Raamattu puhuu pajon
rikkaista ihmisistä
uskon isä Aabrahamista alkaen.
Mutta nyt olemme Luukkaan
evankeliumin loppusuoralla.
Se on aika pitkä ja alkaa näin:
Luukas (9:51) kirjoitti:
Ja kun hänen ylösottamisensa aika
oli täyttymässä,
käänsi hän kasvonsa Jerusalemia kohti,
vaeltaaksensa sinne.
Jeesus ja Hänen seuraajansa ovat
astumassa uuteen.
Ja tämä uusi alkaa siten,
että heidät torjutaan niin,
etteivät he saa edes yösijaa.
Luukas (9:52-53) kirjoitti:
Ja hän lähetti edellänsä sanansaattajia;
ja he lähtivät matkalle
ja menivät erääseen samarialaisten kylään
valmistaakseen hänelle majaa.
Mutta siellä ei otettu häntä vastaan,
koska hän oli vaeltamassa kohti Jerusalemia.
Ukkosenjylinän pojat halusivat
palvella Jeesusta omalla tavallaan.
Luukas (9:54) kirjoitti:
Kun hänen opetuslapsensa
Jaakob ja Johannes sen näkivät,
sanoivat he:
"Herra, tahdotko, niin sanomme,
että tuli taivaasta
tulkoon alas ja hävittäköön heidät?"
Mutta Jeesus ei halunnut nuhdella
Samarialaisia vaan opetuslapsiaan.
Johannesta ja muita opetuslapsia
paimennettiin vitsalla oikeaan suuntaan
jo vähän aiemmin.
Luukas (9:49-50) kirjoitti:
Silloin Johannes rupesi puhumaan
ja sanoi:
"Mestari,
me näimme erään miehen
sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia,
ja me kielsimme häntä,
koska hän ei seuraa meidän mukanamme".
Mutta Jeesus sanoi hänelle:
"Älkää kieltäkö;
sillä joka ei ole teitä vastaan,
se on teidän puolellanne".
Jotenkin opetuslapset olivat jo täysin valmiita
aloittamaan Jumalan Valtakunnan.
Ja Johannes ja Jaakob olisivat halunneet
ensimmäiset istuimet,
kuten Matteus ja Markus kertovat.
Luukaskin oli tuonut tuon opetuslasten
korkean aseman tavoittelun esille:
Luukas (9:46-48) kirjoitti:
Ja heidän mieleensä tuli ajatus,
kuka heistä mahtoi olla suurin.
Mutta kun Jeesus tiesi
heidän sydämensä ajatuksen,
otti hän lapsen ja asetti sen viereensä
ja sanoi heille:
"Joka ottaa tykönsä tämän lapsen
minun nimeeni,
se ottaa tykönsä minut;
ja joka ottaa tykönsä minut,
ottaa tykönsä hänet,
joka on minut lähettänyt.
Sillä joka teistä kaikista on pienin,
se on suuri."
Jeesuksen maine oli huipussaan.
Jumalan valtasuuruus
käsinkosketeltavasti puhkeamassa esiin
Jumalan maassa Israelissa.
Ja juuri silloin alkaa
kärsimysten tie heille kaikille.
Luukas (9:43-45) kirjoitti:
Ja kaikki hämmästyivät
Jumalan valtasuuruutta.
Mutta
kun kaikki ihmettelivät
kaikkea sitä, mitä Jeesus teki,
sanoi hän opetuslapsillensa:
"Ottakaa korviinne nämä sanat:
Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin".
Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta,
ja se oli heiltä peitetty,
niin etteivät he sitä ymmärtäneet,
ja he pelkäsivät kysyä häneltä,
mitä se puhe oli.
Tämä oli startti ja uusintastartti
vielä vähän kauempaa
Luukkaan evankeliumin loppusuoralle,
johon sisältyy myös
avauksen Raamattulainaus.
Tuo loppusuora alkoi luvussa 9
ja päättyy luvussa 19.
Luvussa 19 puhutaan huippurikkaasta Sakkeuksesta.
Tapahtui Jerikossa:
Luukas (19:1-5) kirjoitti:
Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin
ja kulki sen läpi.
Ja katso,
siellä oli mies,
nimeltä Sakkeus;
ja hän oli
publikaanien päämies ja oli rikas.
Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta,
kuka hän oli,
mutta ei voinut kansalta,
kun oli varreltansa vähäinen.
Niin hän juoksi edelle
ja nousi metsäviikunapuuhun
nähdäkseen hänet,
sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse.
Ja tultuaan sille paikalle
Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle:
"Sakkeus,
tule nopeasti alas,
sillä tänään minun pitää oleman
sinun huoneessasi".
Ja kaikki iloitsivat ... ei kun nurisivat.
Luukas (19:6-7) kirjoitti:
Ja hän tuli nopeasti alas
ja otti hänet iloiten vastaan.
Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen:
"Syntisen miehen luokse
hän meni majailemaan".
Millähän tavoin syntisen.
Ei ainakaan rahankäsittelyssä
mitään vikaa näytä olevan.
Luukas (19:8) kirjoitti:
Mutta Sakkeus astui esiin
ja sanoi Herralle:
"Katso, Herra,
puolet omaisuudestani minä annan köyhille,
ja jos joltakulta
olen jotakin petoksella ottanut,
niin annan nelinkertaisesti takaisin".
Puolet omaisuudesta.
Ja mitä Jeesus nyt sanoi
puolirikkaasta verovirkailijasta.
Luukas (19:9-10) kirjoitti:
Niin Jeesus sanoi hänestä:
"Tänään on pelastus tullut
tälle huoneelle,
koska hänkin on Aabrahamin poika;
sillä Ihmisen Poika on tullut
etsimään ja pelastamaan sitä,
mikä kadonnut on".
Aloitin rikkaasta
Aabrahamista
ja päädyin rikkaaseen
Aabramin poikaan.
Tämä Aabrahamin poika
oli ihmisten silmissä pakana.
Mutta Jeesus palautti
hänet metsäviikunapuusta
aidon viikunapuun joukkoon.
Ja tähän sitten päättyy loppusuora
ja tulee jo maalialue
Jeesuksen ja aasinkin jalkojen alle.
Jeesus siirtyy tuolle maalialueelle
jouhevasti puhuessaan publikaanista
eli Aabrahamin pojasta.
Hän jatkaa puhettaan puhuenkin itsestään
jalosukuisena miehenä,
joka antoi palvelijoilleen leiviskät
ansaitsemista varten.
Luukas (19:26-28) kirjoitti:
Minä sanon teille:
jokaiselle, jolla on,
annetaan;
mutta jolla ei ole,
siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
Mutta viholliseni,
jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa,
tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'"
Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä
vaeltaen ylös Jerusalemiin.
Ja siellä Jeesus sitten teloitettiin
ristiinnaulitsemalla.
Koko loppusuoran ajan Jeesus on
yrittänyt iskostaa sitä,
että Jumalan Valtakunta
ei nyt tule nähtävällä tavalla.
Mutta opetuslapset eivät sitä
millään ymmärtäneet.
Vaikka jo loppusuoran alkuosassa
Jeesus tekee selväksi,
missä mennään.
Luukas (12:4) kirjoitti:
Mutta minä sanon teille,
ystävilleni:
älkää peljätkö niitä,
jotka tappavat ruumiin,
eivätkä sen jälkeen
voi mitään enempää tehdä.
Nyt ei ollut aika
miettiä istuinpaikkoja
Jeesuksen oikealla ja vasemmalla puolella.
Nyt oli aika siirtyä vaiheeseen,
jossa ei huolehtiminen auta.
Luukas (12:11-12) kirjoitti:
Mutta kun he vievät teitä
synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen
eteen,
älkää huolehtiko siitä,
miten tai mitä
vastaisitte puolestanne
tahi mitä sanoisitte;
sillä Pyhä Henki
opettaa teille sillä hetkellä,
mitä teidän on sanottava."
Luukkaan seuraava jae
näyttäisi olevan kuin jostain
jostain ihan toisesta asiasta.
Luukas (12:13) kirjoitti:
Niin muuan mies kansanjoukosta
sanoi hänelle:
"Opettaja,
sano minun veljelleni,
että hän jakaisi kanssani perinnön".
Tämä jae on kuitenkin suoraa jatkoa edelliselle.
Meidät vedetään oikeusistuimien eteen.
Ja ensimmäisenä tällaisena Jeesus
oli juuri maininnut synagoogan.
Joten oli aivan luonnollista,
että Jeesus tulisi synagoogaistuntoon
ja korjaisi tällaisen vääryyden.
Mutta Jeesushan oli juuri sanonut,
että kun meidät
vedetään oikeusistuimen eteen.
Hän ei sanonut,
että vetäkäämme me
syylliset oikeusistuimen eteen.
Ja niin Jeesus vastaa haasteeseen:
Luukas (12:14) kirjoitti:
Mutta hän vastasi hänelle:
"Ihminen,
kuka on minut asettanut teille
tuomariksi tai jakomieheksi?"
Ei tämä maailma tule paremmaksi
syyttämällä ja oikeutta käymällä.
Eikä elämämme muutu onnelliseksi
lottovoitolla.
Ei vaikka voittaisimme okaksemme
koko maailman.
Luukas (12:15) kirjoitti:
Ja hän sanoi heille:
"Katsokaa eteenne
ja kavahtakaa kaikkea ahneutta,
sillä ei ihmisen elämä riipu
hänen omaisuudestaan,
vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".
Seuraa vertaus,
jossa rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
Ja minkälaisen onnen se toi.
Se toi vain murheen,
mihin tuon sadon laittaisi.
Pitää repiä vanhat aitat
ja rakentaa suuremmat.
Ja sitten voin elää onnellisesti.
Mutta ihan toisin kävi.
Luukas (12:21) kirjoitti:
Näin käy sen,
joka kokoaa aarteita itselleen,
mutta jolla ei ole rikkautta
Jumalan tykönä.
Ei rikkaus ole synti.
Mutta se on hyödytön,
jos olemme kuolleita (hengellisesti).
Me voimme olla onnellisia vain siten,
että meidän ei tarvitse murehtia
tuollaisista asioista.
Ja miten se on mahdollista.
Ne sitä on vaikea ymmärtää.
Mutta jotain ymmärrystä saa,
kun katselee Jumalan luomakuntaa.
Luukas (12:22-32) kirjoitti:
Ja hän sanoi opetuslapsillensa:
"Sentähden minä sanon teille:
älkää murehtiko hengestänne,
mitä söisitte,
älkääkä ruumiistanne,
mitä päällenne pukisitte.
Sillä henki on enemmän kuin ruoka,
ja ruumis enemmän kuin vaatteet.
Katselkaa kaarneita:
eivät ne kylvä eivätkä leikkaa,
eikä niillä ole säilytyshuonetta
eikä aittaa;
ja Jumala ruokkii ne.
Kuinka paljoa suurempiarvoiset
te olette kuin linnut!
Ja kuka teistä voi
murehtimisellaan lisätä ikäänsä
kyynäränkään vertaa?
Jos siis ette voi sitäkään,
mikä vähintä on,
mitä te murehditte muusta?
Katselkaa kukkia,
kuinka ne kasvavat:
eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
Kuitenkin minä sanon teille:
ei Salomo kaikessa loistossansa
ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
Jos siis Jumala näin vaatettaa
kedon ruohon,
joka tänään kasvaa
ja huomenna uuniin heitetään,
kuinka paljoa ennemmin teidät,
te vähäuskoiset!
Älkää siis tekään etsikö,
mitä söisitte ja mitä joisitte,
älkääkä korkeita tavoitelko.
Sillä näitä kaikkia
maailman pakanakansat tavoittelevat;
mutta teidän Isänne
kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa,
niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
Älä pelkää,
sinä piskuinen lauma;
sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi
antaa teille valtakunnan.
Jeesus puhuu siiis opetuslapsilleen.
Ei ökyrikkaille.
Luukas (12:33-34) kirjoitti:
Myykää,
mitä teillä on,
ja antakaa almuja;
hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot,
loppumaton aarre taivaisiin,
mihin ei varas ulotu
ja missä koi ei turmele.
Sillä missä teidän aarteenne on,
siellä on myös teidän sydämenne.
Jeesus tekee näin tiettäväksi sen,
että opetuslasten edessä oli oleva
nyt ennen Jumalan Valtakunnan tulemista
synkkä aikakausi,
joka päättyi yleensä marttyyrikuolemaan.
Se tehtävä, mihin Jeesus oli
heidät kouluttanut,
ei hoidu millään tavalla,
jos sydämemme on maallisissa.
Edessä on pimeä yö,
ja työtehtävä raskas.
Siksi pitää vyöttäytyä
eikä liihotella viitta leviänä.
Luukas (12:35-36) kirjoitti:
Olkoot
teidän kupeenne vyötetyt
ja lamppunne palamassa;
ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset,
jotka herraansa odottavat,
milloin hän palajaa häistä,
että he hänen tullessaan
ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
Tehtävä ei mahdollistanut
ajatusta maalliselle ihanuudelle
ja hyvinvoinnille.
Mutta kun Jeesus palajaa,
niin Hän vyöttäytyy ja palvelee meitä.
Luukas (12:37) kirjoitti:
Autuaat ne palvelijat,
jotka heidän herransa
tullessaan tapaa valvomasta!
Totisesti minä sanon teille:
hän vyöttäytyy
ja asettaa heidät aterioimaan
ja menee ja palvelee heitä.
Jeesus puhuu kahdelletoista
Israelilaiselle.
Mutta myös sille Israelilaisten joukolle,
joka juuri ennen Jeesuksen paluuta
suuressa Jaakobin ahdistuksessa.
Luukas (12:41-44) kirjoitti:
Niin Pietari sanoi:
"Herra,
meistäkö sinä sanot tämän vertauksen
vai myös kaikista muista?"
Ja Herra sanoi:
"Kuka siis on se
uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija,
jonka hänen herransa asettaa
pitämään huolta hänen palvelusväestään,
antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?
Autuas se palvelija,
jonka hänen herransa tullessaan
havaitsee näin tekevän!
Totisesti minä sanon teille:
hän asettaa hänet
kaiken omaisuutensa hoitajaksi.
Ja sitten tullaan siihen
Messiaan Valtakunnan aikakauteen
tämän maan päällä,
josta Jesaja loppusivuilla
ja myöhemmin
siihen Jumalan Valtakuntaan,
josta Ilmestyskirjan lopussa kerrotaan.
Kummassakin kansat
tuovat rikkautensa Jerusalemiin.
Mutta juuri nyt maailma
on siinä mallissa,
että jokaisen uskovan
on syytä tarkoin pitää vaarin siitä,
ettei mieltämme raskauta
elatuksen murheet
rikkauksien murheista puhumattakaan.
Luukas (21:29-36) kirjoitti:
Ja hän puhui heille vertauksen:
"Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
Kun ne jo puhkeavat lehteen,
niin siitä te näette
ja itsestänne ymmärrätte,
että kesä jo on lähellä.
Samoin te myös,
kun näette tämän tapahtuvan,
tietäkää,
että Jumalan valtakunta on lähellä.
Totisesti minä sanon teille:
tämä sukupolvi ei katoa,
ennenkuin kaikki tapahtuu.
Taivas ja maa katoavat,
mutta minun sanani eivät katoa.
Mutta pitäkää vaari itsestänne,
ettei teidän sydämiänne raskauta
päihtymys ja juoppous
eikä elatuksen murheet,
niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
niinkuin paula;
sillä se on saavuttava kaikki,
jotka koko maan päällä asuvat.
Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa,
että saisitte voimaa paetaksenne
tätä kaikkea, mikä tuleva on,
ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."
Juuri nyt meidän jokaisen on aika
miettiä tarkkaan,
miten voimmme omassa elämässämme
valmistautua siihen vartiohetkeen,
joka päättyy seurakunnan tempaukseen.
Lähetetty: 15.07.2025 07:48