Raamattu on Jumalan omasivu

Kukaan ihminen ei ole koskaan oikeasti kuollut!!! Ei koskaan. Kukaan ei oikeasti kuole täällä maanpäällä vielä nytkään.


Ihmisille on valehdeltu kuolemasta, siitä mitä kuolema oikeasti on.


Jokainen ihminen on oikeasti kuolematon.


Jokainen ihminen elää oikeasti ikuisesti.


Kuolema on illuusio.



Kaikki tämä mitä sanon on Raamatullista ja perusteltavissa Raamatulla.


Haudoille kynttilän ja kukkien vie tikin on syntiä. Uhrilehdoille vietiinkynttilöitä palamaan ja kukkia ja joskus olutta ja ruokaakin. Hautakyntiilöitä ei tule viedä elävien sielujen haudoille. Kukaan sielu ei niitä kaipaa, eikä näe. Itseä varten tehdyt rituaalit, rakkaan omaisen pois siirtymisen muistoksi ovat täysin turhia ja vainaja henkien palvontaa. Vainaja henget ovat demoneja jotka matkivat edesmenneitä ja usein oleskelevat hautuumailla ja taloissa joissa on tehty itsemurhia tai murhia tai tappoja.

Matteuksen evankeliumin 8. luvussa on jokseenkin monien uskovienkin mielestä kovin tylyltä vaikuttava Raamatun kohta, missä Jeesus evää opetuslapseltaan pääsyn isänsä hautajaisiin sanoen: ”Seuraa sinä minua ja anna kuolleitten haudata kuolleensa!”

Sama kehotus löytyy myös Luukkaan Evankeliumista.

Aika lailla samaa mieltä olen kanssasi. Olen kyllä ollut
esim. vanhempieni hautajaisissa. En kuitenkaan käy
heidän haudoillaan, koska pidän sitä turhana, kuten
sinäkin. Eivät he varmaankaan perusta siitä, mitä haudalla
tai haudalle tapahtuu.

Omasta puolestani olen sanonut, ettei ole väliä, mitä
tuhkalleni tehdään. Sen saa kyllä sirotella vaikka muistolehtoon,
mutta ei sitä tarvitse käydä siellä "muistelemassa". En minä siellä
tuhkassa tule olemaan.

Vaikken asiaa kovasti jäänytkään miettimään, niin
jostain tuli mieleeni, että Israelhan (Jaakob) halusi
ehdottomasti, että hänen luunsa vietäisiin pois Egyptistä.
Hän oli tarkka siitä, missä halusi "levätä". Miksi mahtoi
olla näin? Onko sillä ehkä jotain esikuvallista merkitystä?

Mooses (1Moos 47:30) kirjoitti:
...sillä minä tahdon levätä isieni luona; vie minut siis
Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa." Hän vastasi:
"Minä teen, niinkuin sanot."

Jumalakin oli luvannut Israelille tuoda hänet takaisin.
Raamattu kansalle

Mooses (1Moos 46:4) kirjoitti:
Minä tulen kanssasi Egyptiin, ja minä tuon sinut sieltä
myös takaisin. Ja Joosefin käsi on sulkeva silmäsi."

Raamattu,
josta etsimme täällä vastaukset
kaikkiin kysymyksiin,
puhuu kolmesta eri kuolemasta:

- hengellinen
- ruumiillinen
- iankaikkinen

Minä olen jo kokenut
ensimmäisen eli hengellisen kuoleman.

Aapeli Saarisalo

Paavali (Room 7:11) kirjoitti:
Mutta otettuaan käskystä aiheen
synti petti minut ja tappoi minut
sen kautta.

Mutta sitten minä synnyin uudesti
ylhäältä Hengestä.
Ja nyt minä olen taas elävä.

On monia ihmisiä,
jotka ovat kokeneet hengellisen kuoleman
samalla lailla kuin minäkin,
mutta eivät ole syntyneet uudesti.

He ovat nyt siinä tilassa,
josta Jeesus puhui
avauksessa viitatussa tilanteessa.

Jeesus sanoo heitä kuolleiksi,
vaikka he eivät ole vielä kokeneet
ruumiillista kuolemaa.

Matteus (8:22) kirjoitti:
anna kuolleitten haudata kuolleensa

Kuolleilla Jeesus tarkoittaa tässä
ruumiillisesti eläviä ihmisiä.

Myöskään tuo isä ei ollut vielä
suinkaan kuollut.
Ei välttämättä edes sairastunut.

Tuo kohta ei siis suinkaan tarkoita sitä,
että emme saisi siirtää vainajaa
hautakammioon tai muuhun hautapaikkaan
ja surra vainajaa tuon hautapaikan äärellä
muistellen häntä.

Aabraham maksoi hirvittävän suuren hinnan
tällaisesta hautapaikasta.
Ja Aabrahan suri ja itki vainajaansa.
Ja hautasi hänet itse.

Tuossa Emilion esiin nostamassa kohdassa
ei siis puhuta ollenkaan tällaisesta tilanteesta.

Jeesus itsekin itki haudan äärellä.
Jeesus on surevien lohduttaja.

Mutta nyt siis tuon miehen isä
ei suinkaan ollut kuollut.

Tuo käytetty sanonta tarkoitti sitä,
että mies pyysi lupaa tulla
seuraamaan Jeesusta sen jälkeen,
kun hänen isänsä joskus tulevaisuudessa
tulee vanhaksi ja sitten kuolee,
ja hän lopuksi hautaa hänet
surren niinkuin Aabrahamkin.

Ja sitten kaiken tämän jälkeen
ehkä vasta siis vuosikymmenien kuluttua
hän tulee ja antaa loppuelämänsä
Jeesuksen käyttöön.

Siihen asti hän eläisi isänsä kanssa
hänestä huolehtien hautaamiseen saakka.


PS

Jokainen ihminen on
jossain elämänsä vaiheessa kokenut
hengellisen kuoleman.

Ja siksi meidän täytyy kokea
uudestisyntymisen ihme.

Siinä meidät palautetaan sellaisiksi kuin
vauvat ja pienokaiset ovat.

Matteus (18:3) kirjoitti:
Totisesti minä sanon teille:
ellette käänny
ja tule lasten kaltaisiksi,
ette pääse taivasten valtakuntaan.

Mutta täysin riippumatta siitä,
olemmeko Jumalan lapsia vai emme,
niin jokainen meistä kokee
ruumiillisen kuoleman
ja myöskin
ruumiin ylösnousemisen.

Ja jokaista ihmista kohtaa tuomio.
Kuitenkin eri ihmisiä eri aikoina
ja erilaiset tuomiot.

Me Jeesuksen omat olemme
tuomiovuorossa ensimmäiseksi.

Mutta kysymyksessä
on Kristuksen palkintotuomioistuin.
Mikään kadotustuomio
ei meitä kohtaa.
Mutta kruunu, palkinto ja aarre
meille annetaan,
jos meille sellainen on varattu.

Mutta iankaikkinen elämä
on Jumalan armolahja.
Sitä ei ansaita
niin kuin voittopalkinto, kruunu ja aarre.

Mutta moni on hyljännyt tuon armolahjan.
Ei ole ottanut vastaan Häntä,
joka on Ikuinen Elämä.

He ovat jo nyt ruumiillisesti elävinäkin
ikuisen kuoleman tilassa
eli Jeesuksen mainitsemia kuolleita.

Jos he eivät koskaan käänny,
niin sitten he tulevat kerran olemaan
siinä joukossa,
jossa tuomitaan vain kuolleet.

Ja nyt pointti ei ole ruumiillinen kuolema,
vaikka senkin jokainen on tuohon
mennessä kokenut.

Mutta pointti viimeisellä tuomiolla on se,
että ihminen on henki,
ja tuo henki on kuollut
ilman yhteyttä Jumalaan.

Ja vain nämä hengellisesti kuolleet
tuomitaan viimeisellä tuomiolla,
jossa vielä tarkistetaan,
että näiden ihmisten nimet
on todellakin pyyhitty pois
Elämän kirjasta,
jossa ne alunperin olivat olleet
maailman perustamisesta asti.

Johannes (Ilm 20:12-15) kirjoitti:
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet,
seisomassa valtaistuimen edessä,
ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja;
ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
tekojensa mukaan.

Ja meri antoi ne kuolleet,
jotka siinä olivat,
ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet,
jotka niissä olivat,
ja heidät tuomittiin,
kukin tekojensa mukaan.

Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen.
Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen.

Ne ruumiillisesti kuolleet,
jotka ovat maan päällisen elämänsä aikana
siirretyt kuolemasta Elämään,
ovat nyt Aabrahamin helmassa
Jumalan Paratiisissa.

Ne ruumiillisesti kuolleet,
joita ei ole koskaan
siirretty kuolemasta Elämään,
ovat tuonelassa.

On siis kaksi joukkoa.

Ne,
jotka rakastivat Valkeutta,
palkitaan.

Ne,
jotka rakastivat pimeytta,
tuomitaan.

Vain viimeksi mainittu ryhmä
on tuomion kohteena
viimeisellä tuomiolla.

Heidän identiteettinsä on:
Kuolleet.

Jako kahtia menee siis
Jeesuksen sanojen mukaan näin:

Johannes (17:3) kirjoitti:
Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
että he tuntevat sinut,
joka yksin olet totinen Jumala,
ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt,
Jeesuksen Kristuksen.

Johannes (3:19) kirjoitti:
Mutta tämä on tuomio,
että valkeus on tullut maailmaan,
ja ihmiset rakastivat pimeyttä
enemmän kuin valkeutta;
sillä heidän tekonsa olivat pahat.

PPS

Isäni ja äitini ja äidin äiti
on haudattu samaan hautapaikkaan.

En valitettavasti oikein kykene
käymään tuolla hautapaikalla
pitkän etäisyyden tähden.

Maksan haudan hoidon,
ja joskus olen saanut sukulaiselta
kuvan tuosta hautapaikasta.

Äidin äiti kuoli viimeisen lapsen
synnyttämiseen.

Kun olin pieni,
äitini vei minut usein
tuon pienen valkoisen
hautakivilaatan kohdalle
äitiään kaivaten.

Siinä on äidin mielessä pyörinyt
rankka lapsuus sotavuosineen.

Eräänä päivänä tapahtuu niin,
että Jeesus tulee pilviin.
Ja kristuksessa kuolleet nousevat haudoistaan.

Ja sitten me maan päällä olevat
Herran omat
muutumme silmänräpäyksessä.
Katoavainen ruumiimme kuolee
ja sitten muuttuu ylösnousemusruumiiksi.

Ja kun nämä kaksi valmisteluvaihetta
ovat tapahtuneet,
niin sitten me kaikki nousemme
maan päältä ylösnousemusruumiissamme
kohti Jeesusta,
joka vie meidät Isän Kotiin,
jossa me kaikki yhtenä Ruumiina
Kristuksen Morsiamena
vihitään Hänen Vaimokseen.

Olen minä lukemattomat kerrat
käynyt isoäitini ja sittemmin
myös siis isäni ja äitini
haudan äärellä.

Ei se ole vainajien palvomista.
Se on Rakkautta.

Vaikea sanoa näenkö heidät jo
edellä kuvaamassani tilanteessa,
kun he nousevat ylös
ja minun raihnainen ruumiini
muuttuu ylösnousemusruumiiksi,
vain ehdinkö minäkin hautaan
ennen Jeesuksen tuloa
ja näen heidät Paratiisissa
ennen tuota hetkeä.

Mutta kirkastetussa ylösnousemusruumiissaan
näen heidät vasta sitten kun
he tuolta hautapakalta nousevat ylös.

En ole kertaakaan käynyt rakkaan isäni haudalla hautaamisen jälkeen, enkä aio käydä. En vie haudoille kynttilöitö, kukkua ja seppeleitä, enkä halua käydä haudoilla edesmenneitä rakkaita muistamassa, koska se on minun ymmärtääkseni vainajahenkien palvontaa, tosin monilla tietämättään. Kotona voin muistella rakasta isääni vaikka joka päivä jälleen näkemisen toivossa, isääni joka ei ole sieluna ja henkenä - tietoisuutena Henki ruumiin kera kuollut, vaikka hautapaikka onkin, jonne rakkaan isäni biologinen kotelo maatuu, sielun ja hengen kotelo. Endoskeleton.

Tarkennuksena aiemmin kirjoittamaani totean käsityksenäni olleen,
että tulijärveen heitetyt tulevat olemaan siinä mielessä "eläviä", että
he kuitenkin tuntevat kaiken tuskan, kauhun ja pimeyden, mikä siellä
vallitsee. En tarkoittanut, että he olisivat hengellisesti eläviä siellä tai
että he olisivat sitä ennenkään olleet hengellisesti eläviä.

Emilio kirjoitti:
enkä halua käydä haudoilla edesmenneitä rakkaita muistamassa, koska se on minun ymmärtääkseni vainajahenkien palvontaa

Tiedän, että Sinä tiedät,
mitä vainajahenget ovat.

Vainajahenget eivät ole
vainajien henkiä,
vaan riivaajahenkiä,
jotka näyttelevät olevansa
vainajien henkiä.

Rakkaan vainajan hautaaminen
ja muistaminen haudalla myöhemminkin
ei ole missään tekemisissä
vainajahenkien kanssa.

Annun esille ottamat asiat
Joosefin luista
osoittavat,
että Joosefille oli tärkeää,
että hänen luunsa haudataan
Israelin maahan,
ja että hän siitä paikasta,
missä hänen luunsa ovat haudatut
saa kerran nousta maan päälle
ruumiin ylösnousemuksessa.


PS

Uskoakseni meillä kolmella
on hyvin yhtenevä käsitys
niistä kolmesta kuolemasta,
joista Raamattu puhuu.

Otin ne tuohon esiin vain sen tähden,
että jotkut vaikkapa satunnaiset lukijat
eivät ehkä tiedä,
mitä Raamattu tarkoittaa kuolleilla.

Aadam kuoli välittömästi sinä päivänä,
jona söi kielletyn hedelmän.

Ja ruumiillinenkin kuolema toteutui,
ennenkuin ensimmäinen päivä
tämän maan päällä vietettävistä
seitsemästä päivästä eli millenniumista päättyi.

Tiedän, että tiedät mitä minä tiedän Kalamos. Tiedätkö, että kuolleet eivät ole siellä paikassa hautuumailla, maatuva kotelo on ja sitä maatuvaa koteloa ei tule mennä paikanpäälle kunnioittamaan tai muistamaan kynttilän kanssa ja viemällä sinne muistokynttilän, tai kukan tai seppeleen. Kristittyjä ei ole kutsuttu sellaiseen. Minä näen sen synniksi Raamatun valossa ja turhaksi ja siinä on suuri vaara ajautua spiritismiin ja vainajien palvontaan ja riivaajahenkien, eli vainajahenkien (vainajiksi naamioituvia pahoja henkiä) palvontaan.

Uhrilehtoihin vietiin kyntyilöitä. Haudat sijaitsivat jopa uhrilehdoissa ja uhritammien juurella.


Kynttilänvieminen on rituaali joka puettu hyvään ideaan, muistamiseen.


Tuleeko rakkaita muistella? Ei tule. Minulla ei ole mitään tarvetta muistella ketään rakastamiani pyhiä, kun tiedän näkeväni heidät elossa taivaassa, jos ja kun armahdettuna syntisenä sinne perille kerran uskon säilyttäen ja Jeesuksessa riippuen pääsen. He ovat kokoajan elossa, suuri todistajien pilvi ympärillämme ja he eivät kaipaa pätkä vertaa rituaaleista kynttilän viemistä haudoille en tai kukkien viemistä tai haudoilla vierailua. Minä kiellän minun mahdollisella haudalla vierailun ja sinne ei saa tuoda mitään ei edes hautakiveä eikä ristiä, tosin en usko, että edes koen normaalia hautaamista ja mahdollista on että ruuminikin häpäistään. Tempausta odottaen. Maranatha.

Keskustelun otsikko on sanavalinnoissaan
epäraamatullinen.

Minä ymmärrän,
mitä Emilio tarkoittaa,
mutta tänä päivänä ihmisillä
ei ole kovinkaan paljon tietoa
Raamatun ilmoituksesta.

Ja siksi meidän tällä foorumilla,
jossa Raamattu on keskiössä,
täytyy olla tarkkana sanavalinnoissamme,
jotta meistä ei tulisi tietämättömien eksyttäjiä.

Luukas (Ap.t 2:29) kirjoitti:
Te miehet, veljet,
on lupa teille rohkeasti sanoa,
mitä kantaisäämme Daavidiin tulee,
että hän on
sekä kuollut
että haudattu;

onhan hänen hautansa meidän keskellämme
vielä tänäkin päivänä.

Raamatun ilmoitus on selkeä.
Jokainen ihminen on kerran kuoleva.

Daavidkin kuoli.
Daavidin Poika eli Jeesus Kristus
ei olisi kuollut koskaan,
koska hän ei koskaan ollut tehnyt syntiä.

Mutta Hän otti meidän syntimme päälleen,
ja lopuksi Hänet oikein tehtiin synniksi,
ja sitten Hän kuoli koko maailman synnin kera.

Mutta Hän nousi kuolleista,
koska Hän oli synnitön.
Tuonela ei voinut pidättää Häntä.

Ja niin ruumiillinen kuolema
on itse asiassa pelastus.
Mekin saamme Kristuksen tähden
kerran kokea ruumiin ylösnousemisen
ja saamme samanlaisen ylösnousemusruumiin
kuin Hänelläkin nyt on.

Henkemme osalta me olemme
jo siirtyneet ikuisen kuoleman tilasta
ikuiseen elämään,
jos olemme ottaneet vastaan Hänet,
joka on Ikuinen Elämä.

Sama ruumiin ylösnousemus,
jota Daavidin kuollut ruumis
yhä odottaa haudassaan,
samoinkuin Joosefin luut haudassaan,
on meidänkin lopullinen toivomme.

Daavidin ruumis on siis yhä haudassaan.
Ja siitä se kerran nousee ylös.
Daavid sanoi eläessään näin:

Luukas (Ap.t 2:26-27) kirjoitti:
Sentähden
minun sydämeni iloitsee
ja kieleni riemuitsee,
ja myös minun ruumiini
on lepäävä toivossa;

sillä sinä et hylkää
minun sieluani tuonelaan
etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.

Jeesus Kristus on tuo Pyhä.
Hän on ainoa,
joka ei koskaan nähnyt katoavaisuutta.

Hänen ruumiinsa oli kyllä haudassa
kolme päivää ja kolme yötä,
mutta sitten se nousi ylös.

Siis se ei koskaan kadonnut.
Ei mädäntynyt pois.
Vaan haavoineen päivineen se nousi ylös.
Joskin kirkastetuksi ylösnousemusruumiiksi
muuttuneena.

Ja tätä ihmettä Daavidin ruumis,
vaikka onkin nähnyt katoavaisuuden,
odottaa yhä haudassaan.

Daavidin sielu/henki on jo siirretty
tuonelasta Aabrahamin helmaan
Jumalan Paratiisiin.

Ja tätä toivoa todisti
Daavidin hauta Pietarille
ja ensimmäisen herätyskokouksen
kuulijakunnalle.

Kuulijat muistelivat Daavidia,
jonka profeetallinen Sana
oli nyt voimallisesti toteutunut
heidän päivinään.

Risti haudalla todistaa ja julistaa
ylösnousemuksen toivoa.

Kuoletko sinä Kalamos, jos vain yllä oleva pukusi kuolee?? Et kuole. Pukusi kerran kuolee tai kokee muuttumisen tempauksessa, mutta puvun sisällä oleva sinä, se jatkaa elämää, tässä tapauksessa vain toisessa ulottuvuudessa ja joko Jumalan luona kolmannessa taivaassa tai saatanan luona tuonelan vaivanpaikassa maan syvyydessä, odottaen helvettiä.


Kehomme on tämä puku. Maiilmankaikkeus on moniulotteinen. Henkimaailma on toinen olemassaolon ulottuvuus. Sielu ja henki ei voi kuolla siten, että ne ei olisi tietoisena olemassa.