Raamattu on Jumalan omasivu

Otsikossa mainittu tuomitseminen
tulee UT:n alkutekstin verbistä

κρίνω
krinō

Raamatun suomennoksissamme
käännösvastineena on usein tuomita.

Matteus (7:1) kirjoitti:
Älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi.

Mutta alkutekstin sanan juuri
ei varsinaisesti viittaa
tuomarin nuijan heilutukseen
vaan kriittisyyteen.

Esimerkiksi adjektiivina
alkutekstin sana on

κριτικός
kritikos

Itse verbiä ei pitäisikään
kääntää eikä ymmärtää
ensisijaisesti tuomitsemiseksi
vaan esimerkiksi
Novumin sanakirjan tarjoamissa
seitsemässä vaihoehdossa
se on vasta viimeisenä.

erottaa
määrätä
päättää
arvostella
ratkaista
vahvistaa
tuomita

Tuomitseminen on siis itse asiassa
arvostelua.

Ja voitaisiinkin kääntää
esimerkiksi näin:

kirj

Matteus (7:1) kirjoitti:
Älkää arvostelko
jotta ei (teitä) arvosteltaisi

Ensimmäinen asia UT:n sivuilla,
jota Jeesus piti tuomittavana
eli ansaitsevan tuomion,
on väärä suhtautuminen veljeen.

Matteus (5:21-25) kirjoitti:
Te olette kuulleet sanotuksi
vanhoille:

'Älä tapa',
ja:
'Joka tappaa,
se on ansainnut oikeuden tuomion'.

Mutta minä sanon teille:

jokainen,
joka vihastuu veljeensä,
on ansainnut
oikeuden tuomion;
ja joka sanoo veljelleen:
'Sinä tyhjänpäiväinen',
on ansainnut
suuren neuvoston tuomion;

ja joka sanoo:
'Sinä hullu',
on ansainnut helvetin tulen.

Miksi Jeesus arvosteli
näin kovin sanoin
väärää suhtautumista lähimmäiseen.

Sen tähden,
että jos suhteemme ei ole kunnossa
lähimmäistemme kanssa,
ei se ole kunnossa myöskään
Jumalan kanssa.

Matteus (5:23-24) kirjoitti:
Sentähden,
jos tuot lahjaasi alttarille
ja siellä muistat,
että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,

niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen,
ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa,
ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

Jos näin ei tapahdu,
niin meiltä estyy
mahdollisuus palvella Jumalaa.

Matteus (5:25-26) kirjoitti:
Suostu pian sopimaan
riitapuolesi kanssa,
niin kauan kuin vielä olet
hänen kanssaan tiellä,
ettei riitapuolesi vetäisi
sinua tuomarin eteen
ja tuomari antaisi sinua
oikeudenpalvelijalle,
ja ettei sinua pantaisi
vankeuteen.

Totisesti minä sanon sinulle:

sieltä et pääse,
ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.

Monikin uskova
voi elää velkavankeudessa
koko elämänsä.

On todella helppo arvostella ihmisiä.
Mutta helposti jää huomaamatta,
että silloin tuomitsemme
aina myös itsemme vankilaan.
Jeesus jatkaa:

Matteus (5:27-28) kirjoitti:
Te olette kuulleet sanotuksi:

'Älä tee huorin'.

Mutta minä sanon teille:

jokainen,
joka katsoo naista himoiten häntä,
on jo sydämessään tehnyt huorin
hänen kanssansa.

Uskoakseni jokainen aikuisista miehistä
on syyllistynyt kumpaankin asiaan,
jotka Jeesus edellä olevassa
vuorisaarnansa katkelmassa
heti ensimmäiseksi
tuomittavista asioista
toi esille.

Jokainen meistä on joskus syyllistynyt
tappamiseen ja huorintekemiseen.
Yksi sana riittää tappamiseen,
yksi katse huorin tekemiseen.

Johdantona tälle arvioinnille
Jeesus totesi näin:

Matteus (5:18) kirjoitti:
Sillä totisesti minä sanon teille:
kunnes taivas ja maa katoavat,
ei laista katoa pieninkään kirjain,
ei ainoakaan piirto,
ennenkuin kaikki on tapahtunut.

Mutta sitten käy niin,
että Hän nostaa riman huippukorkeuteen,
jota yksikään ei ylitä.

Tuomarin arvostelu eli tuomio on
yksiselitteinen:

Hylätty!

Riman alituksen perusteena
vain yksi sana tai yksi katse.

Koska me olemme jokainen
tuomittavia,
ja syyllisiä jokaisessa asiassa,
ei meillä ole varaa tuomita ketään.

Ensimmäiseksi toin esiin sen,
että Jeesus tuomitsee tuomitsemisen.

Matteus (7:1) kirjoitti:
Älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi.

Eikä Jeesuskaan tullut tuomitsemaan.

Johannes (12:47) kirjoitti:
en minä ole tullut
maailmaa tuomitsemaan,
vaan pelastamaan maailman

Jeesus on edelleen maan päällä
sillä tavoin että Hänen Ruumiinsa
eli seurakuntansa on täällä.

Eikä meidänkään siis pidä
Kristuksen ruumiin jäseninä
tuomita ihmisiä.

Tähän tuomitsemiseen liittyvä asia
on syyttäminen.
Eikä meidänkään pidä olla syyttäjiä
niinkuin Jeesuskaan ei ole syyttäjä.

Johannes (5:45) kirjoitti:
Älkää luulko,
että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä;
teillä on syyttäjänne, Mooses,
johon te panette toivonne.

Tuomitsemisesta UT:n sivuilla
puhutaan ensimmäisen kerran
Jeesuksen vuorisaarnassa.

Jeesus aloittaa vuorisaarnan
julistamalla autuaiksi eli kadehdittaviksi
- hengessään köyhät
- murheelliset
- hiljaiset/sävyisät
- vanhurskautta isoavat ja janoavat
- laupiaat
- puhdassydämiset
- rauhantekijät
- vanhurskauden tähden vainotut

Ja sitten Jeesus käskee
varsinkin tuota viimeistä joukkoa
oikein repeämään riemusta.

Matteus (5:11-12) kirjoitti:
Autuaita olette te,
kun ihmiset minun tähteni
teitä solvaavat ja vainoavat
ja valhetellen puhuvat teistä
kaikkinaista pahaa.

Iloitkaa ja riemuitkaa,
sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.

Sillä samoin he vainosivat profeettoja,
jotka olivat ennen teitä.

Jeesus jatkaa kertoen
meidän olevan
- maan suola
- maailman valkeus

Tämän alkujohdannon
Jeesus päättää näin:

Matteus (5:16) kirjoitti:
Niin loistakoon
teidän valonne
ihmisten edessä,
että he näkisivät teidän hyvät tekonne
ja ylistäisivät teidän Isäänne,
joka on taivaissa.

Aika erikoinen puheen avaus.
Joku kuulija saattoi jo luulla,
että nyt tuleekin jotain ihan uutta
ja mullistavaa.

Mutta Jeesus eliminoi
samantien väärät luulot.

Matteus (15:17-18) kirjoitti:
Älkää luulko,
että minä olen tullut
lakia tai profeettoja kumoamaan;
en minä ole tullut kumoamaan,
vaan täyttämään.

Sillä totisesti minä sanon teille:
kunnes taivas ja maa katoavat,
ei laista katoa pieninkään kirjain,
ei ainoakaan piirto,
ennenkuin kaikki on tapahtunut.

Siis laki tuomitsee edelleen.
Ja sitten Jeesuksen puheessa
käykin niinpäin,
että rima nostetaan
Mooseksen lain asettamasta tasosta
huippukorkeuteen.

Mooseksen laki tuomitsi,
jos tappoi ihmisen.

Jeesuksen mukaan
yksi paha sana lähimmäisestä
riittää tuomion perusteeksi.

Jos sanon veljelleni:
'sinä jokin'
niin olen syyllistynyt samaan
kuin Kain,
joka teki veljesmurhan.

Tuo Kainin teko oli
langenneen ihmiskunnan ensimmäinen,
josta tuli seuraamus.

Ja tilannekuvaus veljesten välillä
sisältää aivan samat ainekset
kuin Jeesuksen mainitsemassa ensimmäisessä
tuomion ansaitsevassa tilannekuvuksessa.

Kainilla oli jotakin Aabelia vastaan.
Ehkä Aabel oli sen huomannut.
Ehkä ei.

Joka tapauksessa tuon
Kainin estyneen jumalanpalveluksen jälkeen
Kain pyytää Aabelia kedolle.

Ehkä Kain ajatteli,
että nyt varmaan menemme sopimaan asiat.

Jostain syystä isoveljeni on ollut niin synkkä.
Nyt hän kertoo, mikä hänen sydäntää painaa.

Ja ehkä kertoikin.
Ehkä ei.

Tätä Jeesuksenkin opettamaa ratkaisumallia
Kain ei kuitenkaan soveltanut.
Hän meni suoraan toimintaan.

Näen edellisessä viestissäni kuvaamani
Jeesuksen ensimmäisen tuomittavan
asian kuvauksesssa aivan samat
vaiheet kuin Kainin ja Aabelin
tilannekuvauksessa,

Suurin ongelma
tässä langenneessa ihmiskunnassa
on ihmissuhteet.

Ja nämä ongelmat,
johtavat usein traagisiin seurauksiin.

Mutta kun
suhteemme Jumalan kanssa korjaantuu,
niin silloin meillä on eväät
myös ihmissuhteidemme korjaamiseen.

Jopa niin, että jätämme
Jumalalle varaamamme uhrilahjan siihen
ja menemme ensin
sopimaan veljemme kanssa.
Ja sitten voimme
palata palvelustehtäväämme.

Jos näin ei tapahdu,
niin meidän Jumalasuhteemme
on haureellinen.
Me palvommekin paholaista.

Näin Jeesuksen puhe etenee
aivan loogisesti.

Jos meidän puheemme on kohdallaan,
niin ei tarvita vannomista.

Ja erityinen vapautus meille on se,
että me emme kosta pahaa pahalla.

Matteus (5:38-40) kirjoitti:
Te olette kuulleet sanotuksi:
'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.

Mutta minä sanon teille:
älkää tehkö pahalle vastarintaa;

vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle,
käännä hänelle toinenkin;

ja jos joku tahtoo sinun kanssasi
käydä oikeutta
ja ottaa ihokkaasi,
anna hänen saada vaippasikin;

Tämä on järjestyksessään
toinen kohta UT:n sivuilla,
jossa mainitaan tuomitseminen.

Verbi on nyt passiivissa
ja se voidaan kääntää
oikeuden käymiseksi.

Siis Jeesus pitää tuomittavana
väärää suhtautumista lähimmäiseen.
Emme saa sanallakaan sivaltaa.

Mutta jos meitä sivalletaan,
niin meidän ei pidä alkaa
hakemaan oikeutta tuomarilta.

Päinvastoin,
käännämme toisenkin posken.
Sekin ansaitsee sivalluksen.
Vaikka sivaltaja ei ehkä
sitä ole huomannut.

Meidän tehtävämme
ei ole syyttää,
ja toisaalta,
jos meitä syytetään,
niin meidän ei pidä
suhtautua siten,
että alamme hakea oikeutta
tuota vääryyttä vastaan.

Ja jos joku haluaa
ottaa viittamme,
niin annamme ihokkaammekin.
Jotta hänellä varmasti olisi
hyvä ja lämmin olla.

Mitä siis Jeesus käskee tehdä,
kun puhutaan tuomitsemisesta.

Hän käskee Rakastaa.
Siis meidän ei pidä tuomita
vaan sen sijaan Rakastaa.

Ja Rakkaus näkyy tekoina.
Ei pelkästään sanoina,
kuten Jaakob opettaa kirjeessään.

Jeesuksen opetus tuomitsemisesta
on siis todella radikaali.
Hän jatkaa tuota luetteloa näin:

Matteus (5:41) kirjoitti:
ja jos joku pakottaa sinua
yhden virstan matkalle,
kulje hänen kanssaan kaksi.

Jumalan kansa asui Jumalan maassa.
Mutta miehitettynä.
Hirvittävä vääryys.

Voi kuinka he odottivatkaan Messiasta,
Kuningasta.
Joka vapauttaa heidät
miehitysvallan alta.

Ja sen tapaisen viestin Herodes
saikin kuulla.
Missä on se juutalaisten kuningas.
Ja seuraukset tiedämme.

Ja nyt Jeesus opettaakin
Rakastamaan miehittäjiä.

Vastaan tulee roomalainen sotilas.
Miehittäjä.
Pelko ja viha vuorottelevat.
Kohtaaminen lähestyy.

Ja sitten tuo sotilas pysähtyy.
Tämä ei tiedä hyvää.

Miehittäjä pysäyttää sinut.
Ja hän alkaa käyttää oikeuksiaan,
jotka Rooma oli hänelle antanut.

Sotilaalla oli oikeus
pysäyttää sinut ja vaatia
sinua yhden virstan matkalle
kantamaan hänen painavia varusteitaan.

Keskipäivän aurinko porottaa.
Sotilas hikoilee.
Sinä vielä enemmän
kantaessasi raskasta kuormaa.

Kyräilyä.
Puolin ja toisin.

Sinä ajattelet,
että tämä on niin väärin.

Koska Jumala lopettaa tämän vääryyden.
Koska saamme elää vapaudessa
omassa maassamme.

Ja nyt Jumalan Poika sanoo
tilannekuvauksessa,
jossa on puhunut tuomitsemisesta
ja oikeuden tavoittelemisesta,
että Rakasta tätä miehittäjää.
Sotilasta,
jolla on valta sinun ylitsesi.

Rakasta häntä niin,
että kyräily loppuu.

Kun ensimmäinen virsta on hikoiltu,
niin kysy häneltä,
että saisitko kantaa vielä
toisenkin virstan hänen kuormaansa.

Kyllä minä jaksan,
kun ei ole niin kuumakaan,
kun vaippa ja ihokaskin jäi
jo eräälle toiselle.

Ja kun kahden virstan urakka on ohi,
tulee kolmas tilaisuutemme.

Matteus (5:42) kirjoitti:
Anna sille,
joka sinulta anoo,

äläkä käännä selkääsi sille,
joka sinulta lainaa pyytää.

Siis asia ei voi enää jäädä epäselväksi.
Kun Jeesus puhuu tuomitsemisesta
ja kaikesta siihen liittyvästä
esimerkiksi oikeuden hakemisesta
ja syyttämisestä jne,
niin Hänen vapauttava ohjeensa on,
että älä tuomitse, älä syytä,
älä hae oikeutta vääryydenkään tähden.

Kun tuomitsemisen sijasta rakastat,
niinkuin Jeesuskin teki,
niin kerran saat palkan Tuomarilta.
Jeesus jatkaa näin:

Matteus (5:43-48) kirjoitti:
Te olette kuulleet sanotuksi:
'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.

Mutta minä sanon teille:

rakastakaa vihollisianne
ja rukoilkaa niiden puolesta,
jotka teitä vainoavat,

että olisitte Isänne lapsia,
joka on taivaissa;

sillä hän antaa aurinkonsa koittaa
niin pahoille kuin hyvillekin,
ja antaa sataa
niin väärille kuin vanhurskaillekin.

Sillä jos te rakastatte niitä,
jotka teitä rakastavat,
mikä palkka teille siitä on tuleva?
Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä
ainoastaan veljillenne,
mitä erinomaista te siinä teette?
Eivätkö pakanatkin tee samoin?

Olkaa siis te täydelliset,
niinkuin teidän taivaallinen Isänne
täydellinen on.

Ja sitten Jeesus puhuu
luvun verran siitä,
miten meidän tulee elää
Jumalasuhteessamme.

Ja se ei ole kohdallaan,
jos suhteemme lähimmäisiin
ei ole kohdallaan.

Oli huipputörkeää,
mitä Kain teki Aabelille.
Omalle pikkuveljelleen.

Voi meitä,
jos me riitelemme
veljiemme ja sisariemme kanssa.

Paavali (1 Kor 6:7) kirjoitti:
Teille on jo yleensä vaurioksi,
että käräjöitte keskenänne.
Miksi ette ennemmin salli
tehdä vääryyttä itsellenne?
Miksi ette ennemmin anna riistää omaanne?

Mutta huippusiunaus on siinä,
että me rakastamme vihollisiamme.
Niitä,
jotka meitä vihaavat ja vainoavat.

Olen nyt käynyt läpi kahta ensimmäistä
kohtaa Jeesuksen ensimmäisessä puheessa,
jossa Hän mainitsee tuomitsemisen.

Lienee käynyt selväksi,
että meidän ei pidä tuomita.
Eikä edes hakea oikeutta silloin,
kun meitä halutaan tuomita.

Kolmas kerta,
kun Jeesus mainitsee tuomitsemisen
tuossa ensimmäisessä opetuspuheessaan,
sanookin hyvin yksinkertaisesti:

Matteus (7:1) kirjoitti:
Älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi.