Raamattu on Jumalan omasivu

Antautuminen, erottautuminen, pyhittyminen ja vihkiytyminen ovat mielestäni hengellisiä termejä ja ovat osin toistensa synonyymejä.

Pitkältikin kyse on ylhäältä muutetun sydämen asenteesta, kun monien taistelujen ja luopumisten yhteydessä uskova kysyy lapsenomaisesti johdatusta tulevaan.

Matka Jeesuksen omaksi alkaa uskoontulosta, jolloin ei vielä kukaan tiedä palvelushintaa. Ei niin, että lunastushintaan tarvitsisi lisätä yhtään, vaan osallisuus pelastuksen lahjasta tekee jokaisesta uskovasta muukalaisen tässä näkyvässä maailmanajassa. Joka muuta väittää, on vielä kiinni tämän maailman pidäkkeissä.

Erottautuminen Jeesuksen seuraajaksi on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Ilo Herrassa on silloin todella väkevyyttä ja kaiken saa kiitoksen kanssa jättää rukouksessa Jumalalle tiettäväksi.

Ennen vanhaan antautumisesta opetettiin, kuinka elämän kaikki osa-alueet tulisi antaa Herralle. Kun Jumalan Pyhä Henki ohjaa uskovaa tähän muistuttaen Jumalan huolenpidosta Sanan lupausten kautta, prosessi etenee.

Vihkiytyminen ja pyhittyminen on sanoja, joita en mielellään sano ääneen, etten turmelisi niiden taivaallista funktiota. Niiden perustus on laskettu Golgatalla, sillä taivaaseen ei pääse mitään epäpyhää.

Uskovan osa on kasvaa Jumalan antamaa kasvua karitsasta lampaaksi. Joskus vihannan kukkakedon siintäessä kauempana on tyytyminen koetuksissa niukempaan laitumeen, mutta kokonaan oma lukunsa on niskoitellen oman tahdon tiellä näköalattomasti laiduntaa tallotussa mutaisessa läävässä.

Viestisi ensimmäinen sana
- Antautuminen -
on kovin yleinen hengellinen termi.

Huomasin,
että minulla ei oikein olekaan tietoa
tuon sanan juurista,
ja niin se vaati minua tarkistamaan,
mikä on alkutekstin ilmaisu.

Raamatussa tuo antautuminen olikin
käännösvastine lukuisille eri
alkutekstin sanoille.
Joskus käännösvastineen paikalla
ei alkutekstissä ole mitään sanaa.
Se on siis jossain määrin
'kaanaan kieltä'.

Merkitsee yhdelle yhtä
ja toiselle vähän toista.

Mutta kun olen itseni Jumalalle antanut,
niin olen tietenkin Hänen omansa.
Olen antanut Jeesuksen sovittaa
itseni Jumalan kanssa.
Olen Jeesuksen ansion tähden Pyhä,
Jumalalle erotettu.

Mutta voin antaa enemmänkin.
Antautua Hänen palvelukseensa.

Silloin en ole pelkästään
pyhitetty eli erotettu maailmasta
Jumalan omaisuudeksi,
vaan lähetetty pahan maailman keskelle
ja näin palvelemaan Jumalaa.

Paavali (Room 12:1) kirjoitti:
Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Antautuminen Hänen palvelukseensa
on aina uhraus.
Se voi olla vaikka varojen uhraamista.
Ja tämäkin voi olla koko elämänsä antamista,
niinkuin köyhä leski pani uhriarkkuun kaksi ropoa
ja samalla kaiken elämisensä.

Mutta antautuminen voi merkitä enemmän.
Erottautumista maailmasta.
Pyhittäytymista pahasta.
Vihkiytymistä Kristukselle.

Tuo viimeksi mainittu
tarkoittanee Paavalia lainaten,
että minä en enää elä,
vaan Kristus elää minussa.

Pääasia on,
että olemme Jumalan astioita.

Mutta jaloimpaan käyttötarkoitukseen
tarkoitetu astia murskataan
ja pannaan uuniin
monta kertaa.
Ja sitten se on valmis jaloon käyttöön.

Paavali sai heti Kristuksen kohdattuaan tietää,
että hän olisi tällainen astia.

Luukas (Ap.t 9:15-16) kirjoitti:
Mutta Herra sanoi hänelle:

"Mene;
sillä hän on minulle valittu ase,
kantamaan minun nimeäni
pakanain ja kuningasten
ja Israelin lasten
eteen.

Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
kuinka paljon hänen pitää kärsimän
minun nimeni tähden".

Ja kaiken jälkeen Paavali sanoi:

Paavali (2 Tim 4:6-8) kirjoitti:
Sillä minut jo uhrataan,
ja minun lähtöni aika on jo tullut.

Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut,
juoksun päättänyt,
uskon säilyttänyt.

Tästedes on minulle talletettuna
vanhurskauden seppele,
jonka Herra, vanhurskas tuomari,
on antava minulle sinä päivänä,
eikä ainoastaan minulle,
vaan myös kaikille,
jotka hänen ilmestymistään rakastavat.

Nyt on syvällistä.

Ja samaan hengenvetoon on todettava, etten minä ainakaan kykene mihinkään näistä. Minäkö erottautunut, antautunut, pyhittynyt tai jopa vihkiytynyt?

Henkeni tosin on altis palvelemaan, mutta olen silloin kuin Kirkastusvuorella ja alas tultuani olen löytänyt itseni usein - läävästä.

Kun eräänä yönä
ennen nukahtamista
mietin tätä aloitustasi,
niin minulle tuli mieleen
lapsuudesta yksi muistikuva.

Naapurin setä oli ikkunasta nähnyt,
kuinka opettelin polkupyörällä ajoa.

Kun sitten menin tätä miestä tapaamaan,
niin kiikkustuolistaan alkoi selittää:

Täytyy vaan lähteä liikkeelle

Siihen minä hyvin vakavana vastasin:

Minä opettelen vasta tasapainoa

Pieni lasten polkupyörä (ei minun)
oli seinän vierellä.

Ja istuin sen päällä,
ja vasemmalla kädellä
yritin työntää seinästä sen verran,
että pyörä pysyisi pystyssä.

Ei se vaan pysynyt.
Vielä täytyi harjoitella.

Ei minulle tainnut aueta
ystävällisen sedän ohje.

Ja sellaista se on tämä uskonvaelluskin.
Pystyssä ei pysy,
jos ei lähde liikkeelle.

Niin kauan kuin olemme liikkeessä,
kaikki on hyvin.

Mutta heti kun pysähdymme,
niin kaadumme.

Hyvin sanottu ja pitää varmasti paikkansa.

Sellaistakin olen havainnut, että heti kun havaitsee kurssimuutosta, palaa Sanan alkulähteille: hiljentymään ja tutkimaan Jumalan tahtoa.