Raamattu on Jumalan omasivu

Istuin keittiössä ja sydämessäni soi kiitosrukous pelastuksesta ja siitä, että Jumala Henkensä kautta vaikuttaa uskoa ja uutta elämää tänä päivänä minunkin sydämessäni.

Yllättäen sydämelleni puhuttiin: ’Daavidkin lankesi uskovana’. Enpä ollut noin ajatellutkaan aiemmin!

Minua on Raamatussa (Jeesuksen lisäksi) puhutelleet Daavid ja Pietari, ja heidät haluaisin tavatakin ensimmäisten joukossa, jos minä vain pääsen perille taivaaseen. Niin ja tietysti kalamoksen.

Nuorempana sain rohkaisun sanan rukouksessa (Jes. 55:3) ’Minä annan sinulle lujat Daavidin armot’. Tuolloin tuo jae suorastaan loukkasi minua, voi minua! Synnintunto ei itsessään määritä uskovaa, vaan Jumalan pyhyyden tunnossa kaikki muu on enemmän tai vähemmän synnin seurausta.

Niin, ettei ihmisellä olisi mitään, josta kerskata. Kyse on Jumalan Hengen täydestä hallintavallasta uskovan elämässä, kun Jeesus yksin on voittanut saatanan kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Niin kauan kuin pidämme jonkin elämänalueemme omana reviirinämme, voimme jäädä taistelemaan yksin.

Jeesus muistutti (Joh. 10:10), kuinka ’varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan’.

Onneksi tuo jae jatkuu: ’Minä (Jeesus) olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.’

Kiitos. Amen. Pidän Samuelin kirjoista aivan erityisesti jostain syystä. On hyvä elokuva, Daavid(vuodelta 1997), jonka ensimmäisen osion olen kokenut jotenkin voideltuna, vaikka ei mene ihan täysin Raamatun mukaan, mutta suurin piirtein.

Itse asiassa vain uskova voi langeta.
Jos emme vielä ole matkalla,
niin emme kompuroikaan.

Ja kun olemme jo vaelluksella,
niin myöskin jalkamme likaantuvat
väkisinkin joka askeleella.

Mutta kerran me olemme perillä.
Kultakaduilla.
Siellä ei enää hurise
lakaisinkoneet.

Täällä maan päällä
se oli jonkun pikkumiehen
toiveammatti,
mitä hänestä tulee isona.

Joku pikkunainen haaveili
lääkärinhoitajan tehtävästä.

Mutta kumpaakaan ei enää tarvita perillä.
Kaikki on toisin.

Jos Daavid, Pietari ja kalamoskin
pääsevät perille,
niin ihan varmasti Sinäkin.

Itse asiassa me olemme jo
taivaallisissa.
Siis oikein istumassa.
Olemme perillä.
Olemme Jeesuksessa Kristuksessa.

Eli niinkuin Jeesuksellakin oli
Hengen yhteys taivaisiin,
kun oli maan päällä,
niin meilläkin on nyt Jumalan lapsina
suora Hengen yhteys taivaisiin.

Raamattu käyttää ilmaisua,
jonka mukaan me olemme jo asetetut
istumaan taivaallisiin.

Plarataan hiukan
Efesolaiskirjeen toista lukua.

Paavali (Ef 2:1) kirjoitti:
Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet

Ja kun Jumala on näin
herättänyt meidät,
niin meidät on jo asetettu
istumaan taivaallisiin.
Olemme siis syntyneet
Jumalan lapsiksi.
Suurempaa ihmettä ei voi olla.

Paavali (Ef 2:4-6) kirjoitti:
mutta Jumala,
joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden,
jolla hän on meitä rakastanut,
on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa
- armosta te olette pelastetut -

ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt
ja yhdessä hänen kanssaan
asettanut meidät taivaallisiin
Kristuksessa Jeesuksessa

συγκαθίζω = yhdessä asettaa istumaan
synkathidzō

Hengessä me istumme taivaallisissa
Herran kanssa tässä ja nyt.

Jumalan Valtakunta eli Kuningaskunta
on jo sisäisesti meissä.

Mutta kuitenkin me
olemme nyt maan päällä ruumiillisesti
siihen asti,
että Jeesus tulee pilviin
ja tapahtuu Kristuksessa
kuolleiden ruumiiden ylösnousemus
ja meidän elossa olevien ruumiiden
muuttuminen
ja meidät viedään Isän Kotiin.

Ja näin Jeesuskin oli maan päällä
ruumiillisesti siihen asti,
että nousi silmin nähden
maasta ylös taivaisiin.

Ja nyt Jeesus on
Henkensä kautta asumassa meissä.
Meissä on suunnattoman suuri voima.

Paavali (2 Kor 4:6-7) kirjoitti:
Sillä Jumala, joka sanoi:
"Loistakoon valkeus pimeydestä",
on se, joka loisti sydämiimme,
että Jumalan kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden,
joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
levittäisi valoansa.

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa,
että tuo suunnattoman suuri voima
olisi Jumalan
eikä näyttäisi tulevan meistä.

Ja sitten Paavali jatkaa
kuvausta siitä vaelluksesta
täällä maan päällä.
Sydämemme on
Kotona perillä
ja Jeesuksen asunto.
Mutta ...

Paavali (2 Kor 4:8-18) kirjoitti:
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa,
mutta emme umpikujassa,
neuvottomat,
mutta emme toivottomat,
vainotut,
mutta emme hyljätyt,
maahan kukistetut,
mutta emme tuhotut.

Me kuljemme,
aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme,
että Jeesuksen elämäkin
tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.

Sillä me, jotka elämme,
olemme alati annetut kuolemaan
Jeesuksen tähden,
että Jeesuksen elämäkin
tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.

Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä,
mutta elämä teissä.

Mutta koska meillä on sama uskon Henki,
niinkuin kirjoitettu on:
"Minä uskon,
sentähden minä puhun",
niin mekin uskomme,
ja sentähden me myös puhumme,

tietäen, että hän,
joka herätti Herran Jeesuksen,
on herättävä meidätkin
Jeesuksen kanssa
ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.

Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne,
että aina enenevä armo
yhä useampien kautta
saisi aikaan
yhä runsaampaa kiitosta
Jumalan kunniaksi.

Sentähden me emme lannistu;
vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin,
niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

Sillä tämä hetkisen kestävä
ja kevyt ahdistuksemme
tuottaa meille
iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden,
ylenpalttisesti,

meille, jotka emme katso näkyväisiä,
vaan näkymättömiä;
sillä näkyväiset ovat ajallisia,
mutta näkymättömät iankaikkisia.

Olemme Hyvän Paimenen lammastarhassa.
Meillä on Elämä ja Yltäkylläisyys.

Ja kun tämä palvelustehtävä on ohi,
niin ...
sitten siirrymme uusille laitumille
ja uusiin palvelustehtäviin.

Mutta silloin taustat ovat ihan toiset.
Sellaiset kuin ne alunperin olivat,
kun synti ja kuolema ei vielä ollut
päässyt meidän maailmaamme.

Mooses (Gen 1:31) kirjoitti:
Ja Jumala katsoi kaikkea,
mitä hän tehnyt oli,
ja katso,
se oli sangen hyvää.

Mulla onkin nyt ollut Daavidin elämä lukuvuorossa.

Mitä tarkoitetaan Daavidin avaimella?

Seuraavasta linkistä löytyy selitystä "Daavidin avaimesta":

http://www.vapaasatama.net/ilmestyskirja/2_6.html

Erittäin kattava selitys.
Kiitos Annu linkistä.

Daavid oli vähäinen paimenpoika,
kun hänet voideltiin kuninkaaksi.

Pian hän voitti Golgatin,
jonka silmissä Daavid oli koiranraato.

No sitten tuli kuuluisa
Daavidin lankeemus.
Ja kalliin hinnan Daavid maksoi siitä.
Nelinkertaisesti kaiken takaisin.

Ilmestyskirja kuvaa
seurakuntakautta
Mikä nyt on
luvuissa 2-3.

Seurakuntakauden
toinen ja toiseksi viimeinen
seurakunta ovat moitteettomia.

Smyrna (mirha)
Filadelfia (veljesrakkaus)

Filadelfia on se joukko,
joka seurakuntakauden
loppujuoksulla on voimaltaan vähäinen,
mutta se pysyy Jeesuksen Sanassa.

Tälle pienelle joukolle
Jeesus Daavidin Poika avaa oven.

Ja Jumalan Valtakunta
voi vielä maalisuoralla
levitä kulovalkean tavoin,
niin että koko maailma
saa samanaikaisesti vielä
todistuksen Jeesuksesta.

Ei tuota Jeesuksen avaamaa
ovea kukaan sulje.

Vaikka tuo joukko on ahdistuksessa,
kun saatanan synagooga vainoaa sitä,
niin lopputulema on se,
että nämä ahdistajat
tulevat kumartumaan sen eteen
ja ymmärtävät,
että Jeesus totisesti on
omiensa kanssa.

Ja sitten maailmaa
kohtaa totinen ahdistus,
koetuksen hetki,
ja seurakuntakausi päättyy
Filadelfian veljesrakkauden aikana,
vaikka loppuviimein
hallitseva onkin uskonnollinen
Laodikea (kansanvalta/suosio).

Jotenkin tuntuu siltä,
että me olemme jo hyvin lähellä
sitä kun tämä aikakausi päättyy
ja siirrytään Ilmestyskirjan sivuilla
vaiheeseen
Mitä tämän jälkeen tapahtuu

Nyt Daavidien (Rakastettu/Lemmikki)
ja parannuksen teon aika.

Jorma Wilposen opetusta Daavidin elämästä.

https://youtu.be/QDgFkidmq90

Otsikkona Daavidin ja Joonatanin esimerkki meille.

Tuo Pökkelön linkittämä video
on tarkan kuuntelemisen arvoinen.

Se vastaa heti alussa
seikkaperäisesti
erittäin vaikeaan kysymykseen
Daavidin äidistä.

Ja selvittää samalla hyvin sitä,
mitä Daavid tarkoittaa
lankeemustaan koskevan Psalminsa
seuraavassa jakeessa:

Daavid (Ps 51:7) kirjoitti:
Katso,
minä olen synnissä syntynyt,
ja äitini on minut synnissä siittänyt.

STLK

Daavid (Ps 51:7) kirjoitti:
Katso,
olen synnissä syntynyt,
ja äitini on minut synnissä alulle saattanut.

Tuossa psalmissa
Daavid kertoo lankeemuksestaan,
kun siitti Batseballe lapsen.
Ja samalla Daavid kertoo,
että hän itsekin on synnissä siinnyt.
Kysymyksessä oli sukurutsaus.