin kannettiin esille miestä,
joka oli ollut rampa
hamasta äitinsä kohdusta
ja jonka he joka päivä panivat
pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen
anomaan almua pyhäkköön meneviltä.

Nähdessään Pietarin ja Johanneksen,
kun he olivat menossa pyhäkköön,
hän pyysi heiltä almua.

Niin Pietari ja Johannes
katsoivat häneen kiinteästi,
ja Pietari sanoi:

"Katso meihin".
Ja hän tarkkasi heitä
odottaen heiltä jotakin saavansa.

Niin Pietari sanoi:
"Hopeaa ja kultaa ei minulla ole,
mutta mitä minulla on,
sitä minä sinulle annan:
Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä,
nouse ja käy."

Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä
ja nosti hänet ylös;
ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat,
ja hän hypähti pystyyn,
seisoi ja käveli;
ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön,
käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa.
Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa

Pietari antaa myös todistuksen siitä, mitä oli tapahtunut. Parantuminen oli tapahtunut uskossa Jeesuksen nimeen.

Luukas (Ap.t 3:16) kirjoitti:
Ja uskon kautta hänen nimeensä
on hänen nimensä
vahvistanut tämän miehen,
jonka te näette ja tunnette,
ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa,
on hänelle antanut
hänen jäsentensä terveyden
kaikkien teidän nähtenne.

Näen nämä kaksi erillistä ihmettä yhtälaisiksi ilmentymiksi pelastuksen evankeliumin, Jeesuksen Kristuksen nimessä julistamisen voimavaikutuksesta. Ihmeitä Jumalan tahdosta, niin Pietarin, kuin Paavalinkin kautta, siinä voimassa, minkä he olivat tehtäväänsä varten saaneet, sisältäen myös terveeksitekemisen armoituksen evankeliumin hyväksi, Jumalan kirkkaudeksi.