Lainaamasi vuoden 1992
käännös ei ole uskollinen alkutekstille.
Otan tähän vanhan käännöksen
eli UT:n osalta vuoden 1938
käännöksen, joka on uskollisempi.
Luukas (Ap.t 13:48) kirjoitti:
Sen kuullessansa
pakanat iloitsivat
ja ylistivät Herran sanaa
ja uskoivat,
kaikki,
jotka olivat säädetyt
iankaikkiseen elämään.
Tuosta jakeesta
kiinnitit erityistä huomiota
yhteen sanaan.
τάσσω tassō
Esistit tuolle sanalle
käännösvastineita
- sopia
- säätää
- vihkiä
Kun kesäaikaa vietetään,
niin mieleeni tulee
niin kihlaus kuin vihkiminenkin.
Kumpikin edellytti molempien
keskinäistä sopimista.
Mutta minä olin aloitteen tekijä.
Jos en olisi tehnyt aloitetta,
niin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Ja kun sitten oltiin jo loppusuoralla,
ja maaliviivalla,
niin olimme polvistuneina
alttarin edessä
ja Jumalan ja läsnäolevan
seurakunnan edessä
pastori kysyi minulta,
että tahdonko
minä kalamos ...
Ja voi että minä tahdoin.
Kun olin ilmaissut tahtoni
taivan maan kuullen,
niin ...
vieläkään mitään ei tapahtunut.
Kaikki.
Ihan kaikki oli nyt kiinni siitä,
mitä viereeni polvistunut
niin ihana neitsyt vastaa
pastorille,
joka Jumalan ja läsnäolevan ...
ja minun kuulteni kysyi,
tahdotko Sinä ...
Ja hän tahtoi ...
Ja kohta minä pujotin
jo toisen sormuksen
hänen sormeensa.
Hän oli antautunut minulle.
Ja juuri tätä käännösvastinetta
käytetään kyseisestä
alkutekstin sanasta
seuraavassa jakeessa:
Paavali (1 Kor 16:15) kirjoitti:
Mutta minä kehoitan teitä,
veljet:
te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja tiedätte,
että se on Akaian ensi hedelmä
ja että he ovat antautuneet
pyhien palvelukseen.
Olemme nyt Apostolien tekojen
tallennuksessa sellaisessa kohdassa,
jossa pakanat
halajavat saada sen,
mitä Israelille on tarjottu ensin.
Mutta Israel ei vaan vieläkään
ottanut vastaan tarjousta.
He eivät halunneet
antaa elämäänsä eli antautua
Jeesukselle.
He hylkäsivät ilosanoman
Jeesuksesta.
Ja niin lainaamasi jakeen edessä
Paavali ja Barnabas
puhuvat rohkeasti sanoen
raivoavalle juutalaisjoukolle:
Luukas (Ap.t 13:46-47) kirjoitti:
Teille oli Jumalan sana
ensiksi puhuttava;
mutta koska te työnnätte sen luotanne
ettekä katso itseänne
mahdollisiksi iankaikkiseen elämään,
niin katso,
me käännymme pakanain puoleen.
Sillä näin on Herra meitä käskenyt:
'Minä olen pannut sinut
pakanain valkeudeksi,
että sinä olisit pelastukseksi
maan ääriin asti'.
Ja nyt Jumalan tahto oli ilmaistu.
Ja pakanat repesivät riemuun.
Luukas Ap.t 13:48) kirjoitti:
Sen kuullessansa
pakanat iloitsivat
ja ylistivät
Herran sanaa
ja uskoivat ...
Eli Jumala oli ilmaissut tahtonsa.
Hän tahtoi ottaa omakseen
niin juutalaiset kuin pakanatkin.
Mutta vain pakanat iloitsivat
tästä sanomasta.
Vain pakanat uskon kautta
ottivat sen vastaan.
He antautuivat Jumalalle.
He ottivat vastaan Elämän Sanan.
Ja saivat kihlajaislahjaksi
Iankaikkisen Elämän.
Siis ketkä.
Ne, jotka ottivat Sanan vastaan.
Johannes (1:11-13) kirjoitti:
Hän tuli omiensa tykö,
ja hänen omansa
eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman
tulla Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä
eikä lihan tahdosta
eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.
Toki sitten myöhemmin
tuollakin seudulla
monet muutkin uskoivat,
mutta tuossa hetkessä ne,
jotka nyt ottivat Sanan vastaan,
antautuivat Jumalalle,
saivat iankaikkisen elämän.
Eli minä tahdoin.
Ja sitten ihana kihlattuni
ilmoitti lopullisen päätöksensä,
että hänkin tahtoi.
Ja se ratkaisi kaiken.
Yhteinen uusi elämämme
oli alkanut.
Me olimme antautuneet
toisillemme,
ja suun tunnustuksen kautta
säädetyt toisillemme
ja oikein
kirjallisella todistuksella vahvistaen
nyt siis vihityt toisillemme.