Raamattu on Jumalan omasivu

Luin selkokielisen elävän uutisen, jonka mukaan ymmärrän että se koskee uskovia ja heidän keskinäistä riitaa. 5 jakeen mukaan sanotaan; "eikö seurakunnassa tosiaan ole ketään, joka kykenisi sovittelemaan uskovien keskinäisiä riitoja".

7 jakeen mukaan sanotaan; "tuollainen käräjjöinti merkitsee kristittyinä jo sinänsä tappiota. Miksi ette ennemmin suostu kärsimään vääryyttä ja jättämään asiaanne sikseen? Herra saisi enemmän kunniaa, kun ette pitäisi kiinni oikeuksistanne".

8 jakeen mukaan sanotaan; "nyt te sen sijaan teette itse vääryyttä ja riistätte jopa muita uskovia".

9-10 jakeiden mukaan sanotaan; "ettekö tiedä, että ne, jotka tekevät väärin, eivät pääse Jumalan valtakuntaan? Älkää pettäkö itseänne. Niillä, jotka riistävät muita, ei ole osuutta Jumalan valtakuntaan".

1Kor. 6:4 Jos teillä siis on maallisia riita-asioita, nekö te asetatte tuomareiksi, joita halveksitaan seurakunnassa?
5 Sanon tämän teidän häpeäksenne! Eikö joukossanne ole yhtäkään viisasta, joka kykenisi ratkaisemaan veljien väliset asiat?
6 Nyt veli käy oikeutta veljeä vastaan, ja vielä uskosta osattomien edessä!

7 Teille on jo yleensä vahingoksi, että käytte oikeutta keskenänne. Miksi ette ennemmin kärsi vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?
8 Sen sijaan te itse teette vääryyttä ja riistätte, vieläpä veljiltä.
9 Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat,

10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.
11 Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä.

Raamattu kansalle



1Kor. 6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

33/38

Valtakunnan periminen
on eri asia kuin
valtakuntaan pääseminen.

Alkutekstissä puhutaan
tuossa kohden todellakin
perimisestä.

Emme esimerkiksi peri aarretta,
jos emme ole sitä kooneet taivaisiin.

Ja itse asiassa Jumalan Valtakunta
on jo meissä uudestisyntyneissä
Jumalan lapsissa.

Ja me voimme tässä ja nyt
periä sen rikkauksia
kuten
vanhurskaus rauha ja ilo
Pyhässä Hengessä.

Mutta voimme vaeltaa myöskin
kaukana näistä asioista.

Olemme silti Jumalan lapsia,
mutta vaelluksemme tähden
syyllisiä vailla rauhaa ja iloa.

Olen vähän eri mieltä kanssasi tässä kalamos. Pakanakin voi tehdä samoin kuin juutalainen uskova, joka seremoniassa tallaa Jeesuksen ja liittyy synagoogaan. Pakana voi tallata Jeesuksen tahallisella synnilla ja liittyä maailmaan. Heitä yhdistää myös se, että he eivät halua tehdä parannusta. Siitä tietää, milloin on selvillä vesillä. Jos omatunto vielä vähänkin kolkuttaa.

Kyllä pakanakin tietenkin
voi toimia siihen tapaan,
josta heprealaisille kirjoittava
heprealainen varoittaa.

Itse asiassa kaikki,
mitä on kirjoitettu
jo VT:n sivuilla
Israelin kansaa koskien,
on sovellettavissa
myös pakanoihin.

Samat virheet,
jotka Israelin kansa teki,
mekin voimme tehdä.

Ja nyt siis samaa
Jeesuksen veren tallaamista,
josta heprealaisille kirjoittava
heprealainen varoittaa,
tapahtuukin
koko ajan esimerkiksi
eräillä keskustelupalstoilla
joskin hiukan toisenlaisessa
konseptissa kuin siinä,
johon heprealaiskirjeessä viitataan.

Ihminen,
oli hän sitten juutalainen tai pakana,
voi olla tullut tietoiseksi siitä,
että Jeesus todella on olemassa.

Hän on tullut oiken tuntemaan,
että Jeesus elää ja vaikuttaa.

Hän on voinut saada kokea
jopa maistiaisia
taivaallisesta voimasta
esimerkiksi kokemalla parantumisihmeen
Jeesuksen nimessä.

Mutta hän voi silti
kiroamalla kieltää Jeesuksen,
pilkaten ja herjaten myös
Jeesuksen ruumiin jäseniä
eli uudestisyntyneitä uskovia.
Oikein lyttäämällä lytätä
jokaisen solun Kristuksessa.

Tällaisella ihmisellä on edelleen
heprealaiskirjeessä
mainittu paha ja epäuskoinen sydän,
joka kaiken jälkeen kuitenkin
asettaa Jeesuksen sivuun.

Hän ei ole uudestisyntynyt,
eikä Jumala ole saanut
antaa hänelle uutta sydäntä.

Mutta toki tällainenkin ihminen
oli sitten kysymyksessä
heprealaiskirjeen aikaisesta
juutalaisesta seremoniasta
tai tämän päivän trendistä,
voi lopettaa
Jeesuksen veren tallaamisen.

Hän voi kääntyä
ja saa silloin uuden sydämen
ja syntyy näin Jumalan lapseksi.

Siis ei ole muuta uhria
meidän edestämme kuin
Jeesus Kristus.

Mutta Hän rukoili
ristiinnaulitsijoidensa puolesta.



Jeesuksen veren tallaamisenkin
saa anteeksi,
jos kääntyy Jeesuksen puoleen.

Mitenkä tämä sitten?

Heprealainen (Hepr 6:3-6) kirjoitti:
Ja niin me tahdomme tehdä,
jos vain Jumala sallii.

Sillä mahdotonta on niitä,
jotka kerran ovat valistetut
ja taivaallista lahjaa maistaneet
ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa
ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet
-taas uudistaa parannukseen,
he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat
Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

Lainaamasi kohdan ensimmäisenä oleva
eli luvun kolmas jae
viittaa edellä olevaan
eli Kristuksen opin alkeisiin.

Jos niissä emme pääse eteenpäin
vaan jäämme junnaamaan niihin,
niin emme silloin myöskään etene
kohti täydellisyyttä,
johon luvun ensimmäinen jae
meitä kehottaa.

Ja jos näin ei tapahdu,
niin meistä ei myöskään ole
kantamaan hyvää satoa.

Luetaan eteenpäin siitä,
mihin lopetit.

Heprealainen (Hepr 6:7-8) kirjoitti:
Sillä maa,
joka särpii sisäänsä
sen päälle usein tulevan sateen
ja kantaa kasvun hyödyksi niille,
joita varten sitä viljelläänkin,
saa siunauksen Jumalalta;

mutta se,
joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita,
on kelvoton ja lähellä kirousta,
ja sen loppu on,
että se poltetaan.

Eli jos olemme hyvää maata,
niin voimme tuottaa satoa.

Heprealainen (Hepr 6:9) kirjoitti:
Mutta teistä, rakkaat,
uskomme sitä,
mikä on parempaa
ja mikä koituu teille pelastukseksi
- vaikka puhummekin näin.

Siis nyt on kysymys pelastuksesta eheytenä
ja hedelmää kantavana puun oksana.

Heprealainen (Heps 6:10) kirjoitti:
Sillä Jumala ei ole väärämielinen,
niin että hän unhottaisi
teidän työnne
ja rakkautenne,
jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan,
kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.

Mutta nyt heprealaisille kirjoittava
heprealainen erityisesti kannustaa
loppuun asti palvelemaan uskollisesti.

Heprealainen (Hepr 6:11-12) kirjoitti:
Mutta me halajamme sitä,
että kukin teistä osoittaa samaa intoa,
säilyttääkseen toivon varmuuden
loppuun asti, ettette kävisi veltoiksi,

vaan että teistä tulisi niiden seuraajia,
jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta
perivät sen, mikä luvattu on.

Siis uskovien kohdalla kysymys on
haasteesta perinnön saamiseen.

Niiden kohdalla,
jotka eivät ole koskaan
uskoviksi tulleetkaan,
ei vielä voida jättää noita
Kristuksen opin alkeita
vaan olemme edelleen
perustusten kaivamisessa.

Jos nämä eivät itse
kuitenkaan halua
tulla Jeesuksen tykö,
niin emme voi pakottaa heitä.

Kun he ovat kaiken
Kristuksen opin alkeista
tulleet tuntemaan,
niin ratkaisu on heidän.

Mutta niiden kohdalla,
jotka ovat parannuksen tehneet,
me voimme auttaa
kohti täydellisyyttä
ja suorastaan työntää
eteenpäin siihen,
mikä uskoville on tehtäväksi annettu.

Ja silloin Herra on siunaava meidät
ja enentävä meidät
moninkertaisella sadolla,
josta kirjeen kirjoittaja
sitten mainitsee
Aabrahamiin viitaten.