Tästä aiheesta voi ja ei voi keskustella. Toiselle ihme on jokainen uusi päivä toisen todistaessa jotakin muuta selittämätöntä.
Muistelen erästä päivää, kun minulla oli ihotautilääkärin vastaanottoaika tasatunnilleen. Olin kotona vielä parisen minuuttia vailla ja säikähdin, että nyt kyllä myöhästyn. Kaikki kellot nyökyttivät päätään. Olin vielä yöpaidassa, huokasin vaatteita vaihtaessa ylöspäin ja juoksin minkä kykenin määränpäähäni.
Perille tullessani vastaanottotilan kello näytti tasan. Hieraisin silmiäni. Ja ihmettelin. Oliko aika pysähtynyt?
Toinen ihme tapahtui, kun jouduin odottamaan ja syyksi kerrottiin, että oli ilmennyt polikliininen tapaus. Harvinaiselta kuulosti tilanteen pahoittelu ja vastaanoton viivästyminen. Niin, aivan rauhassa saapuminen olisi riittänyt.
