Raamattu on Jumalan omasivu

Puhutaan elämää ei kuolemaa

Tämä on asia, jota aikaajoin olen yrittänyt tuoda esille ja jossa meillä on paljon oppimista.
Raamattu kehoittaa meitä, ettemme saisi puhua kuoleman sanoja, vaan elämän sanoja. Jeesus sanoo, ettei se ole niin paha mitä laitamme sisäämme vaan se, mitä sanomme suustamme ulos.
Rukoillessakin Jeesus kehoitti meitä anomaan kiittäen, niin kuin olisimme jo saaneet, tämä liittyy tähän samaan. Jos emme edes usko saavamme, ajattelemme kuoleman sanoin, mutta rukoukset alkaa toteutumaan, kun alamme käyttämään Elämän sanoja, tähän voi aivan harjoitella jokapäiväisellä elävien sanojen käyttämisellä, välttäen noita kuoleman sanoja. Kuoleman sanoissa ja ajatuksissa ei ole sitä hengen hedelmää, mutta elävissä sanoissa on.
Se mihin me jokainen voimme parhaiten vaikuttaa, on oma elämämme. Ketään toista emme voi muuttaa, on aloitettava itsestä, vaikka juuri se onkin kaikkein vaikeinta. Jos minä kristittynä heijastan ympärilleni Jumalan valoa ja rakkautta, muutan omalta osaltani maailmaa sellaiseksi, miksi Jumala on sen luomistyössään tarkoittanut.
Me elämme kristittyinä osana tätä maailmaa. Me voimme tuoda Jumalan valoa kaikkialle, missä elämme ja toimimme. Meidät haastetaan elämään myös siellä, missä joudumme tekemisiin pahan vallan ja voimien kanssa. Mikään ympäristö, laite tai verkosto ei sinällään ole hyvä tai paha, ihmiset antavat sille sisällön. Siksi on tärkeää, että viemme Jumalan valoa myös sinne, missä paha näyttää vallitsevan.

KR 1992

Matt 15:9) kirjoitti:Juuri sydämestähän lähtevät
pahat ajatukset,
murhat,
aviorikokset (moikheia),
siveettömyys (porneia)…
Nämä ihmisen saastuttavat (Mt.15:19).

Pyhä Jumala. Anna minulle rohkeutta olla valona siellä, missä näen pimeyttä. Anna minulle rohkeutta tuoda toivoa sinne, missä on toivottomuutta. Anna minulle rohkeutta rakastaa siellä, missä koen vihaa.

Jaak 3:9-12) kirjoitti:Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää,
ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
samasta suusta lähtee kiitos ja kirous.
Näin ei saa olla, veljeni.
Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita?
Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.

Suusi puhe on uskosi manifestaatio. Se mitä puhut, sen sinä uskot ja sen voit saavuttaa. Jos puhut kielteisyyttä, pimeyttä, pelkoa, epäuskoa, epäilystä, se on sinun uskosi julistus ja niin sinulle tulee tapahtumaan. Jumalan sana opettaa meitä varomaan pimeyden puhetta niin kuin ruttoa! Se on vaarallista ja tuhoavaa.

Matt 12:37) kirjoitti:Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.

Kun me TODELLA USKOMME sen mitä puhumme, se on tapahtuva. Jos annamme kuoleman sanoille vallan; ettei se "kuitenkaan tapahdu", emme ole uskossamme vahvoja ja mitään ei tapahdu.
Rukoukset eivät siis toimi jos emme itsekkään niihin usko.
Jeesus sanoi :

KR 1992

Luukas (17:6) kirjoitti:jos teillä olisi Uskoa edes sinapinsiemenen verran...

Jeesus sanoi, että ei se mitä laitamme suuhumme ole niin pahaa, kuin se mitä päästämme sieltä ulos. Se on kyllä aivan totta. Sanoillamme saatamme saada todella pahaa aikaan. Ylpeys ja kunnianhimo ovat laajalle levinneitä, ja missä niitä suositaan, siellä ne
herättävät kateutta ja vallanhimoa. Näin sielu loittonee Jumalasta ja joutuu tietämättään saatanan polulle. Me päästämme saatanan vaikuttamaan mieleemme, tekemällä synnillisiä halujamme, synti ei enää tunnu synniltä, siksi saarnaaja joka puhuu Jumalan sanaa ja joutuu tuomitsemaan syntimme, saa usein vihat päällensä. Synti tekee meitä haluttomiksi tekemään parannusta, siitä on liikaa vaivaa ja liikaa uhrauksia. Pidämme Jumalan palvelijaa liian ankarana.
Heikkouskoisia ovat uskovat, jotka ovat vajavasti juurtuneet Jumalan Sanaan ja ovat omissatunnoissaan puutteellisesti sen ohjaamia.
He ovat riippuvaisia muiden mielipiteistä ja omista tunteistaan. Sellaisten suhteen kokeneempien uskovien, jotka ovat syvemmin Sanaan juurtuneita, on oltava kärsivällisiä.
Heitä täytyy pyrkiä ohjaamaan syvempään Jumalan Sanan tuntemiseen. Myös varttuneilla uskovilla on heikkoja aikoja uskonsa tiellä. Tänään uskossa vahva ja huomenna heikko ja päinvastoin.. Se joka luulee olevansa uskossa vahva, on syytä muistaa apostolin varoitus:

Paavali (1 Kor 10:12) kirjoitti:Joka luulee seisovansa,
katsokoon, ettei lankea

KR 1992

Johannes (12:35-36) kirjoitti:Jeesus sanoi heille:
"Vielä vähän aikaa on valo teidän keskuudessanne.
Vaeltakaaniin kauan kuin teillä on valo,
ettei pimeys saisi teitä valtaansa.
Pimeässä kulkeva ei tiedä, mihin menee.
Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon,
että teistä tulisi valon lapsia."
Jeesus puhui tämän,
meni pois ja kätkeytyi heiltä.

Erittäin tärkeää on,
että puhumme Jumalan Sanoja eikä omiamme.

Luukas (Ap.t 10:33) kirjoitti:Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä,
kuullaksemme kaiken,
mitä Herra on käskenyt sinun puhua.

Totta kalamos, Pietari vahvistaa Jumalan sanojen puhumisen tärkeyden.

Pietari (1 Piet 4:11) kirjoitti:Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja;
jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa,
että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.
Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen.

Nykyuskovalle Jumalan sanojen puhuminen tarkoittaa raamatun lauseiden toistamista kirjoitusten mukaan. Pietarin, Paavalin jne aikaan, Jumalan sanat tulivat heidän suustaan ja he kirjasivat ylös, opin mitä tahtoivat tuoda esiin.

Onko Jumalan Sanat, nykyajan uskovalle eriasia, olemmeko vieraantuneet uskosta ja Hengen täyttämästä elämästä, niin, ettemme enää eläkään sitä täyttäen ja tuoden ilmi, vaan toteamme Jumalan sanojen olevan vain kirjaimia kirjassa... tietenkään se ei tarkoita, ettäkö kaikki ihmisen puheet olisivat Jumalan tahdon mukaisia, että siksihän voidaan opin katsotun kirjatuksi ylös, mitä meidän odotetaan noudattavan..

Me voimme puhua täysin omiamme silloinkin,
kun lainaamme Jumalan Sanaa kirjain kirjaimelta
- vaikkapa itse Jeesuksen sanoja:

Johannes (11:4) kirjoitti:Ei tämä tauti ole kuolemaksi

Jos sanomme tuon jollekin sairaalle,
ja hän kuitenkin kuolee tautiinsa,
niin silloin me olemme puhuneet omiamme,
eikä kysymyksessä ole ollut Jeesuksen Sana tuolle sairaalle.

Itse asiassa nuo Jeesuksen sanat Raamatussa osoittavat,
että joskus joku tauti on kuolemaksi.

Eli meidän tulee todellakin elää Hengen täyttämää elämää
kuten Sirkuttaja totesi,
jotta emme puhuisi omiamme.