Raamattu on Jumalan omasivu

Näin se on. Tämä maanpäällinen elämä tulee kadottaa Jeesuksen Kristuksen tähden ja se joka kadottaa sen, pelastaa iankaikkisen elämänsä.

On erottauduttava maailmasta.

On mentävä syömään ja juomaan syntisten luo mutta ei mässäilemään eikä juomaan alkoholia, vaan kertomaan ja todistamaan Jumalan ilosanomaa.

KR 1992

Matteus (10:39) kirjoitti:
Joka varjelee elämäänsä,
kadottaa sen,
mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa,
on sen löytävä.

Alkuteksti ei oikeastaan ehkä puhu
varjelemisesta vaan löytämisestä,
kuten vanha käännös sanoo:

Matteus (10:39) kirjoitti:
Joka löytää elämänsä,
kadottaa sen;
ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni,
hän löytää sen.

Eli kysymys on vastakohdista:

löytää / kadottaa

Mutta toisaalta ei tuo
uusi käännöskään tässä kohden
ihan tuulesta ole temmattu.

Nimittäin tuo jälkimmäinen sana
oikeastaan tarkoittaa tuhoa.

Ja silloin vastakohtaisuuksiksi
hyvin sopivat:

varjella / tuhota

Ja sitten voi olla niin,
että käsite myrsky jotenkin
liittyy tuohon vertailuun.

Mutta pysyn nyt vertailussa:

löytää / kadottaa

Eli mielestäni tuossa ei puhuta
pelastuksesta,
niinkuin uusi käännös
vähän antaa ymmärtää.

Sillä ymmärrämme
tuon ensimmäisen verbin
miten tahansa,
niin se toistuu jakeen lopussa.

Jeesus puhuu siitä,
ketkä ovat soveliaita Hänelle.

Jokainen syntinen on sovelias
pelastettavaksi.

Ei hukkuvalta kysytä
jäsenkirjaa eikä kansalaisoikeutta,
vaan Pelastajan käsi tarttuu
jokaisen apua huutavan käteen.

Pelastus on armolahja.
Pelastumme siis yksin armosta,
ei ollenkaan ansiosta
eli tekojen kautta.

Paavali (Ef 2:8-9) kirjoitti:
Sillä armosta
te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -

ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.

Mutta kun me olemme pelastetut
yksin armosta,
niin tarkoitus on,
että sitten tekisimme jotakin,
mihin meidät itse kukin kutsutaankin.
Paavali jatkaa:

Paavali (Ef 2:10) kirjoitti:
Sillä me olemme hänen tekonsa,
luodut Kristuksessa Jeesuksessa
hyviä töitä varten,
jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut,
että me niissä vaeltaisimme.

Ja ymmärrän Jeesuksen puhuvan tästä.
Monikin Häneen uskova
tarjoutui seuraamaan Häntä.

Mutta Jeesus vastasi usein niin,
että tämä Häneen uskova ymmärsi,
ettei olekaan valmis siihen.

Johdantoteksti keskustelumme aiheeseen
on seuraava:

Matteus (10:37-38) kirjoitti:
Joka rakastaa isäänsä
taikka äitiänsä enemmän
kuin minua,
se ei ole minulle sovelias;
ja joka rakastaa poikaansa
taikka tytärtänsä
enemmän kuin minua,
se ei ole minulle sovelias;

ja joka ei ota ristiänsä
ja seuraa minua,
se ei ole minulle sovelias.

Ja kun sitten luetaan vielä
eteenpäin, niin huomaamme,
että koko katkelma päättyy
mainintaan palkasta eli ansiosta.

Matteus (10:42) kirjoitti:
hän ei jää palkkaansa vaille.

Siis onkin kysymys ihan jostain muusta
kuin pelastuksen armosta ja lahjasta.

Kyse on mielestäni nimenomaan pelastuksesta.

Ensin on pelastus sitten vasta palkkio.


Kukaan joka varjelee elämäänsä ei ole sovelias pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa.

Miksi?

Koska silloin jokin muu kuin itse Kristus menee elämän edelle ja silloin ei olla valmiita pelastukseen joka on yksin armosta.


On luovuttava kaikesta Kristuksen tähden.


Silloin vasta ollaan soveliaita vastaanottamaan armo Jeesuksessa Kristuksessa ja oikea Tosi elämä, iankaikkinen elämä Kristus Messiaassa.


Tästä on kyse.

Emilio kirjoitti:
On luovuttava kaikesta Kristuksen tähden.


Silloin vasta ollaan soveliaita vastaanottamaan armo Jeesuksessa Kristuksessa ja oikea Tosi elämä, iankaikkinen elämä Kristus Messiaassa.

Tuossa katkelmassa on nyt kyllä ristiriita
jo itsensä kanssa
ja erityisesti niiden
Raamatunkohtien kanssa,
jotka otin edellä esille.

https://youtu.be/lwOmw4hrB2g

Joka ei luovu rakkaudesta esim. mammonaan, ei ole sovelias pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa.

Tai joka rakastaa vanhempiaan enemmän kuin Kristusta Jeesusta, ei ole sovelias pelastukseen.

Markus (8:34-35) kirjoitti:
Ja hän kutsui tykönsä
kansan ynnä opetuslapsensa
ja sanoi heille:

"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea,
hän kieltäköön itsensä
ja ottakoon ristinsä
ja seuratkoon minua.

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä,
hän kadottaa sen,
mutta joka kadottaa elämänsä
minun ja evankeliumin tähden,
hän pelastaa sen."

Siis kadotamme elämämme
Jeesuksen ja evankeliumin tähden.

Tämä maanpäällinen elämä tulee kadottaa Jeesuksen Kristuksen tähden ja se joka kadottaa sen, pelastaa iankaikkisen elämänsä.

Kelvollisuus pelastettavaksi
ei edellytä muuta kuin sen,
että on syntinen.

Mutta kun tuo ehto on täytetty,
niin silti ei ole pakko
antaa pelastaa itseään.

Mutta kun olemme pelastetut,
niin meillä on mahdollisuus
antaa itsemme
eläväksi pyhäksi Jumalalle otolliseksi uhriksi.

Tämä on meidän
järjellinen/toimellinen/hengellinen
jumalan palveluksemme.

Ja se edellyttä niiden ehtojen täyttymistä,
jotka Jeesus mainitsee siitä,
ketkä ovat Hänelle soveliaita.