Raamattu on Jumalan omasivu

Tällainen ajatus heräsi Apostoli Paavalin tavasta suhtautua evankeliumin julistamiseen.

Paavali (Room 15:20) kirjoitti:
olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle

Perustelunsa Paavali ilmoittaa seuraavassa jakeessa.

Paavali (Room 15:21) kirjoitti:
"Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät".

Äkkisestään voisi ajatella, että jokainen suomalainen on elämänsä jossakin vaiheessa saanut kuulla
evankeliumin Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Vai onko sittenkään?

Ihan tämän päivän uutisointia seuratessa
vastaus otsikon kysymykseen on ilman muuta myönteinen.
Suomi todellakin tarvitsee kuulla evankeliumia.
Ja tarvitsee kuulla sen kokonaisuudessaan.

Eli Pyhässä Hengessä julistettu Sanoma
saa aikaan ensin synnintunnon
sitten parannuksen eli kääntymisen.
Joskin kuulijalla on viimeinen tahto tässä asiassa.
Hän kääntyy tai ei käänny.

Ja nyt sitten voisikin ehkä ajatella,
että jos ihminen on jo tällä paikalla ollut,
eikä ole kääntynyt, niin mitä sitten.

Joka tapauksessa Suomessakin on paljon ihmisiä,
jotka eivät ole kuulleet evankeliumia.
Ihan oma lukunsa on vielä se,
että Suomeen on tullut paljon ihmisiä eri kulttuureista,
joissa Jeesuksesta ei välttämättä mitään tiedetä.
Ei ainakaan ole kuultu armon evankeliumia, joka muuttaa ihmisen.
Voisi sanoa, että ulkolähetyskenttä on tullut rajojemme sisäpuolelle.

Ei ole paljon aikaa siihenkään,
kun Raamattuja salakuljetettiin jopa naapurimaahamme.
Mikä onkaan tilanne huomenna.
Niin kauan kuin Suomessa saa julistaa vapaasti evankeliumia, tehdään niin.

Noissa lainaamissasi kohdissa Paavali perusteli sen,
miksi julisti evankeliumia juuri siellä, missä julisti.
Se oli hänen kutsumuksensa. Hänet oli kutsuttu pakanain apostoliksi.
Jeesuksen opetuslapset jäivät ensin Jerusalemiin, ja toimivat sieltä käsin.
Tämä ei tosin ollut aivan Jeesuksen lähetyskäskyn mukainen ratkaisu.

Jos sitten ajattelen vaikka ihan sukulaisiani,
niin en minä ainakaan kaikkien kohdalla ole ihan yhteen kertaan voinut tyytyä,
kun olen yrittänyt kertoa heille evankeliumia tavalla tai toisella.

Ehkä tätä asiaa voisi avata hiukan
hartausteksti Pelastuslaki

Aloituksen kysymykseen: "Tarvitseeko Suomi kuulla evankeliumia?" olisin jopa sitä mieltä, että ehkäpä enempikin, kuin koskaan aiemmin ja nimeomaan ihan perusevankeliumia ja sanomaa siitä, että Jumala rakasti niin paljon jokaista ihmistä, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei kukaan hukkuisi.

Jos ajattelen omia ympyröitäni ja aikaa, mitä olen ollut uskossa, niin tuntuu, etten ole vielä koskaan ennen nähnyt ympärilläni niin paljon hengellistä pimeyttä, mitä tässä ajassa on.

Meillä on nousemassa uusi sukupolvi, jossa on paljon lapsia ja nuoria, joilla ei ole mitään tietoa ja käsitystä siitä, kuka Jeesus Kristus on.

Aikaisempien sukupolvien aikana oli voimassa kouluissa ja päiväkodeissa sentään vielä vähintäänkin joulukirkot, joissa niidenkin kotien lapset saivat edes jotain tuntumaa hengellisiin asioihin, joissa ei muuten niistä puhuttu, mutta tänä päivänä tuokin mahdollisuus on karsitti pois ja uskontotunneillekaan ei ole enää pakko osallistua.

Tervetuloa mukaan foorumille vilja!

vilja kirjoitti:
Aloituksen kysymykseen: "Tarvitseeko Suomi kuulla evankeliumia?" olisin jopa sitä mieltä, että ehkäpä enempikin, kuin koskaan aiemmin ja nimeomaan ihan perusevankeliumia ja sanomaa siitä, että Jumala rakasti niin paljon jokaista ihmistä, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei kukaan hukkuisi.

Totta, heti alkuseurakunnan alkuvaiheissa evankeliumin julistajat joutuivat vankilaan ja heille ilmestyi
Herran enkeli.

Luukas (Apt. 5:19-20) kirjoitti:
Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi:
"Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat".

Tuo perusevankeliumi, "kaikki tämän elämän sanat",
kuinka useasti se jääkään peittoon pyhäköissäkin.

Nykyään evankeliumin esilläpitäminen päiväkodeissa, kouluissa, armeijassa jne.. on
muuttumassa koko ajan vaikeammaksi.

Tämän ajan evankeliumin julistajat eivät joudu täällä Suomessa vankilaan, mutta voidaan ajatella
julistajien olevan kuitenkin kahleissa yhteiskunnan taholta tulevien paineiden ja säädösten
kautta.

Kiitos Talutettava tervetulotoivotuksista!

Aivan samoja tuntoja on ollut mielessäni ja tässä yhteydessä myöskin se kohta Raamatusta, missä kielletään meitä olemasta ihmisten orjia.

Uskon, että tuo on tälle ajalle hyvinkin merkittävä varoitus, sillä kuten näemme, elämme ajassa, missä hyvinkin nopeasti saadaan "internetin ihmeellisen maailman" kautta ja avulla mustamaalattua ja leimattua ihminen täysin perättömilläkin puheilla ja valheilla ja monille tuollaisen kuorman kantaminen on todellakin liikaa ja ihminen vaikenee vain sen vuoksi, ettei halua lähteä mielistelemään ihmisiä, mutta ei jaksa myöskään kantaa niitä "kahleita", joita tuollaiset leimailut ja valheet aikaansaavat.

Tässä ajassa on uskovienkin keskuudessa vähentynyt toinen toisensa kunnioittaminen ja määrätynlainen rakkaudellinen suojaaminen ja peittäminen, jolloin kovuus on saanut jalansijaa ja jopa rehellisyyden nimissä ollaan valmiita puremaan ja kaluamaan luihin ja ytimiin saakka toisen virheitä ja erheitä, kun näkisin, että rakkaus on valmis myöskin peittelemään niitä vajavaisuuksia, mitä toisissamme huomaamme.

Paavali (1 Kor 13:4-7) kirjoitti:
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

vilja kirjoitti:
Tässä ajassa on uskovienkin keskuudessa vähentynyt toinen toisensa kunnioittaminen ja määrätynlainen rakkaudellinen suojaaminen ja peittäminen, jolloin kovuus on saanut jalansijaa ja jopa rehellisyyden nimissä ollaan valmiita puremaan ja kaluamaan luihin ja ytimiin saakka toisen virheitä ja erheitä, kun näkisin, että rakkaus on valmis myöskin peittelemään niitä vajavaisuuksia, mitä toisissamme huomaamme.

Paavali (1 Kor 13:4-7) kirjoitti:
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

Tässä kommentissasi osuit hyvin oleelliseen asiaan evankeliumin etenemisen kannalta.

Jeesuksen jäähyväisrukous oli, " että he olisivat yhtä"

Ja myöskin, apostoli Paavali rukoili:

Paavali (Ef 3:14-19) kirjoitti:
Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,
josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.

Rakkauteen juurtuneen seurakunnan kautta evankeliumi etenisi, koska kaikkien katse olisi
Kristuksessa. Oi tuo rakkaus!

Oi tuo rakkaus, armon ihanuus.
Ristillä Jeesus sai voiton synneistäin

Nyt katson vain mä Jeesukseen,
Nyt katson vain mä Jeesukseen,
Nyt katson vain mä Jeesukseen,
en palaa eiliseen.