Raamattu on Jumalan omasivu

Jumalan ensimmäinen tarjous
Jumalan kuvaksi luodulle ihmiselle
oli Elämän puun hedelmä.

Sen hedelmäliha ja -veri
olisi ihmiseen imeytyessään
antanut iankaikkisen Elämän.

Tuo Elämä oli lähtöisin
Jumalan Pojasta.

Kaikki Paratiisissa
todisti Jumalan Pojan
valtavasta Rakkaudesta.

Jo ennen maailman perustamista
oli säädetty,
että Pojassa oleva Elämä
on oleva Ihmisten Valkeus.

Ihminen ohitti Jumalan tarjouksen
kohtalokkain seurauksin.

Mutta Jumala tuplasi tarjouksensa.
Golgatalle pystytettiin puu,
joka sisältää paitsi
tarjolla olleen Elämän
myös Sovituksen.

Tarjolla on Jeesuksen
liha ja veri.

Johannes (6:54) kirjoitti:
Joka syö minun lihani
ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä

Siis Jumalan puolelta kaikki on valmiina.
Ja niin ihmisestä itsestään
on nyt edelleen kaikki kiinni,
haluaako hän ottaa vastaan
Jumalan Rakkauden Jeesuksen Kristuksen.

Jumalan lahja sisältäen ikuisen elämän ja
ja nyt myös sovituksen synneistämme,
on siis
tarjolla jokaiselle ihmiselle
vastaan otettavaksi
rahatta ja hinnatta.

Iankaikkinen Elämä
Jeesuksessa Kristuksessa
ja Sovitus
eli syntien anteeksisaaminen
ovat armolahjoja
eli lahjoja yksin armosta
usko kautta Jeesukseen.

Ja tuon tuplalahjan voi
myös ottaa vastaan kominkertaisena.

Jumalan armo eli suosio
tarjoaa kolmanneksi
kirkkauden kruunua ja jopa kruunuja
samoinkuin voittopalkintoa
ja vieläpä aarretta taivaisiin.

Kutsumus

kalamos kirjoitti:
Siis Jumalan puolelta kaikki on valmiina.
Ja niin ihmisestä itsestään
on nyt edelleen kaikki kiinni,
haluaako hän ottaa vastaan
Jumalan Rakkauden Jeesuksen Kristuksen.

Jumalan lahja sisältäen ikuisen elämän ja
ja nyt myös sovituksen synneistämme,
on siis
tarjolla jokaiselle ihmiselle
vastaan otettavaksi
rahatta ja hinnatta.

Iankaikkinen Elämä
Jeesuksessa Kristuksessa
ja Sovitus
eli syntien anteeksisaaminen
ovat armolahjoja
eli lahjoja yksin armosta
usko kautta Jeesukseen.



Kutsumus

Minulla on ollut vaikeuksia tuon "rahatta ja hinnatta"-kohdan kanssa.
Jotenkin vain olen sortunut siihen, että olen tuosta tiedosta huolimatta
yrittänyt omin voimin tulla paremmaksi ja ehkä esimerkiksi katumuksella ja rukouksella
yrittänyt sovittaa joitakin syntejäni ja siten tulla paremmaksi. En ole tullut sellaisena
kuin olen (saastaisena syntisenä, kierona ja läpikotaisin mätänä) enkä ole tajunnut
sydämessäni, että kun uskoo Sanaan, niin todella AIVAN KAIKEN saa kerralla
anteeksi ARMOSTA.

Lisäksi olen yrittänyt puristaa itsestäni rakkautta Jumalaa ja kanssaihmisiä
kohtaan, mutta huomannut, että surkeita yrityksiä ne ovat olleet. Tuolloin
olen ollut aika epätoivoinen tuntiessani itseni kylmäksi ja paatuneeksi. En ole
ymmärtänyt, että sitten kun opin uskomaan rakastavaan Jumalaan ja
ottamaan armon ja rakkauden vastaan, vasta sitten voin oppia itse rakastamaan.
Olen ollut uskovinani, että Jumala on rakkaus ja hyvä, mutta kuitenkin olen
uskonut sisimmässäni perkeleen kuiskauksia Jumalasta ja se kuva on ollut
paremminkin kuva itse perkeleestä.

Aikamoisia taisteluja olen saanut käydä eivätkä ne varmasti ole
ohi vieläkään. Onneksi minulla on hyvä seurakunta tukenani ja
olen oppinut hakemaan Sanastakin apua.

Toissapäivänä päätin
vastoin aiempaa päätöstäni
vielä kerran mennä poimimaan
puolukoita ihan tästä kodin ympäriltä.

Kun nimittäin joku päivä tuota ennen
olin jo päättänyt, että
en enää poimi kuin yhdet mustikat
mustikkasoppaan.

No niitä poimiessani huomasin,
että kyllä täällä vaan vieläkin on
myös puolukkaa.

Ja niin tein tuon kesän viimeisen
puolukkareissun.

Armon aurinko lämmitti
metsäistä maata ja sydämen maata.

Meren kohina säesti minut
korottamaan ääntäni
tietoisena siitä,
että naapurit (kesäasukkaat)
ovat jo kotikonnuillaan.

Mukavasti nämä maisemat
saavat äänen kaikumaan,
vaikka lauluääntä ei olekaan.
Ja niin minä kajautin yhä uudestaan:

kaaaaikki syyyynnit on
aaaanteeksi annettuuu
Jeeeesuksen veeeeren tääähden

Ja poimin
käsin tietenkin
puhdasta tummanpunaista
kypsää puolukkaa.

Ja vielä sain lopputuotteena
yhden litran purkin
sokeroitua puolukkasurvosta
kellarin hyllyyn.

Matkalla metsästä kotiin
löysin taas kanttarellejakin
ja se oli jälleen kuin kruunu kaikelle.

Mutta sitten kuulin auton äänen.
Koska vain toinen korvani kuulee,
niin en yhtään tiedä,
mistä ääni tulee,
ja oletin jonkun olevan tulossa mökilleen.

Kesti aikansa ennenkuin tajusin,
että ääni tuleekin takaapäin.

Eli sittenkin joku oli mökillään.
Taisin evankelioida hänet kailottamisellani.

Kaikki synnit on anteeksi annettu
Jeesuksen veren tähden.
Ei minkään muun syyn tähden.
Lunnaat on maksettu.
Jeesuksen tumman kypsän puolukan
värisellä verellä.

Tällainen ilosanoma
meillä on julistettavana.

Mutta helposti käy niin,
että emme hetken päästä
oiken miellä sitä itsekään.
Ei kai tuo Veri nyt yksin riitä.
Pitäähän tässä minunkin jotakin.
Ei nyt ainakaan rahatta ja hinnatta.
Kai nyt kymmenykset sentään.

Mutta onneksi meillä on
Jumalan evankeliumi tallennettuna
Uuden Testamentin sivuille.

Ei muuta kuin uudelleen tavaamaan
Roomalaiskirjeen
kahdeksaa ensimmäistä lukua.

Ja oikeastaan pikakertaukseksi
riittää jo sen alkulause.
Todellakin vain yksi virke.

Mutta eihän tuohon
alkulauseeseen ja sen jatkona
oleviin alkusanoihin voi pysähtyä,
kun heti perään tulee
Paavalin ensimmäinen ja tärkein
opetus Jumalan evankeliumista
otsikolla SYNTI ja SOVITUS.

Ja kohta olemmekin jo
tuon mitä ihanimman Jumalan
Evankeliumin eli Hyvän Sanoman
kahlanneet lukuun kahdeksan asti,
jonka teemaan
eli Kutsumukseen
tämänkin keskustelun avaus
meidät johdattaa seuraavaksi.

Kuinka puhuttelevaa olikaan lukea
Annun viestiä,
joka päättyi niin ihanaan
toteamukseen hyvästä Kodista,
seurakunnasta, joka on tukena.

Juuri tällaisten taistelujen keskellä
tarvitsemme turvallisen Kodin.

Paholainen on aina tarjoamassa
reseptiä lihan jalostamiseen.

Mutta se ei jalostu.
Sen tulee kuolla.

Ja se on jo kuollut.
Tämä asia selviää
Roomalaiskirjeen kuudennesta luvusta.

Tähän kohtaan tätä keskustelua
voisi sopia tuon Paavalin
julkistaman Jumalan evankeliumin
ytimien tarkastelu.

Mitä kaikkea
Pelastuksen lahjapaketti
oikein pitää sisällään.

Ehkä aivan ensimmäiseksi kuitenkin
kiinnitämme katseemme
Jeesuksen (= Pelastuksen)
omaan ilmoitukseen siitä,
mikä on kaikelle maailmalle
annettu Jumalan Rakkauden lahja.

Johannes (3:16) kirjoitti:
Sillä niin on Jumala
maailmaa rakastanut,
että hän antoi
ainokaisen Poikansa

Jumala lahja meille
on Hänen oma Poikansa.

Ja tähän lahjapakettiin
sisältyy kaikki.

Tuo lahjapaketti
eli Jumalan Poika
on niin täydellinen,
että siitä ei puutu mitään.

Ensinnäkin,
kun otamme tämän lahjan vastaan,
niin me saamme
Pojassa olevan
Iankaikkisen Elämän.

Johannes (1 Joh 5:12-13) kirjoitti:
Jolla Poika on,
sillä on elämä

Emme voi tehdä mitään muuta
kuin ottaa vastaan
Jumalan antaman lahjan
eli Hänen Poikansa
saadaksemme iankaikkisen elämän.