Daniel (12:11-12) kirjoitti:
Ja siitä ajasta,
jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan
ja hävityksen kauhistus asetetaan,
on oleva
tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.
Autuas se,
joka odottaa ja saavuttaa
tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.
Tämän jakeen tarkastelu
olisi varmaan hyvä aloittaa
selaamalla jo toteutunutta historiaa.
Hävityksen kauhistus
tulee ensimmäisen kerran esille
Danielin kirjan luvussa 8.
Tosin mutkan kautta.
Eli tarkkaan ottaen tuo sanonta
hävityksen kauhistus
löytyy 1 Makkabilaiskirjan kohdasta,
jossa kerrotaan
sen tapahtuman toteutumisesta,
joka oli Danielin kirjan luvussa 8 ennustettu.
Ja siinä yhteydessä Makkabilaiskirje
(1 Makk 1:54)
käyttää ilmaisua
hävityksen kauhistus:
he pystyttivät
hävityksen kauhistuksen
alttarille
Danielin kirjan luvussa kahdeksan Daniel näkee
kuinka kaksisarvinen oinas riehuu
kunnes uhkeasarvinen kauris tallaa sen maahan.
Kauris kasvaa suureksi,
mutta sitten sen uhkea sarvi katkeaa
ja tilalle kasvaa neljä uutta,
joista yksi poikii alussa vähäpätöisen sarven,
joka kuitenkin lopulta kasvaa
ja ulottuu ihanaan maahan asti
lakkauttaen siellä olevan pyhäkön
jokapäiväisen uhrin;
tuo kauhistava rikos kestää
2300 iltaa ja aamua,
sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa.
Gabriel selittää näyn Danielille vaihe vaiheelta:
Kaksisarvinen oinas, jonka sinä näit,
on Meedian ja Persian kuninkaat.
Ja kauris on Jaavanin kuningas ...
Mutta sinä lukitse näky,
sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa.
Ja nyt tarvitaan enää vain pieni vilkaisu historiaan,
ja voimme nähdä,
että kauan Danielin päivien jälkeen
näky toteutui pilkun tarkasti
alkaen Meedian valtaannoususta
ja päätyen siihen,
kun neljännestä sarvesta puhjennut sarvi
lopulta häpäisee Jerusalemin temppelin vihkimällä sen
Zeuksen palvontapaikaksi irstaine uhrimenoineen.
Hävityksen kauhistus on siis mainittu
ensimmäisen kerran asiayhteydessä,
jossa Jumalan temppelistä on tehty
epäjumalan palvontapaikka irstaine uhrimenoineen.
Raamatun viimeisessä kirjassa tuo
'kauhistus' liitetäänkin juuri porttoon:
Ja nainen oli puettu
purppuraan ja helakanpunaan
ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä
ja piti kädessään kultaista maljaa,
joka oli täynnä kauhistuksia
ja hänen haureutensa riettauksia.
Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus:
'Suuri Babylon,
maan porttojen ja kauhistuksien äiti'?.
Jeesus puhui
hävityksen kauhistuksesta (Matt 24:15).
Se ei tietenkään tarkoita
Makkabilaiskirjaan tallennettua tapahtumaa,
koska sehän oli jo toteutunut.
Kun Matteus kirjoittaa tuon kohdan
Jeesuksen puheesta evankeliumiinsa,
hän pyytää lukijoitaan huomioimaan sen.
Ei Matteus missään muussa kohdassa niin tee.
Hän siis selvästi ymmärsi tapahtuman
olevan lähellä, oven edessä.
Myös Paavali antoi jopa avio-ohjeita
lähestyvää ahdinkoa silmällä pitäen.
Apostolit olivat siis tietoisia siitä,
että hävitys on hyvin lähellä.
Ja sitten vuonna 70 temppeli häväistiin
viemällä sinne Roomalaisten voitomerkki.
Ja tuhoamalla temppeli.
Hävityksen kauhistus oli siis jo kerran tapahtunut,
ennen Jeesuksen puhetta.
Toiseksi se oli kohta toteutuva.
Mutta Jeesuksen puhe tuossa kohden on hyvin hienosyinen.
Tuo puhe hävityksen kauhistuksesta
lipuu viimeiseen hävityksen kauhistukseen asti.
Ja silloin itse antikristus astuu Jumalan temppeliin,
ja julistaa olevansa JUMALA.
Tämä tapahtuu Danielin kansalle säädetyn viimeisen
eli 70. vuosiviikon puolivälissä.
