Tämän ajan keskellä

[עֵד]

Olen laiskansutjakka siivooja, mutta tänään aamupäivällä nostin imurin eteiseen aloittaakseni projektin.

Sitten lounaan jälkeen aloin imuroida, kunnes loppuvaiheessa sydämelleni puhuttiin selkeästi! Aluksi en reagoinut, mutta sitten sanoma valloitti minut ja pidin etuoikeutettuna tulla puhutelluksi. Niinpä sammutin imurin. Etsin kynän ja kirjoitin sanat muistiin.

”Jos jokin maailmassa viehättää, ymmärrät, että sielunvihollinen on joskus ollut hyvää tahtova, mutta sittemmin ylpistynyt ja täydelliseksi tultuaan pois langennut.

Ymmärrät varmaan sitten myös sen, että Minä yhä rakastan jokaista poispoikennutta ja langennutta ja Minulla on hyviä ajatuksia heitä kohtaan.”

[kalamos]

Ihmislapsi,
viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta
ja sano hänelle:
Näin sanoo Herra, Herra:
Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti,
täynnä viisautta,
täydellinen kauneudessa.

Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit.
Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet;
karneolia, topaasia ja jaspista,
krysoliittia, onyksia ja berylliä,
safiiria, rubiinia ja smaragdia
sekä kultaa
olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa,
valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.

Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen,
ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle;
sinä olit jumal'olento
ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.
Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi
siitä päivästä, jona sinut luotiin,
siihen saakka,
kunnes sinussa löydettiin vääryys.

Kun jo tuo kerubi
oli täydellinen jo syntyessään,
kuinka ihana onkaan ihmislapsi
kun putkahtaa tähän maailmaan.

Ihminen kun on Jumalan kuva.
Luomakunnan valtiaaksi asetettu.
Mutta samoin kuin kävi
Aamurskon pojalle,
on käynyt jokaiselle ihmislapsellekin.

Jossain vaiheessa täydellisyyden keskeltä
löytyy jotakin, mikä ei ole Jumalasta.
Ihmisen sydän on saanut osuman.
Hyvän rinnalle on noussut tietoisuus pahasta.
Vääryys on kuollettanut palan lihasydämestä.

Mutta Jumala ei jätä ihmislasta.
Meillä on mahdollisuus
sydämen jatkuvaan puhdistukseen
Jumalan Pojan veressä
valkopesuohjelmalla.

Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa,
veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Jos sanomme,
ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme,
ja totuus ei ole meissä.

Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.