Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous (Joh 17)

[Natanael]

MITÄ ON JUMALAN NIMI?
Olen jo kirjoittanut, että jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoilee, että Jumalan nimi ja Hänen kunniansa kirkastuisivat meille Hänen sovittaessaan ristillä meidän syntimme. Haluan viipyä tämän teeman kohdalla vielä hetkisen katsoakseni, mitä Jumalan nimeen sisältyy.
Jumalan nimi oli yleisesti käytössä vielä Nooan aikana, jolloin Jumalaa kutsuttiin Hänen oikealla nimellään.

”Vielä hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän orjansa.”

Sama oli tilanne myös Abramin kohdalla, kuten ensimmäisestä Mooseksen kirjasta voimme huomata.

"Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan, puoleen ja vannon”.

Suuri muutos tapahtui Jumalan ilmestyessä Moosekselle tulen liekeissä orjantappurapensaasta. Mooses sai Jumalalta mahdottomalta tuntuvan tehtävän, joka asetti Mooseksen uudenlaiseen tilanteeseen: täydelliseen riippuvuuteen Jumalasta. Jumalan pyhyys vaikutti niin valtavasti Moosekseen, että hän esitti tuolloin Jumalalle yllättävän kysymyksen:

”Mooses sanoi Jumalalle: "Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' niin mitä minä heille vastaan?" Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen." Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne."

Tuossa tilanteessa Jumala ilmoitti nimensä sisällöksi heprean kielen ”olla”-verbin. Kolmella sanalla Jumala ilmaisi nimensä olemuksen sanoesssaan: ”Ehjee ashar ehjee” – ”minä olen se, joka olen”
Jumalan vastauksessa Moosekselle on kaksi kertaa hepreankielinen haawaa-verbi yksikön ensimmäisen persoonan muodossa EHJEE, joka vastaa samaan aikaan kolmea aikamuotoa. Vain Jumala saattaa sanoa, että ”minä olin, olen ja tulen olemaan”. Kun tämä toistuu Jumalan nimessä kaksi kertaa, niin Jumala ilmoitti nimensä merkityksen suomeksi sanottuna näin: ”Minä olin, olen ja tulen olemaan se, joka minä olin, olen ja tulen olemaan.” On selvää, että Jumalan olemus on aivan toisenlainen kuin ihmisen ja luomakunnan.
Hyvin merkittävää on se, että Mooses kysyi Jumalan nimeä hetkenä, jolloin Jumala oli käymässä vapauttamaan israelilaiset Egyptin orjuudesta. Näin Jumala ilmaisi itsensä: Minä olen se, mikä minä olen – pelastaakseni.

Kaikki israelilaiset kyllä tiesivät, mikä Jumalan nimi oli, sitähän oli käytetty jo Eevan ajoista lähtien. Mooseksen käyttämä heprealainen sana tarkoittaakin joitain muuta kuin ”mikä” – Mooses kysyi Jumalan nimen merkitystä - Jumalan todellista olemusta.
”MITÄ Hänen nimensä on?”
Meidän aikamme kristityt ja muutkin ovat kyllä kuulleet nimeltä mainiten Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta kuinka moni edes kysyy, mitä Jumalan nimi merkitsee, mikä on sen oikea sisältö.
Jumalan vastauksessa Moosekselle on ennakkokuva ja profeetallinen sana Jeesuksen tuloa ja tehtävää ajatellen.

”Minä olen pelastaja” – Jumala lähetti Mooseksen vapauttamaan israelilaiset Egyptin orjuudesta. ”Minä olen pelastaja” – Jumala lähetti Jeesuksen lunastamaan ihmiset synnin orjuudesta.

[Natanael]

JEESUS RIITTÄÄ
Koska jäähyväisrukouksen punaisena lankana on rukous meidän pelastumisemme puolesta, niin jäähyväisrukouksessaan Jeesus keskittyi ajatuksissaan koko ajan siihen tehtävään, minkä Taivaalliseen Isä oli Hänelle antanut: Isän kirkastaminen meidän syntisten pelastamiseksi Taivaan kotiin. Tämän vuoksi tämä Raamattuun taltioitu ainutlaatuinen Jeesuksen pidempi rukousjakso on niin äärimmäisen merkittävä ja koskettava.
Jeesus lähetettiin tähän maailmaan tekemään Isän olemuksen, painoarvon, taivaallisen maineen, tahdon ja rakkauden tunnetuksi ihmisille.

Jeesuksen jäähyväisrukouksen pohjalta meidän tulisi lukea evankeliumeja. Vain niin saamme sen siunauksen, minkä Jumala tahtoo meille antaa. Niissä olevat kertomukset ja Jeesuksen teot ovat kuin ikkunoita, joista voimme nähdä jotain suuresta, pyhästä Jumalasta. Kaiken kaikkiaan koko Raamattua tulisi lukea ”Jeesuksesta käsin”, etsiä Vapahtajaamme ja erityisesti Hänen armoaan. Jos sen teemme, niin mekin liitymme Jeesuksen rinnalle rukoilemaan ihmisten pelastumista ja olemaan Herramme mielen mukaisia esirukoilijoita. Liitymme siihen esirukoilijoiden ketjuun, jonka ensimmäinen rukoilija Jeesus ylimmäispapillisena rukoilijana on.

Raamattu on suurimmaksi osaksi lakia ja vain armon kosketuksen saanut voi iloisin ja kiitollisin mielin avata Raamatun ja tutkia sitä sydämessään joutumatta lain alle tai sortumatta omahyväiseen lakihenkisyyteen. Sillä tavalla jäähyväisrukouksen viesti siitä, että ”Jeesus riittää” kantaa meitä elämämme kaikissa vaiheissa, niin iloissa kuin suruissakin.

Jumala näkyy meille kirkkaimmin katsoessamme Jeesukseen. Verrattuna Jeesuksen työhön ja ilmoitukseen Hänestä kaikki muu raamatullinen totuus Jumalasta jää tavalla tai toisella kaukaiseksi; Jeesus on tie rakastavan Isän syliin. Vain Jeesuksen sovitustyön tapahduttua evankeliumien valo loistaa riittävänä, luotettavana ja ymmärrettävänä.

”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.”

Meidän mieleemme nousee helposti itsesyytöksiä, emme ole riittäviä, vaelluksemme ei ole sellaista kuin hyvän uskovan elämän tulisi olla. Totuutta on katsottava suoraan silmiin: kukaan ihminen ei ole turvassa elävän Jumalan edessä omin avuin. Isä hylkäsi Jeesuksen ristillä ja sai Jeesuksen huutamaan: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Jos Jumala kerran hylkäsi oman Poikansakin, niin miksei meitäkin?

Viimeinen kirkastus Jumalasta on Hänen osoittamansa rakkaus ristinpuulla. Juuri siihen Jeesus on jäähyväisrukousta rukoillessaan valmis. Jeesus on tehnyt kaiken puolestasi, sinun ei tarvitse yrittää kelvata, Jeesus riittää. Jos oikein yrität elää oikeamielisen, rakkaudellisen, täydellisen elämän, niin voit olla varma siitä, että sielunvihollinen Saatana löytää jatkuvasti uusia syytöksiä sinua kohtaan – elämäsi on niin vajavaista. Jäähyväisrukouksessaan Jeesus sanoi, että hän on täyttänyt sen työn, sinä saat levätä niissä sanoissa kaikella painollasi – ilman ponnisteluja, sillä Jeesus riittää.

Jeesuksen jäähyväisrukouksen sanoissa on meidän lepopaikkamme.

[Jukka]

Veljeni Natanael. Syvällisesti ja viisaasti kirjoitit ja analysoit meidän Herramme Jeesuksen rukousta vanhurskaalle Isälleen. Jotain ehkä siitä ymmärsikin tai yritin ja luulin ymmärtäväni.

Monta lohdullista asiaa olen rukouksesta löytänytkin, mutta tunnustan, että en ulotu rukouksen syvyyteen pintaa syvemmältä. Tässä on jotain sellaista profeetallista imperfektiä ja futuuria samoin kuin Jesajan kirjassa ja Efesolaiskirjeessä, ja monessa muussa, jossa katsotaan pelastusta täyttymyksestä käsin. Tai niin luulen.

Palstalla kirjoitetaan niin suurista ja viisaista asioista, että en niitä ymmärrä, ja siksi en ole osannut vastata niihin (en tarkoita Sinun kirjoituksia - kirjoitathan evankeliumia, mutta syvällistä). Osaan kuitenkin kertoa lähimmäisilleni evankeliumin Jeesuksesta, Hänen lunastustyönsä ja sovituksen kaiken riittävyyden, koska olen sen itse saanut kohdallani kokea ja omistaa.

Vetäydyn ainakin joksikin aikaa pois kirjoittamasta, koska en koe kykeneväni antamaan foorumille mitään rakentavaa ja hedelmällistä. Palaan kuitenkin tänne myöhemmin, jos Herra sen sallii. Ylläpidon tehtäviä hoidan sen mukaan kuin minulla voimia on (sairauksieni keskellä) ja puutun selkeisiin vääriin opetuksiin ja harhaoppeihin.

Rukoillaan kansamme ja sen yksilöuskovaisten puolesta.

[Natanael]

Kiitos kovasti palautteestasi, Jukka.

Emme koskaan pääse lähellekään niitä jumalallisia syvyyksiä, joita Jeesuksen jäähyväisrukous sisältää. Jos joku yrittää pilkkoa Jeesuksen jäähyväisrukouksen tiedollisesti paloihin luullen ymmärtävänsä kokonaan sen sisällön, jää vaille koko rukouksen ja Jumalan Sanan ensisijaista tarkoitusta: lukijan sydämeen käyvää ja ravitsevaa Jumalan henkilökohtaista puhuttelua.

Erityisesti juuri Jeesuksen jäähyväisrukous Johanneksen evankeliumin 17:nnessä luvussa on suurenmoinen ilon, lohdutuksen ja rohkaisun lähde. Sitä ei voi koskaan tyhjentävästi käsitellä. Kun sitä lukee sydän avoimena, niin siihen voi aina uudelleen ja uudelleen palata. Voiko koskettavampaa olla – Jeesus rukoilee siinä minun (=lukijan) puolestani.

Siunaavin terveisin Natanael, veljesi Herrassa.

[Natanael]

JEESUS ESITTELI MEILLE JUMALAN

Jeesus viittaa rukouksessaan useita kertoja Jumalan nimeen. Hän ei jättänyt asiaa siihen, että hän olisi vain ilmoittanut, että tässä on Jumala, aivan niin kuin meille esitellään joskus joku henkilö tähän tapaan: Tässä on herra Oikarainen ja tässä rouva Torospainen – saamme sitten itse päätellä, onko meille esitelty ihminen mielestämme paremman tutustumisen arvoinen.
Jeesus on se henkilö, joka on esitellyt meille ihmisille Jumalan – ei ohimennen, vaan niin perusteellisesti kuin se vain on meille tarpeellista. Hän tahtoi tutustuttaa meidät Jumalaan, jota me emme ilman Jeesusta tunne lainkaan. Jäähyväisrukouksessaan Jeesus sanoo tästä ilmoittamisesta, esittelystä seuraavaa:

”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.”

Jeesuksen käyttämä sana ”ilmoittaa” ei kuitenkaan ole pelkkä ”esitellä”-sanan vastine, vaan voimakkaampi ”faneeroo”, joka tarkoittaa ”loistaa”, ”paistaa kuin aurinko ja kuu”,
”tehdä näkyväksi sen, mikä on näkymätöntä”.

Jeesus toi Isän Jumalan sellaiseen valoon, että ihmiset saattoivat niin halutessaan nähdä, millainen Jumala todellisuudessa on. Mitään ei jää epäselväksi katsoessamme ja kuunnellessamme Jeesusta, sillä Hän on täydellisellä tavalla ilmaissut meille, millainen Jumala on. Ilman tätä näkyväksi tekemistä olisimme kuin sokeita pimeydessä.

”Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus."

Raamatussa kuvatun Jumalan nimi ei ole vain kutsumanimi, vaan se viestittää Jumalasta jotakin keskeistä. Tästä Jumalan olemusta kuvaavasta nimestä on kyse, kun Jeesus jäähyväisrukouksessaan sanoi ilmoittaneensa Jumalan nimen ihmisillä ja tehneensä sen tunnetuksi. Kysymys on Jumalan olemuksen tunnetuksi tekemisestä.
Ihmiset olivat kyllä aikojen saatossa lausuneet Jumalan nimeä ja ehkä hieman yllättäen ensimmäisenä ihmisenä nimen lausui ensimmäisen ihmisen, Aadamin, puoliso Eeva.

”Ja mies yhtyi vaimoonsa Eevaan; ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: "Minä olen saanut pojan Herran avulla."

Heprealaisessa alkutekstissä Herra-sanan kohdalla on Jumalan nimi ”Jahve”, jonka Eeva tuossa tilanteessa kiitollisena lausui. Jeesuksessa me saamme nähdä, millainen Jumala on. Kun tiedämme, että Hän on hyvä, täynnä armoa ja rakkautta sekä anteeksiantavainen, tiedämme sen oikean osoitteen, jonne saamme huutaa synnin hädässämme pelastuaksemme. Tieto Jumalasta ei riitä, meidän on tunnettava myös Jumalan koko olemus Jeesuksessa Kristuksessa.

”Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."

[Natanael]

JEESUS ON "MINÄ OLEN"

"Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut,"

Kun Jeesus tuli pelastamaan ihmiset, hän käytti itsestään samaa nimeä kuin Jumala käytti tullessaan pelastamaan israelilaiset Egyptin orjuudesta. ”Minä olen” toi israelilaiset pois Egyptistä ja ”Minä olen” kuoli meidän syntiemme puolesta ristillä. On ihanaa kuulla, kun Jeesus lausuu nuo Jumalaa tarkoittavat sanat moneen kertaan Raamatussa.

Kenties koskettavinta on kuulla Jeesuksen lausuvan nuo sanat Sykarin kaivolla samarialaiselle naiselle. Fariseukset ja kirjanoppineet keskustelivat keskenään kirjoituksista ja nyökyttelivät päitään tietoviisaina. Muiden hyljeksimä, häpeää itsessään kokeva nainen ei kiivaillut, vaan hän kuunteli, mitä Jeesus puhui.
Nainen ei alkuun kuulemaansa täysin ymmärtänyt, kun Jeesus ilmaisi olevansa Jumala, ”Minä olen”. Asiassa ei ratkaise meidän tietoviisautemme, eikä ymmärryksemme, vaan uskon syttyminen sydämessä. Samarialaisesta naisesta tuli heti evankelista, sillä hän lähti välittömästi keskustelun jälkeen kaupunkiin hakemaan muitakin kuuntelemaan Jeesuksen puhetta. Samarialaisen sydän oli vastaanottavainen, toisin kuin kirjoituksia tarkkaan tutkivien fariseusten.

”Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki." Jeesus sanoi hänelle: [b]"Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi."

"Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?"

Surullista kyllä, Jeesus on nykypäivän kristityillä usein aivan jotain muuta kuin ”Minä olen” – ainoa ikuisesti oleva, kaiken luodun lähtökohta, kaikkivoipa ja kaiken antaja. Hyvinvointia, rikkautta, rakkautta ja terveyttä julistetaan uskovien elämään kovalla vaativalla äänellä ja kaikki se Jeesuksen nimessä. Uskoviksi itseään kutsuvillakaan ei ole mitään ehdotonta totuutta, sillä Jumalan Sanaa Paavalin kirjeissäkin pidetään joskus vain Paavalin mielipiteinä. Jumalan Sanaan uskominen on Jeesukseen uskomista ja samalla elämän ja kuoleman kysymys.
Paratiisista lähtien ihminen kuulee sisällään äänen, joka käärmeen lailla toistaa sanat: ”Onko Jumala todellakin sanonut?” Kristitytkään eivät tahdo uskoa, että Jumala on ja että Raamatun Sana on Jumalan puhetta meille. Jumalan vastaus sielunviholliselle ja kaikille epäilyksillemme on se, että Hän on. Ja tilanteen tullen Hän lausuu tämän majesteetillisen nimensä: ”Minä olen”. Ilman alkua ja loppua, Minä olen. Minä olen – ilman aiheuttajaa, syytä tai tekijää. Minä olen – iankaikkisesti – Minä olen.

Mitä ihmettä meille pitää tapahtua, että me uskomme Jumalaan ja Hänen Sanaansa sellaisina kuin ne ovat? On kuin Saatana olisi kylvänyt meihin jatkuvan epäilyksen siemenen: onko Jumala kuullut huutoni, onko Jumala nähnyt hätäni, onko Jumalaa ensinkään olemassa, kun tällaista tapahtuu. Mooses ja Israelin kansa saivat kokemuksen, että Jumala on.
Usko Jumalaan, usko Hänen Sanaansa, niin elämässäsi toteutuu Jeesuksen jäähyväisrukouksen tarkoitus: sinun pelastumisesi. Jo tässä ajassa sydämissämme alkaa soida kiitosvirsi Herrallemme.

”Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin: "Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi.”

”Sen tähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka MINÄ OLEN, niin te kuolette synteihinne."

Uskomme vahvistus Pelastajaamme, ainoaan tosiolevaiseen, on Jeesuksen jäähyväisrukouksen tarkoitus.

[Natanael]

MINÄ OLEN SINUN KANSSASI
Olen pohtinut tässä ketjussa Jeesuksen nimen merkitystä, koska sen ymmärtäminen on kuin ovi Hänen olemuksensa ymmärtämiseen. Tällä taas on syvä, sielunhoidollinen, merkitys. Olemme valtavan asian edessä.
Meidän kokemuksemme itsestämme on toisinaan se, että me olemme Jumalan vastakohtia. Kyselemme, että mikä minä oikein olen. Tämä tietoisuus vaivasi Moosestakin. Ei hän suuria itsestään kuvitellut, kun Jumala kutsui hänet suureen tehtävään.

Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?"

Näin mekin joudumme aika ajoin kyselemään, jos vain tunnemme itsemme riittävän hyvin ja olemme itsellemme ja Jumalalle rehellisiä. Mitä syvemmälle me pääsemme itsemme tuntemisessa, niin sitä kauhistuttavimpina me näemme itsemme. Moni joutuu lopulta myöntämään: ”Minä en ole oikein mitään – en oikein edes tunne itseäni, vaivainen ja syntinen minä olen, en oikein mitään muuta”.
”Tuollainen on ruikutusta”, sanoo joku, joka ei ole vielä oppinut tuntemaan Jumalaa ja itseään. ”Pyhän Hengen kirkastamaa syvää totuutta”, sanoo taas se ihminen, joka on oppinut jotain Jumalasta ja itsestään näkemään.
Puhu vain avoimesti sydämesi tunnot ja aika ajoin tuskaiset ajatuksesi. Näe rehellisesti mahdottomuutesi, niin kuin Mooseskin näki. Samanlainen kokemus itsestään oli suurilla profeetoilla ja kristinopin syvälliset totuudet meille kirjeissään jakaneella Paavalilla. Muistamme hyvin, ettei Jeesuskaan raskaista tuntemuksista säästynyt – kaikkea muuta, Herramme kävi aivan pohjalla.

”Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut.”

Älä kuitenkaan jää oman peilikuvasi eteen soimaamaan itseäsi. Olemme joskus laaksossa, mutta välillä saamme nousta kuin korkeille vuorille katselemaan Jumalan suurenmoisia armon näköaloja. Kuule Jeesusta, joka jäähyväisrukouksessaan rukoili sinunkin puolestasi. Puhtaasti inhimilliseltä kannalta katsottuna et ole yhtään sen huonompi, etkä parempi kuin mitä Mooses oli. Kuuntele, mitä Jumala sanoo Moosekselle ja sinulle.
Moosekselle Jumala vastasi

”Hän vastasi: "Minä olen sinun kanssasi;”

Meille Jeesus lupaa aivan samalla tavalla – silloin, kun itseesi käpertyneenä koet, ettet ole oikein mitään ja silloin, kun elät niitä ilon hetkiä, jolloin Jumalan ylistäminen nousee kuin itsestään sydämestäsi. Tämä lupaus pitää kaikissa elämämme tilanteissa, aina:

….”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

[Natanael]

JEESUS SUOJELEE SINUA

"Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen."

On suurenmoista tietää, että Jeesus on minun suojelijani. Herramme nimessä minä saan aloittaa päiväni, toimittaa askareeni, kohdata päivän tapahtumat ja mennä illalla levolle – Jeesus suojelee minua koko ajan.
Emme saa sortua siihen, että kokonaan kieltäisimme sielunvihollisen, Saatanan, olemassaolon ja hyökkäykset. Jumalan lasten elämän todellisuutta on kohdata jatkuvasti sielunvihollisen hyökkäyksiä, kokea omassatunnossa aika ajoin rauhattomuutta, rakkaudessa riittämättömyyttä ja palvelutehtävissä vajavuutta.

Jotkut uskovat pakenevat todellisuuden kieltämiseen kuin pienet lapset, jotka laittavat kädet silmiensä eteen vältellen jonkin pahaksi kokemansa asian kohtaamista. Sitä, jolta suljen silmäni, ei ole olemassa.
Jeesuksen antama suojelus on Hänen sanoissaan ja lupauksissaan. Kaikkien syytösten keskellä Jumala näyttää itsensä ja sanoo:
”Minä olen pyhä ja vanhurskas ja tämä ihminen on paennut uskossa minun nimeeni, olemukseeni, minun pyhyyteeni, vanhurskauteeni."
Se riittää. Saamme uskoa, että koko meidän elämämme onnistumisineen, epäonnistumisineen, iloineen, ahdistuksineen ja monenlaisten tunteiden vuoristoratoineen on kaikkinensa Kristuksen suojeluksessa.

”teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;”

Saamme kokea suurta vapautta, kun juurrumme Kristukseen ja Hänen kaikkiriittävään sovitukseensa.
Tässä syntisessä maailmassa, lankeemusten kurjuudessa, heikkoudessa ja vaivassa eläessämme tarvitsemme juuri tätä: Jumalan nimen tuntemista ja uskomista Jumalan olemukseen. Juurtuminen Jumalan Sanaan on juurtumista Jeesukseen ja juurtuminen Jeesukseen on juurtumista ainoaan, todelliseen rakkauteen.

”Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

Millään ei ole meidän elämäämme niin suurta voimaa kuin Jumalan rakkaudella. Voimme kohdata kaikki elämämme tilanteet sellaisina kuin ne ovat ja katsoa itseämme peliin avoimin mielin. Voit aloittaa jokaisen päivän sanomalla itsellesi:

”Jeesus rakastaa ja suojelee minua tällaisena kuin olen joka hetki kaikkina elämäni päivinä.”

[Natanael]

Jatkan vielä jonkin aikaa Jeesuksen jäähyväisrukouksen käsittelyä, mutta tällä kertaa on kuitenkin palautteen vuoro, sillä haluan antaa myös palautetta tähän ketjuun kirjoittaville. Nyt on Jukan vuoro – hän kirjoitti:

”Palstalla kirjoitetaan niin suurista ja viisaista asioista, että en niitä ymmärrä, ja siksi en ole osannut vastata niihin (en tarkoita Sinun kirjoituksia - kirjoitathan evankeliumia, mutta syvällistä). Osaan kuitenkin kertoa lähimmäisilleni evankeliumin Jeesuksesta, Hänen lunastustyönsä ja sovituksen kaiken riittävyyden, koska olen sen itse saanut kohdallani kokea ja omistaa.”

Näytät ymmärtävän erittäin hyvin suuret ja viisaat asiat, koska osaat kertoa lähimmäisillesi Jeesuksen lunastustyöstä ja sovituksen riittävyydestä meidän syntiemme anteeksiantamiseksi. Se on koko maailman suurin asia ja viisaasti tekee se, joka ottaa tuon sanoman vastaan. Varsin usein ketjun avaukset käsittelevät jotain muuta kuin suoraan Raamatun ilmoitusta – ei sinun eikä minunkaan tarvitsee ymmärtää, kun puhutaan maidosta, piimästä, kotieläimistä, avaruustieteestä sun muusta sinänsä elämänpiiriin kuuluvista teemoista, mutta kuitenkin Jumalan ilmoitukseen nähden toissijaisista asioista.

Jokainen Jeesuksen oma, joka avaa Raamatun saa ymmärrykseensä ja henkeensä Jumalan elävää, ravitsevaa Sanan leipää – joka kerta, jotain, aivan varmasti. On eri asia syventyä johonkin tiettyyn opin kohtaan, etsiä muualta Raamatusta tekstikohtia samasta aiheesta, selvittää alkukielisiä merkityksiä ja paneutua esimerkiksi, kuinka alkuperäinen kuulijakunta ymmärsi Jeesuksen puheet ja vertaukset. Siihen tarvitaan syvää nöyryyttä, sillä moni voi ”suurena tutkijana” sotkeutua oman viisautensa tielle ja kiivailla merkityksistä, joita Raamatussa ei edes ole.

Nimimerkki ”Ed” kirjoitti ketjussa ”uskonasioiden vaikeiksi luokittelu” erittäin hyvin. Se oli varmaan niin tyhjentävä, ettei siihen kukaan mitään kommentoinut. Toivottavasti se otettiin kuitenkin kiitollisin mielin vastaan Jumalan antamana rohkaisuna – ja jos ei aikaisemmin, niin ehkä tällä kertaa, kun tuon viestin tähän kirjoitukseni loppuun liitän.

Jeesus rukoilee jäähyväisrukouksessaan, että Hänen Sanansa pyhittäisi, vaikuttaisi meissä tietoisuutta Jumalan läheisyydestä – emme kuulu tähän maailman, vaan me olemme Taivaan Isän lapsia. Ymmärryksen antaminen Jumalan Sanaan on yksi jäähyväisrukouksen suurimmista sanomista. Ja nyt minulla on ilo antaa puheenvuoro Edille!

”Se sama vihtahousu, joka tehnee kaikkensa, että uskonasiat näyttäytyisivät hankalina, ikävystyttävinä, vaikeasti omaksuttavina tai jopa vastenmielisinä, ei ole toimettomana viimeisinä aikoinakaan - päinvastoin. Jumalan Pyhä Henki antaa ymmärrystä riittävästi kaikkeen tarpeelliseen, että meillä Hänessä rauha olisi. Ympärillä kuohuessa saamme rukoilla viisautta tekemisiimme kuin myös kysyä rohkeasti Hänen tahtoaan.”

”Olen vakuuttuneempi kuin koskaan, ettei Hän hylkää eikä jätä. Hän, joka ei ole tehnyt itsensä seuraamisesta vaikeaa oppirakennelmaa, ei salaa omiltaan muuttuvia ajan merkkejäkään. Niin suuresti lohduttaa se, kun ahdistuksen kohdatessa maanpiiriä meille on luvattu, että ’valittujen tähden ne päivät ovat lyhennetyt’ ja se, ’mikä ihmiselle on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista’. Virkistä siis itseäsi evankeliumin Sanalla ja kohtaa rukoillessasi elävä Jeesus, sillä ’Hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä’.

[Natanael]

VARJELUS KILVOITUKSESSA

Jumalan nimellä on myös kilvoituksessa oma voimansa. Ihminen, jolta hämärtyy käsitys, että Jumala on, lankeaa helpommin kiusauksissa. Kun kaikki näyttää ulkoisesti olevan kunnossa, on ylistyskokouksissa helppoa uppoutua ylistyslaulun aikana keskittymään Jumalaan ja kaikkeen siihen ihanaan, mitä Hän on tehnyt.

Daavid oli laulanut ja soittanut ylistyslauluja Jumalalle. Hän oli saanut vastaanottaa paljon rakkautta ja armoa Jumalalta. Ylistyksen keskellä Daavid muistutti itseään, että hän ei koskaan unohtaisi kaikkinäkevän Jumalan olevan koko ajan läsnä.

”Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,”

Kun kiusauksia, viettelyksiä ja koettelemuksia tulee, niin meillä on taipumus unohtaa Jumala. Niin kävi myös Daavidille, jonka ajatusmaailma oli veltostunut. Armeijansa ylipäällikkönä hän mieluummin jäi makailemaan palatsinsa parvekkeelle kuin olisi ollut komentamassa ja rohkaisemassa sotajoukkojaan rintamalla. Kun Daavid näki parvekkeeltaan Batseban kylpevän puutarhassa maailmalliset himot veivät hurskaan Daavidin mennessään. Hän lankesi niin haureuden syntiin kuin Batseban aviomiehen surmauttamiseenkin.

Kun mielessämme on se, että Jumala todella on ja ymmärrämme Hänen näkevän kaiken ja seuraavan elämäämme joka hetki, niin Olemme Pyhän Hengen vaikutusalueella ja Jumalan varjeluksessa. Tämän tiedostaminen jarruttaa syntiin langettavien ajatusten oravanpyörän. Kuinka voit tehdä tietoisesti syntiä, jos mielessäsi on samalla hetkellä Jeesus - toisin sanoen: Jeesuksen lähellä on vaikea elää synnissä.

Jumalan pitäminen mielessä on Hänen Sanansa muistamista, niinpä Jeesus jäähyväisrukouksessaan rukoileekin: "Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus." Kiusauksien koittaessa me voimme toimia mitä kieroimmalla tavalla puolustellen syntiä ja torjuen Jumalan Sanan totuuden. Eräs uskonystävänä oli avioliitossaan alkanut pohtia, että hänen avioliittonsa ei varmaan ollutkaan Jumalan tarkoitus, vaan hänelle olisi varattuna eräs toinen, paremmin hänelle sopiva puoliso. Edes Jumalan selvä Sana, ettei meidän tule hylätä aviopuolisomme ei pidätellyt häntä, kun himo sai vallan. ”Kyllä minä tiedän, että sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottaka, mutta entäpä jos se onkin Jumala, joka haluaa erottaa meidät.” Daavid ei todellakaan ollut ensimmäinen eikä viimeinen ihminen, jonka synti on sokaissut.

Jumala on sanova viimeisen sanan. Jumalalla on hallintavalta. Arkisen elämän vastoinkäymisissä, suruissa ja väärin kohdeltuina saatamme kadottaa Jumalan. Mutta muista: Jumala on. Se tuo toivon ja mahdollisuuden. Kun sanot: minulla ei ole pyhyyttä, Jumala sanoo: Minä olen pyhä. Kun sanot: minulla ei ole rakkautta, Jumala sanoo: Minä olen rakkaus. Käytä Jumalan nimeä Pyhässä Hengessä.
Siinä nimessä sinä olet turvassa. Siinä nimessä voit tukkia sielunvihollisen suun. Siinä nimessä kestät, kun sinä et ole mitään. Vielä hautaan jouduttuasi Jumala sanoo: Minä olen.

Jeesuksen rukous on, ettemme unohtaisi armahtajaamme ja Herran omina elämämme jatkuisi tämän maallisen vaiheemme jälkeen ikuisesti Taivaassa.