Onko rukous Jumalan taivuttelua?

[Kirjoittaja]

Ja hän sanoi heille:

"Jos jollakin teistä on ystävä
ja hän menee hänen luoksensa yösydännä
ja sanoo hänelle:

'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,
sillä eräs ystäväni on matkallaan
tullut minun luokseni,
eikä minulla ole,
mitä panna hänen eteensä';

ja toinen sisältä vastaa ja sanoo:

'Älä minua vaivaa;
ovi on jo suljettu,
ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa;
en minä voi nousta antamaan sinulle' -

minä sanon teille:

vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle
sentähden,
että hän on hänen ystävänsä,

nousee hän kuitenkin
sentähden,
että toinen ei hellitä,

ja antaa hänelle niin paljon,
kuin hän tarvitsee.

[עֵד]

Jumala tietää kaiken. Hänellä on määrähetket kaikkeen.

En ole tutkinut tämän kohdan alkutekstejä, mutta kyllä olen myös lukiessani ajatellut usein, että tässä kyse olisi jostakin ’taivuttelusta’, jopa ’testaamisesta’.

Tai sitten vain Isä haluaa lapsensa täyden fokusoitumisen.

[kalamos]

Alkutekstissä on sana

ἀναίδεια
anaideia

Sana muodostuu etuliitteestä

a/ana

ja sanasta

αἰδώς
aidōs

- kainous
- kunnioitus
- shame
- modesty

Etuliitteen tähden,
on nyt sitten kysymyksessä

- pöyhkeys
- röyhkeys
- tungettelevuus
- shamelessness

kirj

vuoksi kuitenkin tungettelevuuden
antaa hänelle

[kalamos]

Ja kuka teistä on se isä,
joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa
antaa hänelle kalan sijasta käärmeen
taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin?

No eihän sellaista isää ollut
ainakaan noiden Jeesuksen kuulijoiden joukossa.

Mutta mitä Jeesus
syvällisemmin ymmärrettynä
tarkoitti tuolla esimerkillään.
Jeesus jatkaa:

Jos siis te,
jotka olette pahoja,
osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja,
kuinka paljoa ennemmin
taivaallinen Isä
antaa Pyhän Hengen niille,
jotka sitä häneltä anovat!

Lähtökohta tuolle katkelmalle oli
Jeesuksen kehotus rukoilla:

anna meille joka päivä
meidän jokapäiväinen leipämme

Sitten Jeesus jatkaa kertoen esimerkin,
jossa pimeän yön keskellä
joku on saanut vierailijan,
eikä hänellä ole leipää tälle tarjota.
Hän menee ystävänsä luo ja pyytää:

Ystäväni,
lainaa minulle kolme leipää,
sillä eräs ystäväni
on matkallaan tullut minun luokseni,
eikä minulla ole,
mitä panna hänen eteensä

Tällaisessa yön hetkessä me olemme nyt.
Joka puolelta on tuutin täydeltä
käärmeitä ja skorpioneja katettuna,
joita valheen isä tarjoilee.

On kuitenkin Yksi,
jota Pimeys ei ole saanut valtaansa.
Tämä yksi on Todellinen Valkeus
eli Jeesus Kristus.

Hän on se leipä,
joka on tullut alas taivaasta.
Hän on se vesi,
joka puhkesi kalliosta,
ja Jumalan kansa sai juoda.

Tänä aikana, jos milloin,
meidän on tehtävä
niinkuin Jeesus kehotti:

anokaa, niin teille annetaan;
etsikää, niin te löydätte;
kolkuttakaa, niin teille avataan.

Ja silloin
me saamme syödä ravitsevasti ja vahvasti
munaa ja kalaa.
Ja meillä on leipää jakaa
myös lähimmäisillemme.

Jumala antaa meille Pyhän Hengen.
Ja me voimme olla
öljyastiana/lamppuna
kaiken pimeyden keskellä.

Te olette maailman valkeus.
Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki
olla kätkössä;
eikä lamppua sytytetä
ja panna vakan alle,
vaan lampunjalkaan,
ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

Niin loistakoon teidän valonne
ihmisten edessä,
että he näkisivät teidän hyvät tekonne
ja ylistäisivät teidän Isäänne,
joka on taivaissa.

[kalamos]

Eräänlaista
häpeämätöntä
pöyhkeyttä,
röyhkeyttä,
tungettelevuutta
on oikeastaan
monissakin evankeliumien
tilannekuvauksissa.

Kuinkahan olisi sokean käynyt,
jos ei olisi nostanut meteliä,
kun sai kuulla,
että väkijoukon ääni
johtui siitä,
että Jeesus vaelsi
opetuslastensa kanssa ohi
suuren väkijoukon seuraamana.

Ja kun hän vaelsi
Jerikosta opetuslastensa
ja suuren väkijoukon seuraamana,

istui sokea kerjäläinen,
Bartimeus, Timeuksen poika,
tien vieressä.

Ja kun hän kuuli,
että se oli Jeesus Nasaretilainen,
rupesi hän huutamaan ja sanomaan:

"Jeesus,
Daavidin poika,
armahda minua".

Ja monet nuhtelivat häntä
saadakseen hänet vaikenemaan.
Mutta hän huusi vielä enemmän:

"Daavidin poika,
armahda minua".

Jos sokea olisi totellut nuhtelijoita,
niin mitähän olisi tapahtunut,
vai olisiko tapahtunut mitään.

Mutta Bartimeus ei totellut,
ja näin tapahtui:

Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi:

"Kutsukaa hänet tänne".

Ja he kutsuivat sokean,
sanoen hänelle:

"Ole turvallisella mielellä,
nouse;
hän kutsuu sinua".

Miksihän Jeesus kulki ohittaen miehen,
jolla oli sokean viitta yllään.

Miksi kukaan saattoväestä
ei huomioinut sokeaa,
ennenkuin tämä alkoi kysellä,
mitä oikein tapahtuu.

Miksi ihmiset yrittivät
sitten jopa vaientaa apua
huutavan sokean.

Näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin
on olemassa vastaus.
Ja sen tietää ainakin Jeesus.

Mutta nyt joka tapauksessa
sokealla oli valtava usko.

Hän heitti ensimmäiseksi
sokean viitan pois tarpeettomana.

Niin hän heitti vaippansa päältään,
kavahti seisomaan
ja tuli Jeesuksen tykö.

Ehkä Jeesus tiesi
kansan epäuskon.
Ehkä Jeesus halusi
kansan näkevän,
mitä usko saa aikaan.

Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen:

"Mitä tahdot,
että minä sinulle tekisin?"

Niin sokea sanoi hänelle:

"Rabbuuni,
että saisin näköni jälleen".

Niin Jeesus sanoi hänelle:

"Mene,
sinun uskosi on sinut pelastanut".

Ja kohta hän sai näkönsä
ja seurasi häntä tiellä.