"Auta meitä oikeaan suuntaan"

[kalamos]

Otsikon sanat olen joskus
kuullut kuin liturgisena jatkona
Isä meidän - rukoukseen.

Kaavamaiset toistot palvelusmenoissa
ovat vähän sellaisia,
että annan niiden vaan mennä ohi
ja odotan itse julistusta.

Isä meidän rukouskaan
ei ymmärtääkseni
ole tarkoitettu kaavamaisesti toistettavaksi.

Minulla oli aikoinaan pitkä
päivittäinen työmatka.

Ei siihen tunnin ajo riittänyt.
Joskus kuuntelin sen ajan
Uutta Testamenttia kaseteilta.

Joskus rukoilin Isä Meidän rukouksen.
Ja joka kerta rukoukseni oli erilainen.

Joskus en päässyt edes tuohon
keskustelumme aiheena olevaan kohtaan
tuon toista tuntia kestäneen
rukouksen aikana.

Eli kun aloitin:
"Isä meidän"
niin sitten minä jatkoin
vuodattaen sydäntäni
ja kertoen kuinka ihanaa on,
että minulla on Isä.
Ja kuinka suuriarvoista minulle on se,
että saan olla lapsi Jumalan.

Monesti meni kymmeniä minuutteja,
ennenkuin pääsin seuraavaan kohtaan
eli siihen,
että Isä on taivaassa.
Ja minä vielä maan päällä.

Ja sitten vuodatin tästä aiheesta sydäntäni.
Jne.

Siinä oli sitten jo paljon ja monenlaista
aina käyty läpi Sydämeltä Sydämelle,
ennenkuin tulin kohtaan:

äläkä saata meitä kiusaukseen;
vaan päästä meidät pahasta

Kun tuohon osaan pääsin,
niin mielessäni eivät niinkään
olleet esimerkiksi syntikiusaukset,
vaan edessä olevat päivän koettelemukset.

Taas on edessä yksi päivä
elettäväksi täällä maan päällä,
jossa meillä Jeesuksen lupauksen mukaan
on ahdistus.

Maailmassa teillä on ahdistus;
mutta olkaa turvallisella mielellä:
minä olen voittanut maailman.

Tänä päivänä tuo ahdistus
on hyvin konkreettinen.

Vaatii suurta rohkeutta avata
uutissivuja ja tarkistaa,
joko paholainen on saanut
sytytetyksi maailmansodan.

Oli koettelemuksemme mikä tahansa,
niin ratkaisu omalle selviämisellemme on,
että annamme anteeksi niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

ja anna meille meidän velkamme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi
meidän velallisillemme;

äläkä saata meitä kiusaukseen;
vaan päästä meidät pahasta,

[sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Amen].

Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille
heidän rikkomuksensa,
niin teidän taivaallinen Isänne
myös antaa teille anteeksi;

mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi,
niin ei myöskään teidän Isänne
anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Katkeruus on yksi pahan kahle,
ja siitäkin meille luvataan pääsy vapaaksi.

Ja tilalle on tarjolla
vanhurskaus, rauha ja ilo
Pyhässä Hengessä.

Jumalan Valtakunta.

Tässä ja nyt!

[kalamos]

Tuon rukouksen loppuhuipennus
on kehystetty anteeksiantamisella
edestä ja takaa siten kuin
edellisessä viestissäni olevasta
Raamattulainauksesta käy ilmi.

Alkutekstin ilmaisu voidaan
ymmärtää paitsi syntikiusaukseksi
myös muuksi pahan vallan
aikaansaamaksi koettelemukseksi.

Ihminen,
joka viruu vankilassa kidutettavana
uskonsa tähden,
tuskin on kovin suurissa syntikiusauksissa,
mutta rukoilee varmasti tuota rukousta
hyvin painokkaasti juuri tuossa loppukohdassa.

Päästä minut pahasta
eli pahan vallasta.
Ja Jumalalla on tietenkin valta se tehdä.

Pietari sai sen kokea,
vaikka oli jo valmistautunut siihen,
että ensin hänen itsensä uhoama
henkensä antaminen Jeesuksen tähden
ja sittemmin Jeesuksen vahvistama
lupaus Pietarin kuolemasta marttyyrina
tapahtuu ihan kohta,
ja nukkui vankityrmässä niin sikeästi,
ettei mikään muu kuin enkeli
saanut häntä hereille.

Ja itse asiassa hän luuli edelleen nukkuvansa
ja näkevänsä unta,
kun enkeli kuljetti häntä ohi vartioston jne.

Mutta ei se ollut unta.
Ei ollut vielä aika pahan vallan täyttymiselle,
ja Jumalan Paratiisiin siirtymiselle,
vaan Jumala päästi hänet siitä sillä kertaa.

Tuo paha tuon rukouksen lopussa
on paholaisen valtaan viittaava.

Paholainen riehuu ja saa seuloa meitä
niinkuin nisuja.

Simon, Simon,
katso,
saatana on tavoitellut teitä valtaansa,
seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi,
ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään.

Ja kun sinä kerran palajat,
niin vahvista veljiäsi.

Pietari eli lähellä Jeesusta.
Siksi paholainen kiusasi häntä
suurilla luuloilla itsestään.

Niille,
jotka elävät vähän etäämmällä,
paholainen järjestää toisenlaisia kiusauksia.

Ja näin Daavidinkin lankeemus tapahtui,
kun jäi pois taistelusta kotiin lepäämään,
ja naapurin vaimon mies oli taistelussa.

Jeesus,
älä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Auta meitä elämään Sinun lähelläsi,
niin,
ettei lihan himo meissä saa valtaa,
niinkuin kuin kävi Daavidille,
ja auta niin,
ettemme silti ylpisty
niinkuin Pietari lihassansa
ja joutui itkemään katkerasti.

[kalamos]

Itse ymmärrän tuon rukouksen
enemmän mallirukouksena,
kuin kaavamaisena
sanasta sanaan toistettavana.

Ja olen sitä toteuttanut siten
kuin edellä kerroin,
jolloin keskustelu Jumalan kanssa
voi tuon rukouksen äärellä
kestää hyvinkin pitkän ajan.

Mutta jos se kuitenkin lausutaan
sanasta sanaan,
niin silloin tuo lisäys
vähän yllättää.

Joskin se voi kyllä tavallaan
johtaa meitä oikeaan suuntaan,
eli taistelu syntikiusauksia
vastaan käydään ajatusmaailmassa.
Jos häviämme taistelun siinä,
niin olemme jo langenneet syntiin.

äläkä saata meitä kiusaukseen

Kirjaimellisesti kääntäen tuossa sanotaan:

kirj

älä
johda/kanna/vie/tuo
meitä
sisään koettelemukseen

Miksi meidän pitää tällaista rukoilla?

Jeesus vietiin heti kasteen jälkeen
perkeleen kiusattavaksi.

Kun Jeesus oli kastettu,
nousi hän kohta vedestä,

ja katso,

taivaat aukenivat,
ja hän näki Jumalan Hengen
tulevan alas niinkuin kyyhkysen
ja laskeutuvan hänen päällensä.

Ja katso,

taivaista kuului ääni,
joka sanoi:

"Tämä on minun rakas Poikani,
johon minä olen mielistynyt".

Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan
perkeleen kiusattavaksi.

Miksi
Henki vei Jeesuksen erämaahan
perkeleen kiusattavaksi?

Isä meidän -rukous
osoittaa jo ennen tuota
loppulausumaa,
että me teemme joka päivä syntiä.

Ja niin näenkin tuon loppulausuman
liittyvän erityisesti
muihin koettelemuksiin
kuin syntikiusauksiin.

Syntiongelmaa ei ratkaise se,
että Jumala lakkaisi kiusaamasta meitä.
Sillä ei Jumala ketään kiusaa.

Tämä Matteuksen tallentama
rukousmalli on osoitettu
Israelin kansanjoukoille
vuorisaarnassa.

Kaikki, mitä siinä sanotaan,
viittaa Israeliin.

Luukas on tallentanut toisessa
tilanteessa Jeesuksen opettaman
rukouksen, jossa kuulijana
ovat vain opetuslapset.

Se ei ole sanasta sanaan sama
kuin vuorisaarnassa
Israelin kansanjoukoille opetettu.

Ja jos meidän Uuden liiton
uskovien pitäisi ihan sanasta sanaan
toistaa jokin rukous kaavamaisesti,
niin silloin meille sopivampi
olisi tuon Luukkaan tallentama rukousmalli.

Mutta en siis usko,
että kumpikaan rukous on
tarkoitettu sanasta sanaan hoettavaksi.

Israelin kansalle oli annettu
lupaus Jumalan maasta,
joka annetaan heille.

Ja he olisivat voineet saada sen
muutamassa viikossa,
jos olisivat vaan menneet
ottamaan sen omakseen.

Mutta sitten tuli mutka matkaan.
Epäusko.

Ja siitä seurasi pitkä
koettelemus erämaassa
Israelin kansalle.

Nyt Israel odotti Messiasta,
joka perustaisi Israelille Valtakunnan.

Ja taas oltiin tilanteessa,
jossa Israel saattoi epäuskon tähden
joutua pitkään koettelemukseen.

Jos he hylkäävät Messiaansa,
ei tuo valtakunta ihan pian tulekaan.

Ja niin kävi,
että taas Israel joutui
suureen koettelemukseen
ja nyt sakkokierros kestää
kaksi millenniumia.

Siis 50 kertaa niin pitkäkestoinen
kuin mitä se oli ensimmäisellä kerralla.

Ja tätä Jeesus käski
heti toimintansa alussa Israelin rukoilemaan,
että Jumalan ei tarvitsisi saattaa
heitä tuohon koettelemukseen.

Ja kun sitten kolmen vuoden kuluttua
oltiin tuomion paikalla,
niin Jeesus itki.

Israel ei ottanut Häntä vastaan.
Ja valitettavasti ei
tuon sukupolven aikanakaan,
eli saman 40 vuoden aikana,
jonka Israelin kansan
koettelemus kesti erämaassa.