Raamattu on Jumalan omasivu

Eräs lähetystyöntekijä oli uhrannut varallisuutensa, kotimaansa ja kaikkensa seuratakseen sydämensä kutsua mennä kehitysmaahan evankeliumin tähden.
Hän uhmasi säitä, kulki läpi merien ja vuorten, vaivoissa, sairauksissa, tappioissa ja voitoissa ja tekikin vuosikymmeniä merkittävää evankeliumin työtä.
Vanhana kotimaassa, näynomaisessa keskustelussa Jumalan kanssa, hän sai erikoiskiitoksen tapauksesta, jota ei edes muistanut; hän oli antanut pikkutytölle pienen vaatekappaleen.

Hänen urhoollisia tekojaan evankelistana ei mainittu.

- - -

Minä ajattelen tästä, että teemme kahdenlaisia palveluja Jumalalle:

- minkä palvelija on velvollinenkin tekemään Herran omana

(Lk.17:10)
"Niin myös te, kun olette tehneet kaiken,
mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa:
'Me olemme ansiottomia palvelijoita;
olemme tehneet vain sen, minkä olimme 
velvolliset tekemään'." sekä

- rakkauden palveluksia, jotka tulevat spontaanisti eri tilanteissa.


Toiset ovat suuria ja näyttäviä, toiset mielestämme pieniä ja merkityksettömiä.

Me teemme molempia, mutta Jumala näkee tekojemme arvon toisin kuin ihmismieli.

Luukas (17:6-10) kirjoitti:
Jos teillä olisi uskoa
sinapinsiemenenkään verran,
niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle:
'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen',
ja se tottelisi teitä.

Jos jollakin teistä on palvelija
kyntämässä tai paimentamassa,
sanooko hän tälle
tämän tullessa pellolta:
'Käy heti aterialle'?

Eikö hän pikemminkin sano hänelle:
'Valmista minulle ateria,
vyöttäydy ja palvele minua,
sillä aikaa kuin minä syön ja juon;
ja sitten syö ja juo sinä'?

Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä,
että tämä teki, mitä oli käsketty?
Niin myös te,
kun olette tehneet kaiken,
mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa:
'Me olemme ansiottomia palvelijoita;
olemme tehneet vain sen,
minkä olimme velvolliset tekemään'.

Jeesus on puhunut edellä
paljon vertauksia,
jotka ovat viiltäneet
fariseusten ja kirjanoppineiden sydämiä.

Kaiken jälkeen
Jeesus puhuu omille opetuslapsilleen
viettelyksistä.

Heidän ei tulisi toimia niinkuin
fariseukset toimivat.

Nämä suuret
uskonnollisen huipun eliittiin kuuluvat
saivat muut tuntemaan itsensä
jollain tavalla ulkopuolisiksi
tai vähäarvoisiksi Jumalan Valtakunnassa.

Opetuslasten ei tule toimia niin.
Jos me jotenkin korostamme
omaa erinomaisuuttamme,
ja nostamme itsemme muiden yläpuolelle,
niin olemme viettelemässä niitä,
joita pidämme pienempinä
kaikenlaiseen syntiin.

No, entä jos nuo kurjat ovat
toimineet väärin.
Vaikka meitä kohtaan.

Varon, ettei myllykiveä aseteta
kaiken jälkeen omaan kaulaan.

Jos en anna anteeksi,
vaan tuomitsen,
niin tuomitsen samalla itseni,
sillä teen samoja tekoja
kuin nuo toisetkin,
jotka juuri tuomitsin.

Ja niin tehtäväni onkin
antaa anteeksi.
Olenhan itsekin saanut
ja saan anteeksi.

Ja niin minä
saan omaksi ja muiden eduksi
elää täydellisessä anteeksiannossa.

Toinen vaihtoehto on elää
farisealaisuudessa.
Opetan toisia, mutta en itseäni.

Kun elän Jumalan armossa,
niin samassa suosiossa
minun tulee suhtautua lähimmäisiini.

Tässä tullaan helposti itse vietellyksi
omavoimaisuuteen.
Alkaen vaikka suuresta uskosta.

Mutta ei se ole tarpeen.
Luultavasti se johtaisi ylpeyteen.

Tarvitsemme vain
sinapin siemenen verran
uskoa eli itse asiassa
luottamusta Jeesukseen.

Ja musta mulperipuukin
menee juurineen mereen
meidän tieltämme.

Meidän tehtävämme
on palvella Jumalaa
eikä taistella itsemme
ja vielä vähemmän toisten
kanssa.

On valtava etuoikeus
maailman elopellolla
tehdä työtä
ja vielä kotonakin
palvella Jumalan perheväkeä.

Se on itsestään selvyys.
Se on jokaisen perheen isän tehtävä.
Ei siitä mitään erityispalkkiota tule.

Se on meidän elämämme suurin siunaus.
Kaikille.
Tehdä lähettäjämme tahto.
Siitä me elämme.

Mutta sitten on erityistilanteita.
Huippuhetkiä.

Jotain mikä tapahtuu salassa.
Emme ole siitä vielä palkkaamme saaneet.

Kymmenysten antaminen
on oikein,
mutta ei siinä ole mitään erikoista.

Toki siihen kätkeytyy siunaus
ihan tätä ajallista vaellusta varten,
mutta ei se kartuta aarretta taivaisiin.

Mutta se,
minkä salassa olemme tehneet,
se on tallessa - taivaassa.

Ja luultavasti olemme tehneet sen
niin salassa,
että emme itsekään ole huomanneet
tekoamme.

Ja sellainen aarre
löytyy tämän keskustelun avauksesta.

Ja sanoisin niin,
että tämä avaus on itsesssään aarre.
Toivottavasti en sotkenut sitä.

Kerran taivaassa
tämä ihmeellinen salaisuus
loistaa kirkkaana Sinun aarrekammiossasi.