Raamattu on Jumalan omasivu

Aina joskus aamulla herätessäni
ennenkuin oikein mitään ehdin ajatella,
mieleeni nousee jokin teema.

Tänä aamuna mieleni valtasi
Pilvenpatsas.

Jumalan kansa Israel lähti lopulta
orjuudesta vapautettuna
ulos Egyptistä eli maailmasta.

Vaelluksen alusta alkaen
Jumalan kansa oli upotettu Pilveen.
Myöhemmin kansa kulki Meren läpi.

Paavali (1 Kor 10:1-2) kirjoitti:
Sillä minä en tahdo, veljet,
pitää teitä tietämättöminä siitä,
että isämme olivat kaikki pilven alla
ja kulkivat kaikki meren läpi
ja saivat kaikki kasteen Moosekseen
pilvessä ja meressä

Tästä olenkin monesti maininnut.
Jumalan kansa sai näin kahdessa vaiheessa
kasteen Moosekseen,
joka on Jeesuksen esikuva.

Ensimmäinen kaste oli siis
kaste Pyhän Hengen Pilvessä.

Kysymys on Kristuksesta
ja Kristuksen Hengestä.

Jumalan kansa seurasi Kristusta.
Herran Enkeli kulki heidän edellään
päivällä Pilvepatsaassa
ja yöllä Tulenpatsaassa.

Mooses (Ex 13:21-22) kirjoitti:
Ja Herra kulki heidän edellänsä,
päivällä pilvenpatsaassa
johdattaaksensa heitä tietä myöten
ja yöllä tulenpatsaassa
valaistaksensa heidän kulkunsa,

niin että he voivat vaeltaa
sekä päivällä että yöllä.

Pilvenpatsas ei poistunut päivällä
eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä.

Näin vaellettiin yötäpäivää
pois Egyptistä siihen hetkeen asti,
että faaraon joukot olivat
tavoittamassa Jumalan kansan.

Mooses (Ex 14:19) kirjoitti:
Niin Jumalan enkeli,
joka oli kulkenut Israelin joukon edellä,
siirtyi kulkemaan heidän takanansa;

ja pilvenpatsas siirtyi
heidän edeltänsä ja asettui
heidän taaksensa

Ja sitten Tuuli puhalsi niin,
että kuiva tie avautui meren läpi.

Ja sitten myöhemmin Jumalan kansa
sai vielä täyttyä Elävästä Vedestä,
joka puhkesi Kalliosta,
jota Mooses löi sauvallaan.

Kaikki tämä kertoo Jeesuksesta.
Hän on Hyvä Paimen,
joka johdattaa omiaan.

Mutta nyt mieleeni nousi
erityisesti ajatus siitä,
että yhtä tärkeää
kuin lähteä liikkeelle silloin
kun Pilvenpatsaskin lähtee liikkeelle,
on pysyä paikallaan silloin,
kun Pilvenpatsas ei liiku.
Exodus päättyy tähän mainintaan.

Mooses (Ex 40:34-38) kirjoitti:
Sitten pilvi peitti ilmestysmajan,
ja Herran kirkkaus täytti asumuksen;

eikä Mooses voinut mennä ilmestysmajaan,
sillä pilvi oli laskeutunut sen päälle,
ja Herran kirkkaus täytti asumuksen.

Ja joka kerta,
kun pilvi kohosi asumuksen päältä,
lähtivät israelilaiset liikkeelle;
näin oli koko heidän vaelluksensa ajan.

Mutta milloin pilvi ei kohonnut,
he eivät lähteneet liikkeelle,
ennenkuin sinä päivänä,
jona se taas kohosi.

Sillä Herran pilvi oli
päivällä asumuksen päällä,
ja yöllä oli pilvessä tulen hohde
kaikkien israelilaisten silmien edessä;
näin oli koko heidän vaelluksensa ajan.

Jos emme vaella näin,
niin emme ole siellä missä pitäisi,
vaan jossain pimeyden keskellä
omilla teillämme.

Emme ole tuo pimeys enää,
mutta vaellamme jossain muualla
kuin Valkeudessa.

Paavali (Ef 5:8) kirjoitti:
Ennen te olitte pimeys,
mutta nyt te olette valkeus Herrassa.

Vaeltakaa valkeuden lapsina

Uskonnolliset ihmiset vaativat kivittämistä.
Jeesuksessa oleva Valkeus
kuitenkin paljastaa meidän sisimpämme.
Ja kivet putoavat.

Mutta todellisen vapahduksen ja pelastuksen
koki syytettynä ollut.

Johannes (8:11) kirjoitti:
Niin Jeesus sanoi hänelle:

"En minäkään sinua tuomitse;
mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

Syyttäjät olivat poistuneet.
Episodi päättynyt.
Mutta elokuva jatkuu:

Johannes (8:12) kirjoitti:
Niin Jeesus taas puhui heille sanoen:

"Minä olen maailman valkeus;
joka minua seuraa,
se ei pimeydessä vaella,
vaan hänellä on oleva elämän valkeus".

Tämän ymmärtäminen vaatii
muistelemaan päättyneen episodin
edellä olevaa tekstiä:

Johannes (7:37-39) kirjoitti:
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä
Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi:

"Jos joku janoaa,
niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.

Joka uskoo minuun,
hänen sisimmästään on,
niinkuin Raamattu sanoo,
juokseva elävän veden virrat."

Mutta sen hän sanoi Hengestä,
joka niiden piti saaman,
jotka uskoivat häneen;
sillä Henki ei ollut vielä tullut,
koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.

Tästä Kirkkauden Pilvestä
syntinen nainen oli saanut nyt maistiaisia.

Hän poistui pimeydestä Valkeuteen.
Meni eikä enää syntiä tehnyt.

Ja nyt elettiin siis
juhlan viimeisen päivän jälkeistä aamuhetkeä,
jolloin Jeesus oli tullut taas temppeliin.

Johannes (8:2) kirjoitti:
Ja varhain aamulla
hän taas saapui pyhäkköön,
ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa;
ja hän istuutui ja opetti heitä.

Ja silloin kirjanoppineet ja fariseukset
raahasivat tuon itse teosta
kiinniotetun naisparan
Jeesuksen eteen.

Ja muistivatpa,
mitä Mooses on sanonut.

No sitten tuo episodi päättyi siten
kuin jo totesin.

Mutta mitä ihmettä Jeesus
oikein tarkoittaa kun
heti episodin jälkeen jatkaa siitä,
että Hän on maailman valkeus.

Juuri päättyneen juhlan aikana
sytytettiin joka ilta
naisten esipihassa oleviin
suuriin kynttilänjalkoihin tuli.

Ne valaisivat koko Jerusalemin yön
kuin tulipatsas.

Ja niiden valossa tanssittiin ja iloittiin
aamunkoittoon asti.

Mutta nyt juhlan jälkeen
aamu oli valjennut ankeana.
Ainakin Jeesuksen eteen raahatulle naiselle.

Mutta se olikin hänen pelastuksensa.
Todellinen pilvenpatsas ja tulenpatsas
oli muuttanut synkimmän kauhunhetken
uudeksi elämän Valkeudeksi.

Ja tätä Jeesus nyt tarjoaa kaikille
tuota episodia seuranneille.

Mutta tilanne johti lopulta siihen,
että jäljelle jääneet fariseukset
halusivatkin nyt tappaa Jeesuksen,
Todellisen Valkeuden,
joka voisi valaista jokaisen ihmisen.

kaunista kalamos!

https://raamattu.uskonkirjat.net/servle ... site.Bible

Laita hakusanaksi pilv*

Saat 153 jaetta sanalle. Missä pilvi, siellä Jeesus!

Kiitos kommenteista.
Joskus ne ovat kovasti tarpeen
heiveröiselle ruokokynälle.

Jakeiden määrä on siis sama
kuin Pietarin kalansaalis.
Ja siellähän Jeesus oli.

Tänään herättyäni odotin hetken,
että saanko jotakin tähän aamuun.
Mutta mitään ei tullut.

Sitten nousin ylös sängystä
ja vaatettaessani ja aamuteetä juodessani
alkoi kuitenkin hitaasti vahvistua
kysymys siitä,
mitä on Valkeudessa vaeltaminen.

Ja vastaus löytyy tietenkin
edelleen Johanneksen tekstistä.

Johanneshan eli nuorukaisena
lähimpänä Jeesusta opetuslapsijoukossa.
Ja mitä hän kirjoittaa vanhuudessaan.

Hän aloitti evankeluminsa selvittäen
heti ensimmäiseksi,
että Jeesus Kristus on Valkeus,
joka valaisee meidät.
ja nyt kirjeessään han toteaa:

Johannes (1 Joh 1:5-6) kirjoitti:
Ja tämä on se sanoma,
jonka olemme häneltä kuulleet
ja jonka me teille julistamme:

että Jumala on valkeus
ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.

Jos sanomme,
että meillä on yhteys hänen kanssaan,
mutta vaellamme pimeydessä,
niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.

Siis Valkeudessa vaeltaminen
on yhteyttä Jeesuksen kanssa.

Silloin koko taivas yhtyy meihin,
ja oikeastaan me istumme
silloin jo taivaallisissa,
niinkuin Paavali kirjoittaa Efesolaisille.

Mutta ei ole kysymys suurista tunteista
ikäänkuin halleluja-kukkuloilla.

Se selviää kyllä vaikka
Daavidin psalmeja lukiessa.

Vaan itse asiassa kysymys
on ihan toisenlaisista tunteista.

Johannes (1 Joh 1:7) kirjoitti:
Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen,
hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Tuo alkuosa tulikin esiin jo eilen,
vaikkakaan ei suorana lainauksena.

Mutta selvää on,
että jos jotkut Israelin kansasta
jäivät jälkeen vaeltajista
tai jotkut etenivät omin päin
kohti luvattua maata,
niin he eivät olleet siellä
missä pilvenpatsas oli
eli eivät vaeltaneet Valkeudessa,
eli yhteys Kirkkauden Herraan
ei ollut niin konkreettinen
kuin siellä,
missä liikuttiin Pilven mukana.

Eli Valkeudessa vaeltaminen on
paitsi yhteyttä toinen toisiimme,
suoranaista yhteyttä
tuohon Kirkkauden Pilveen,
joka leviää Hengityksen kautta
koko olemukseemme
ja jokaiseen soluun.

Olemme siis Jumalan kansana
suorastaan upotettuja tuohon Pilveen.

Mutta nyt Johannes jatkaa,
että Valkeudessa vaeltamiseen
kuuluu aivan ratkaisevasti
joka askeleella meidän syntimme.

Valkeudessa vaeltaminen
onkin siis sitä,
että Jeesuksen veri puhdistaa
jatkuvasti meidät meidän synneistämme.

Siis pitääkö meidän tehdä syntiä jatkuvasti.
No ei tietenkään.
Mutta me teemme.
Tai mistäpä minä tiedän,
miten on asian laita Sinun kohdallasi.

Mutta en minä ainakaan osaa ajatella,
että jonain hetkenä vaikka juuri nyt
kun vedän henkeä keuhkoihini
ja sitten puhallan sen ulos,
olisin ollut synnitön,
ja voisin lähestyä Jumalaa sanoen,
että kiitos tästä
muutaman sekunnin kestäneestä hetkestä,
joka ei sisältänyt mitään,
mikä erottaisi minut Sinusta.

Minulla on yhteys Jumalaan
vain sen tähden,
että Jeesuken veri jatkuvasti
joka Hengenvedolla
puhdistaa minut kaikesta synnistä.

Ja itse asiassa Johannes
ei jätä asiaa epäselväksi
kenenkään kohdalla.

Johannes (1 Joh 1:8-10) kirjoitti:
Jos sanomme,
ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme,
ja totuus ei ole meissä.

Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Jos sanomme,
ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme hänet valhettelijaksi,
ja hänen sanansa ei ole meissä.

Valkeudessa vaeltaminen
on siis Totuudessa vaeltamista.
Ja totuus on se,
että minä tarvitsen jatkuvaa
puhdistumista kaikesta synnistä.

Jotta ei syntyisi väärinkäsitystä,
Johannes jatkaa vielä näin:

Johannes (2:1) kirjoitti:
Lapsukaiseni,
tämän minä kirjoitan teille,
ettette syntiä tekisi;

mutta jos joku syntiä tekeekin,
niin meillä on puolustaja Isän tykönä,
Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

Siis vaellamme Valkeudessa siten,
että tunnustamme syntimme,
ja Jeesuksen veri puhdistaa
meidät jatkuvasti.

Ja tässä asetelmassa
pimeys alkaa väistyä tieltämme.

Meillä on aina vaan läheisempi
yhteys toinen toisiimme ja Jumalaan.

Johannes (1 Joh 2:7-8) kirjoitti:
Rakkaani,
en minä kirjoita teille uutta käskyä,
vaan vanhan käskyn,
joka teillä on alusta ollut;
tämä vanha käsky on se sana,
jonka te olette kuulleet.

Ja kuitenkin minä kirjoitan teille
uuden käskyn,
sen,
mikä on totta hänessä ja teissä;
sillä pimeys katoaa,
ja totinen valkeus jo loistaa.

Siis vaellamme kirkastuvalla tiellä.
Tai sitten emme vaella.

Johannes (1 Joh 2:9-11) kirjoitti:
Joka sanoo valkeudessa olevansa,
mutta vihaa veljeänsä,
se on yhä vielä pimeydessä.

Joka rakastaa veljeänsä,
se pysyy valkeudessa,
ja hänessä ei ole pahennusta.

Mutta joka vihaa veljeänsä,
se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä,
eikä hän tiedä, mihin menee;

sillä pimeys
on sokaissut hänen silmänsä.

Johannes oli alunperin kiivas poikanen.
Ukkosenjylinän poika.

Mutta vanhuudessa Hänen sanomansa
oli yksinkertaisesti Rakastaminen,
minkä tuo esiin yksistään kirjeissään
kymmeniä kertoja.



Mutta vaikka Johannes oli
kaiken kaikkiaan vaeltanut
alusta asti hyvin läheisessä yhteydessä
Jeesuksen eli Valkeuden kanssa,
niin kun hän näki Jeesuksen
kirkkaudessaan Patmoksen vankileirillä,
niin hän kaatui kuin kuolleena maahan
tuon Valkeuden edessä.

Me olemme vielä pölyisellä erämaataipaleella,
vaikka olemmekin Valkeuden lapsia.

Jokainen askel likastaa jalkamme,
ja päivän helteet saa kainalomme h...hikoilemaan.

Mutta kerran kun olemme perillä
emme enää vaella kohti luvattua,
vaan olemme Isän Kotona.

Ja siitä voit lukea
Johanneksen tallentamana
Ilmestyskirjan ja koko Raamatun
kahdesta viimeisestä luvusta,
jossa Valkeus itse
eli Daavidin suvun kirkas kointähti
sanoo näin:

Johannes (Ilm 22:12-16) kirjoitti:
Katso,
minä tulen pian,
ja minun palkkani on minun kanssani,
antaakseni kullekin
hänen tekojensa mukaan.

Minä olen A ja O,
ensimmäinen ja viimeinen,
alku ja loppu.

Autuaat ne,
jotka pesevät vaatteensa,
että heillä olisi valta
syödä elämän puusta
ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

Ulkopuolella ovat
koirat ja velhot
ja huorintekijät ja murhaajat
ja epäjumalanpalvelijat
ja kaikki,
jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

Minä, Jeesus,
lähetin enkelini todistamaan
näitä teille seurakunnissa.

Minä olen Daavidin juurivesa
ja hänen suvustansa,
se kirkas kointähti.

Kiitos Jeesus siitä,
että me saamme kaikki
olla yhtä Sinussa
ja vaeltaa Sinun Kirkkaudessasi.

Sinä sanot meitä kaikkia ystäviksesi.
Ja me tahdomme itse kukin
olla Sinun ystäviäsi
ja ystäviä keskenämme.

Tahdomme antaa anteeksi
niinkuin Sinä olet meille
anteeksi antanut.

Joka rikkeen peittää,
se rakkautta harrastaa;
mutta joka asioita kaivelee,
se erottaa ystävykset.

Johannes ja erityisesti
Johanneksen kirjeet ovat
säestäneet tätä
Kirkkauden Pilvenpatsaan
ja Todellisen Valkeuden
valaisemaa keskustelua.

Johannes päättää
viimeisen kirjeensä näin:

Rauha sinulle!

Ystävät tervehtivät sinua.

Tervehdys ystäville,
kullekin erikseen.

Rauha Sinulle
ja kaikille ystävillesi.



San 17:9
3 Joh 15