Toinen Korinttolaiskirje
on Paavalille tuskainen.
Paavali oli käynyt Korintossa.
Sitten kirjoittanut kirjeen.
Ja sitten hänen täytyi kirjoittaa
toinen kirje.
Korintton seurakunta
oli äärimmäisen hankala pala.
Tuon palan sitkeyden maistamiseksi
ei riitä oikein vähempi kuin
lukea kirjeet perätysten alusta loppuun.
Korinttolaisten ongelma oli synnissä eläminen.
Paavali päättää jo toisen kirjeensä.
Ja sanoo,
että ei ole nytkään heitä säästävä,
jos käy ilmi,
että he edelleen elävät synnissä.
Paavali (2 Kor 13:2) kirjoitti:
Olen edeltäpäin sanonut
ja sanon edeltäpäin niille,
jotka ennen ovat syntiä tehneet,
ja kaikille muille
- niinkuin silloin sanoin,
kun olin toista kertaa tykönänne,
samoin nytkin, kun olen poissa -
etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä,
Korinttolaiset olivat mittailleet Paavalia.
Paavalin kirjeet olivat mahtavat ja pontevat,
mutta paikan päällä hän oli heikko.
Paavali kehottaa heitä tutkimaan itseään:
Paavali (2 Kor 13:5) kirjoitti:
Koetelkaa itseänne,
oletteko uskossa;
tutkikaa itseänne.
Vai ettekö tunne itseänne,
että Jeesus Kristus on teissä?
Ellei, niin ette kestä koetusta.
Jos korinttolaiset toteavat olevansa uskossa
ja Kristuksen asuvan heissä,
niin silloin he itse ovat todistus siitä,
että Paavali, joka heille on evankeliumin tuonut,
on myös uskossa ja Kristuksessa.
Paavali (2 Kor 13:6) kirjoitti:
Minä toivon teidän tulevan tuntemaan,
että me emme ole niitä,
jotka eivät koetusta kestä.
Siis Paavalin loppuveto
on kuin kaksiteräisen miekan isku.
Jos Korinttolaiset vielä elävät synnissä,
niin turhaan he Paavalia arvostelevat.
Jos he ovat uskossa,
niin he ovat todiste ja suosituskirje siitä,
että Paavalin julistamassa evankeliumissa
on ollut Jumalan voima,
joka on vapauttanut heidät syntielämästä.
Ja tähän lopputulemaan viittaa
lainaamasi ydinjae.
Asiayhteyden huomaa,
kun ei pysähdy tuohon jakeeseen,
vaikka lukujako helposti houkuttaa siihen.
Paavali (2 Kor 2:17 - 3:3) kirjoitti:
Sillä me emme ole niinkuin nuo monet,
jotka myyskentelevät Jumalan sanaa;
vaan puhtaasta mielestä,
niinkuin Jumalan vaikutuksesta,
Jumalan edessä,
me Kristuksessa puhumme.
Alammeko taas suositella itseämme?
Vai tarvinnemmeko,
niinkuin muutamat,
suosituskirjeitä teille tai teiltä?
Te itse olette meidän kirjeemme,
joka on sydämeemme kirjoitettu
ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.
Sillä ilmeistä on,
että te olette Kristuksen kirje,
meidän palvelustyöllämme kirjoitettu,
ei musteella,
vaan elävän Jumalan Hengellä,
ei kivitauluihin,
vaan sydämen lihatauluihin.
Paavali oli siis saanut moitetta
Korinttolaisilta niiltä,
jotka luulivat jotakin olevansa.
He sanoivat, että Paavali ei ole mitään.
Ja juuri näin Paavalikin todistaa itsestään.
Hän oli ollut heidän luonaan
suuren heikkouden ja pelon vallassa.
Paavali (1 Kor 2:3) kirjoitti:
Ja ollessani teidän tykönänne
minä olin heikkouden vallassa
ja pelossa ja suuressa vavistuksessa
Mutta juuri tämä tila mahdollisti sen,
että hän ei esiintynyt mahtipontisesti.
Ja silloin Kristus tuli esiin.
Silloin kun meistä itsestämme
ei mitään ole.
Niin silloin me olemme
käyttökelpoisia tyhjiä astioita
Herran käytössä.
Sinä Annu olet yksi näistä
äärettömän arvokkaista saviastioista,
jotka pitävät sisällään aarteen.
Lähetetty: 19.10.2022 07:07