On vaikeata rakastaa......

[vilja]

Sisimässäni on tänään soineet tällaiset laulun sanat:

On vaikeata rakastaa,
vaan oppivani soisin
Suo että mielen itsekkään,
pois panna Jeesus voisin,
pois panna Jeesus voisin.

Lainatut laulun sanat on kokonaisuudessaan julkaistu
muun muassa sivulla http://www.luukanvalma.com/97

Valitettavasti en löytänyt mistään, kuka on sanoittaja, mutta mielestäni hän on osannut tuoda todella hyvin esille niitä samoja tuntoja, joiden kanssa itsekin kipuilen ja joudun niin usein toteamaan köyhyyteni tällä alueella.

On helppo rakastaa niitä, jotka minuakin rakastavat, mutta koen ainakin omalla kohdallani,
että joka kerta joudun käymään eräänlaisen taistelun, etsimisen ja kaivamisen silloin, kun
Jumala saattaa eteeni ihmisen, jonka kohdalla ei löydykään sitä niinsanottua automaattista
inhimillistä rakkautta, joka kumpuaa vastarakkauden pohjalta ja kuitenkin Jumala opettaa
meille Sanassaan, että ilman rakkautta ei mikään tekomme, puheemme tai yrityksemme
ole minkään arvoista.

Sitäkin olen miettinyt, että liekö minulla jopa vääränlainen näkemys Jumalallisesta rakkaudesta?

Miettiikö Teistä kukaan muu näitä ja onko muolla minkäänlaista epävarmuutta tämän asian kanssa?

[vilja]

Suurinta pohdintaa on viimeaikoina mielessäni aiheuttanut tämä kohta:

kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

Eli mitä Teidän mielestänne tarkoittaa esim. toinen toisemme kohdalla tuo boldattu
kohta: "kaikki se peittää, kaikki se uskoo"?

Jos tulkitsen sen niin, että kun rakastamme lähimäistämme, se merkitsee osin samaa, kuin mitä samarialainen teki pahoinpidellyn, tiepuolessa olevan ihmisen kohdalla, että hän ensiksi puhdisti hänen haavansa viinillä, sen jälkeen levitti siihen öljyä ja sitten sitoi haavan siteellä, eli peitti sen, niin voisiko tuo puhua jotain samaa kieltä?

Vai lieneekö liian kaukaa haettu?

Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

[talutettava]

Rehelliset ja koskettavat sanat laulussa.

Niin, se rakkaus, tai paremminkin rakastamisen vaikeus.

Jos tulkitsen sen niin, että kun rakastamme lähimäistämme, se merkitsee osin samaa, kuin mitä samarialainen teki pahoinpidellyn, tiepuolessa olevan ihmisen kohdalla, että hän ensiksi puhdisti hänen haavansa viinillä, sen jälkeen levitti siihen öljyä ja sitten sitoi haavan siteellä, eli peitti sen, niin voisiko tuo puhua jotain samaa kieltä?

Vai lieneekö liian kaukaa haettu?

Tuli mieleen tuon pohdiskelusi kautta Vapahtajan sanat:

Niin Jeesus sanoi hänelle:
"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen, on:
'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Rakkaus näin peittää kaiken.

[kalamos]

Rakastaminen on vaikeaa.
Itse asiassa mahdotonta siten kuin tuossa kuvauksessa sanotaan,
jos Jumalan Rakkautta ei olisi vuodatettu meidän sydämiimme.

sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu

Tämä merkitsee sitä, että Jeesus asuu meissä Henkensä kautta.
Ja itse asiassa Jeesus itse on tuo Agape-Rakkaus,
joka kykenee kaikkeen siihen, mitä tuossa katkelmassa sanotaan.

Myös tuo esiinnostamasi Jeesuksen vertaus samarialaisesta,
on selvä kuvaus Jeesuksesta.
Tämä aasilla ratsastava muukalainen kuvaa Jeesusta.
Vain Jeesus voi
- sääliä, armahtaa täydellisesti
- vuodattaa viiniä, desinfioida haavat, niin että parantuminen voi alkaa
- vuodattaa öljyä, joka pehmittää kovettumat
- sitoa haavat niin etteivät ne enää aukea.

Siis Jeesus minussa ja sinussa rakastaa.
Hänen Rakkautensa on vuodatettu meihin,
ja meistä se toivon mukaan ohjautuu edelleen lähimmäisiimme.

Samoinkuin Jumala on antanut meille anteeksi meidän velkamme Jeesuksen tähden,
saamme mekin antaa anteeksi meidän velallisillemme.

Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras,
sillä "rakkaus peittää syntien paljouden".

[עֵד]

Sitäkin olen miettinyt, että liekö minulla jopa vääränlainen näkemys Jumalallisesta rakkaudesta?

Rohkenen ajatella, että se kyky, mikä meillä on ajatella hengellisiä, on Jumalasta (2 Kor. 3:5).

Tuo 'syntien paljous' tarvitsee 'peiton' eikä siihen totisesti riittänyt vähemmän kuin Jeesuksen, itsensä Jumalan Pojan, uhrikuolema.

Meidän osaksemme jää nämä arkielämän tilanteet, ettemme 'toisiamme ärsyttele tai kadehdi' (Gal. 5:26) tai 'aseta loukkauskiveä tai langetusta' (Room. 14:13). Kauttamme syntien paljouteen voisi näin vaikuttaa - armahtamalla, anteeksiantamalla ja rakastamalla.

[vilja]

Kiitos ihanista ajatuksistanne!

Itse olen niin usein kokenut kohdallani tämän laulun sisältöä:

Anna-Mari Kaskisen käsialaa:

MINUN KÄTENI SOI

https://www.youtube.com/watch?v=CVoRxIcMuO8

Joskus odottavan aika tuntuu liian pitkältä ja sitä kyselee;
"Miksi Herra mitään konkreettista ei tapahdu?".

Mutta haluan toki luottaa siihen, että Jumala voi, kuten laulu jatkuu
ja Hän tekee sen omalla ajallaan.

[kalamos]

Todella koskettava laulu. Kannattaa kuunnella.
Voisit laittaa tuon kuuneltavaksi myös tuonne laulu-osioon.