Raamattu on Jumalan omasivu

Elämässä kohtaa kipua, ahdistusta, pelkoa, hätää ja epävarmuutta vain muutamia luetellakseni. Näistä yksikin voi saartaa niin, ettei näe ulospääsyä. Uskovana rukous on voimavara; joskus vain on käytävä ns. kärsimyksen koulu, jonka jälkeen näkyväiset ovat toisarvoisia. Kyky tuntea ei katoa, tilalle tulee tyyneys ja väkevä ilo.

Ensin tulee kysymykset ja voi-huudot:
”Voi, miksi näin käy minulle? Milloin tämä loppuu? Mitä tämä on?”

Sitten tulee omat yritykset:
”Kyllä tästä selvitään, en anna periksi, en luovuta.”

Viimein liha alkaa taipua:
”Tapahtukoon Sinun tahtosi, Jumala.”

Ja loppuviimein:
”Jeesus, Sinä tiedät kaiken.”

Monivaiheinen prosessi on hiljentänyt oman tahdon ihmettelyt ja kysymykset, omavoimaisuuden ja oman hengellisen yritteliäisyyden. Ne kyllä nostavat aika ajoin päätään, mutta ilman toimivaltaa.

Jos siis rukoilit: ”Ota, Jumala, minut käyttöösi - elämäni on Sinun!”

Jotain tuon tapaista
minä aikanaan kovastikin huokailin.

Etsin palvelupaikkaani.
Ja monenlaista omaperäistä
sitten teinkin.

Mutta en vaan löytänyt
varsinaista kutsumustani.

Vasta kun olin jo pysyvästi työkyvytön,
se alkoi jotenkin kirkastua.

Tosin tänä aamuna ei sekään suju.
Ruoko ei levitä mustetta valkealle pohjalle.
Olen huokaillut valkoisen ruudun edessä,
mutta ruoko ei vaan levitä mustetta.
Vastausta en saanut,
miksi se ei nyt kirjoita.

Mutta oli suuri rikkaus
saada lukea Sinun kirjoituksesi.

Kuin olisit piirtänyt
minun elämäni Valkokankaalle.

Niin paljon ymmärsin,
että uskallan sanoa:

Aamen!

Kiitos!

Minulla onkin melkoinen dilemma:

Lääkäri huomautti ennen joulua, että minähän pääsen varhaiseläkkeelle. Ja jouluna minulle tarjottiin vakinaista työsuhdetta, jonka hyväksyin, kiitollisena.

Jos rehellisiä ollaan, minä koen itseni ajopuuksi elämän virrassa, ilman erityistä visiota.

Jeremia (31:9) kirjoitti:
minä johdatan heitä,
kun he kulkevat rukoillen

Uskon rukous,
joka voi ratkaista dilemmasi,
menee lyhimmillään:

Johdata!

Olethan
Herran ajopuu
Elämän virrassa.

Aamen, se on juuri näin!

Niilo Y:n taltioituja 60-vuotisjuhlia kuunnellessani (löytyvät Niilon kanavalta) otin myös evääksi hänelle tärkeän Ps. 102:18:

”Kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.”

Niinikään Niilon viimeksi kuuntelemieni puheiden joukossa oli yksi puhe, jossa hän kertoi omasta Pyhällä Hengellä täyttymisestään, kuinka hän ennen sitä oli ’kokenut itsensä niin tyhjäksi, köyhäksi ja avuttomaksi kuin ei olisi ollut uskossa lainkaan’.

Kaksi rukousta on minulla:

’Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.’
’Täytä minut Pyhällä Hengelläsi.’