Pitääkö rukoilla vai parantaa?

[kalamos]

Tälläkin foorumilla on esirukouspyyntöosio.
Ja ihmeellisesti esirukouspyynnöt muuttuvat kiitosaiheiksi.

Mutta entä kun kohtaan sairaan ihmisen,
joka kääntyy puoleeni sairautensa kanssa
odottaen, että teen jotakin hengellistä.

Mitä meidän kuuluu tehdä tuollaisessa tilanteessa.
Jätän nyt aloituksesta Raamatunkohdat pois,
vaikka mielessäni on niitä paljon,
ja Raamatun ilmoituksesta vastausta
tähänkin kysymykseen tietenkin etsimme.

[hypomenoo]

Luettuani aloituksen muistui heti mieleeni Pietari ja Johannes, jotka paransivat syntymästään saakka olevan ramman sanomalla, että Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä nouse ja käy.

Tämä on yksi muoto.

Jaakobin kirjeessä taidetaan kehottaa rukoilemaan sairaan puolesta.

Ainakin kaksi eri tapaa parantaa.

Muitakin, mutta nämä oli ensin mielessä.

[kalamos]

Tuo kohta oli myös minun mielessäni,
kun avausta tein.

Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön
yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä.

Silloin kannettiin esille miestä,
joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta
ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön
niin kutsutun Kauniin portin pieleen
anomaan almua pyhäkköön meneviltä.

Nähdessään Pietarin ja Johanneksen,
kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua.
Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi,
ja Pietari sanoi:

"Katso meihin".

Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa.
Niin Pietari sanoi:

"Hopeaa ja kultaa ei minulla ole,
mutta mitä minulla on,
sitä minä sinulle annan:
Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä,
nouse ja käy."

Se, että parantuminen tapahtuu Jeesuksen nimessä,
merkitsee sitä,
että me emme tee sitä omassa voimassamme.
Vaan teemme sen sillä valtuutuksella,
jonka Jeesus on antanut.
Voima on Jeesuksen nimessä ja arvovallassa.
Pietari joutuukin pian selittämään asiaa:

mitä te tätä ihmettelette,
tai mitä te meitä noin katselette,
ikäänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme
olisimme saaneet hänet kävelemään

Siis Jeesus on Hän,
joka valtuuttaa parantamaan sairaita:

Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan
ja antoi heille vallan
ajaa ulos saastaisia henkiä
ja parantaa kaikkinaisia tauteja
ja kaikkinaista raihnautta.

Myöhemmin Jeesus lähetti vielä kuusi tusinaa lisää opetuslapsia
samoin valtuuksin.
Eikä Jeesus käskenyt heitä rukoilemaan sairaiden puolesta,
vaan parantamaan heidät.

Parantakaa sairaita,
herättäkää kuolleita,
puhdistakaa pitalisia,
ajakaa ulos riivaajia.

Eli sairaan kohtaamishetki on parantamista varten.
Rukoukset ja paastot pidetään ennen näitä kohtaamisia.

Opetuslasten koulutus oli jo loppusuoralla,
kun kävi niin,
että he epäonnistuivat tehtävässään.
Rukous ja paasto oli unohtunut.

Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen,
niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä:
"Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?"
Hän sanoi heille:
"Tätä lajia ei saa lähtemään ulos
muulla kuin rukouksella ja paastolla".

Sitten on tilanteita,
jolloin meillä ei ole valtuutusta parantaa.
Paavali joutui useammankin kerran tilanteeseen,
jossa hän olisi niin mielellään parantanut sairaan Jeesuksen nimessä,
ja sairas olisi sitä halunnut,
mutta Paavalilla ei ollut valtuutusta.

Varmasti Paavali rukoili
Epafrodituksen ja Trofimuksen puolesta,
mutta ei parantanut heitä.

[sinetti]

Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä,
kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä,
kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

[kalamos]

Juuri tällä hetkellä minä olen kovissa kivuissa.
Kun nyt mietin tämän keskustelun aihetta,
niin oikea vaihtoehto on tuo ensimmäinen eli
rukoilen ...

Jos joku teistä kärsii vaivaa,
niin rukoilkoon;
jos joku on hyvillä mielin,
veisatkoon kiitosta.

Hypomenoo viittasikin Jaakobin kirjeeseen,
joka sitten jatkuu näin:

Jos joku teistä sairastaa,
kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat,
ja he rukoilkoot hänen edestään,
voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

Öljyllä voitelu ja rukous on tässä yhdistettynä.
Jotenkin näen tässä erityisen valtuutuksen
seurakunnan vanhimmille.

Vastaavasti opetuslapset toimivat,
kun Jeesus valtuutti heidät parantamaan sairaita.
He paransivat sairaat voitelemalla heidät öljyllä.

Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa
ja voitelivat monta sairasta öljyllä
ja paransivat heidät.

No niin.
Nyt on pakko lopettaa tältä erää.

[Annora]

Isä Jeesuksen nimessä, kaikki kipu väistyköön kalamoksen kehosta juuri nyt.

[kalamos]

Vointini on nyt ... ok.

Kiitos Annora ... niin ...
mitähän Sinä teit.

No,
joka tapauksessa
teit sen Jeesuksen nimessä.

[kalamos]

Hyvää Huomenta!

Nyt tuo kipu on kokonaan poissa.
Ei tällä hetkellä ole ajatustakaan,
että tarvitsisi ottaa kipulääkettä.



Jäi vähän kesksen tuo viestini
koskien öljyllä voitelemista.

Jaakob ohjeistaa,
että seurakunnan vanhimmat voivat toimia,
vaikka heillä ei olisikaan parantamisen armolahjoja.
Näin ymmärrän tuon Jaakobin kirjeen kohdan.
Ja siinä on sitten maininta siitä,
että tulee tunnustaa syntinstä toisilleen.

Mistä on kysymys.
Perustus löytyy VT:n puolelta.

Ylipappi ei voinut tehdä tehtäväänsä,
ellei ensin hoitanut omaa syntiongelmaansa.

Mutta majan toiseen osaan menee ainoastaan ylipappi
kerran vuodessa mukanaan verta,
jonka hän uhraa itsensä ja kansan tahattomien syntien tähden.

Hänen täytyy uhrata niin omien syntiensä
kuin kansankin syntien puolesta.

Nyt uudessa liitossa me olemme kuninkaallinen papisto.

Te ... olette ... kunikaallinen papisto.

On tilanteita,
joissa erityisesti seurakunnan vanhimpien on toimittava.

Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat,
ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen;
ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.

Ja nyt ehto sille, että näin voi tapahtua, annetaan niille,
jotka tuossa tilanteessa edustavat kuninkaallista papistoa,
niille, joiden rukous kuullaan vain, jos he itse ovat vanhurskaita.
Siksi heidän tulee tunnustaa toisillensa syntinsä.

Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ...
vanhurskaan rukous voi paljon.