Raamattu on Jumalan omasivu

Herätyksen aikoina  käsite “Jumalan pelko” oli tuttu käsite, mutta nykyään se on lähes tulkoon täysin unohdettu. Miksi tuo muutos on tapahtunut - onko Jumalasta tullut meille "joulupukki", tuttavallinen setä, jonka tulee aina antaa meille vain kivoja lahjoja, kunhan vain olemme sitä mieltä, että me olemme "kilttejä lapsia"? Eihän Joulupukkiakaan tarvinnut pelätä.

Apostolien teot:

Luukas (Ap.t 10:22, 16:14) kirjoitti:
He sanoivat:

"Sadanpäämies Kornelius,
hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies,
josta koko Juudan kansa
todistaa hyvää,
on pyhältä enkeliltä ilmestyksessä
saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa
ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa."

...

Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran kaupungista,
Jumalaa pelkääväinen nainen,
oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä
ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui.

Jumalan pelko ei ole sama asia kuin Jumalan kunnioittaminen; meidänhän tulee kunnioittaa myös lähimmäisiämme, mutta vain Jumalaa meidän tulee pelätä.
Jeesuksen omille Jumala on rakastava, taivaallinen Isä.
Mitä ajattelet, mitä oikea raamatullinen Jumalan pelko pitää sisällään?

Esitit todella hyvän ja varmaan aiheellisen kysymyksen. Aika arkaillen
yritän kohdaltani vastata. Luulen, että jossain määrin vielä sekoitan
Jumalan kunnioittamisen ja pelon. En kuitenkaan usko Jumalan olevan
mikään "joulupukki", joka antaisi vain hyviä lahjoja. Uskon, että Hänen
tarkoituksensa niillä ikäviltä tuntuvilla lahjoilla tai tapahtumilla on
kuitenkin hyvä - että me niiden kautta oppisimme kulkemaan suoraa
taivastietä poikkeamatta enää pois Jumalan tahdota.

Monia harhapolkuja kulkeneena minulle on viimein tullut halu saada
kuulla Pyhän hengen ääni niin usein kuin vain mahdollista ja haluaisin
sitä myös noudattaa, etten taas eksyisi väärille raiteille. Ehkä se on
Jumalan pelkoa siten, että pelkään joutuvani taas "kasvatustoimen-
piteiden" kohteeksi, jotta pysyisin seuraamassa Jeesusta. En koe Jumalaa
kuitenkaan pahana, vaan oikeudenmukaisena ja meille hyvää
tarkoittavana. Olen kiitollinen niistä ikävistäkin asioista, joita kohdalleni
on tullut, sillä uskon niiden ohjanneen minua lähemmäs Jeesusta.

Uskosta osattomien puolesta suren. Pelkään ja tiedän Jumalan vihan viimein
kohtaavan heitä, elleivät he käänny. Minulla on lähipiirissä monta, jotka
eivät ole uskossa. Kuitenkin Jumala on vanhurskas ja oikeudenmukainen.

Jumalaa kunnioitan kaiken Luojana ja Hänen valtavan armonsa, viisautensa,
voimansa ja pyhyytensä vuoksi. Toiveeni on, että oppisin Jumalaa myös
sydämestäni rakastamaan yli kaiken, enemmän kuin mitään muuta.

Avauksessa on kaksi
Raamattulainausta
Apostolien teoista.

Suomennoksissa
on yksi ja sama käännösvastine
alkutekstin kahdelle
eri ilmaisulle.
King James on tarkempi:

Luukas (Ap.t 10:22) kirjoitti:
a just man,
and one
that feareth God

Luukas (Ap.t 16:14) kirjoitti:
And a certain woman named Lydia,
a seller of purple,
of the city of Thyatira,
which worshipped God

Alkutekstissä
on ilmaisut

fobumenos ton theon
pelkäävä Jumalaa

sebomene ton theon
kunnioittava Jumalaa

Eli Korneliuksesta
käytetään ilmaisua
jumalaapelkääväinen.

kirj

Kornelius sadanhallitsija
mies hurskas ja Jumalaa pelkäävä

Normaalisti Kornelius käskytti
sataa alaistaan.

Mutta nyt
enkeli oli käskyttänyt Korneliusta.

Ja sillä erityisellä pelolla,
joka jokaisella hallitsijaansa
palvelevalla on,
Kornelius täytti enkelin käskyn.

Tosin ei Kornelius itse
liikkeelle lähtenyt,
vaan lähetti hakemaan Pietarin.
Siis nytkin Kornelius käskytti alaistaan.

Ja samalla asenteella hän itse
suhtautui Jumalaan
ollen Jumalaa pelkäävä.

Kysymys on siis kuuliaisuudesta.
Ei tule kysymykseenkään,
että joku Korneliuksen alaisista
ei tekisi niinkuin Kornelius
hallitsijana käskyttää.

Eli Korneliuksen kohdalla
oli enemmän kysymys
kuuliaisuudesta/pelosta (fobeo).
Lyydian kohdalla taas
kunnioittamisesta (sebo).

Tämä pelkääminen (fobeo)
ei kuitenkaan ole
kauhunsekaista pelkoa,
koska Isä Rakastaa Lapsiaan,
ja Rakkaudessa ei pelkoa ole.

Paavali (Room 8:15) kirjoitti:
Sillä te ette ole saaneet
orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,

vaan te olette saaneet
lapseuden hengen,
jossa me huudamme:

"Abba! Isä!"

Me olemme Uudessa liitossa
käyneet Siionin vuoren tykö.

Emme sen vuoren tykö,
joka tulessa palaa,
ja jonka Israel
kohtasi erämaavaelluksen aikana.

Annu kirjoitti:
Esitit todella hyvän ja varmaan aiheellisen kysymyksen. Aika arkaillen
yritän kohdaltani vastata. Luulen, että jossain määrin vielä sekoitan
Jumalan kunnioittamisen ja pelon.
...
Monia harhapolkuja kulkeneena minulle on viimein tullut halu saada
kuulla Pyhän hengen ääni niin usein kuin vain mahdollista ja haluaisin
sitä myös noudattaa, etten taas eksyisi väärille raiteille. Ehkä se on
Jumalan pelkoa siten, että pelkään joutuvani taas "kasvatustoimen-
piteiden" kohteeksi, jotta pysyisin seuraamassa Jeesusta.
...
Jumalaa kunnioitan kaiken Luojana ja Hänen valtavan armonsa, viisautensa,
voimansa ja pyhyytensä vuoksi. Toiveeni on, että oppisin Jumalaa myös
sydämestäni rakastamaan yli kaiken, enemmän kuin mitään muuta.

Kiitos rehellisen avoimesta kommentistasi, sellaisiahan sinulta voi aina odottaakin! Olen kokenut sinut hyvin vilpittömänä, rehellisenä ja sisäisesti herkkänä ihmisenä. Vaarana on, että herkkä ihminen kehittää itselleen ns. yliherkän omantunnon. Kerroit pelkääväsi joutumista taas "kasvatustoimenpiteiden kohteeksi, jotta pysyisit seuraamassa Jeesusta."

Uskovien ei kuitenkaan tule pitää Jumalaa pelottavana. Meillä ei ole mitään syytä suhtautua Herraamme pelokkaasti. Meillä on Hänen lupauksensa, ettei mikään voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan (Room. 8:38-39). Meillä on Hänen lupauksensa, ettei Hän koskaan jätä meitä tai hylkää meitä (Heprealaisille 13:5). Me pysymme, sinä myös Annu, Jeesuksen seuraajina pelkästään Hänen rakkaudellisen armonsa varassa.

Meissä kaikissa on yllin kyllin heikkoutta ja syntisyyttä, joiden perusteella Jumala voisi kohdistaa itse kuhunkin meistä mitä ankarimpia kasvatustoimenpiteitä. Mutta me uskovat olemme Raamatun mukaan Kristuksessa ja Kristus asuu meissä.

Mitä enemmän tunnemme Jeesuksen sellaisena kuin hän on, täynnä armoa ja totuutta, sitä enemmän voimme oppia rakastamaan Häntä. Jumalan totuudellinen Sana ja rukousyhteys Häneen ovat meidän kasvatusoppainamme.

Pietari (2 Piet 3:18) kirjoitti:
ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
Hänen olkoon kunnia sekä nyt
että hamaan iankaikkisuuden päivään.

Jumalan pelkääminen tarkoittaa sellaista suhtautumista Häntä kohtaan, että sillä on suuri vaikutus tapaamme elää elämäämme. Jumalan pelko on Hänen kunnioittamistaan, joka näkyy Hänen tottelemisenaan. Se on myös Hänen kuriinsa alistumista, Hänen palvomista kunnioituksella ja kaiken kaikkiaan – ojentautumista elämässämme Jumalan Sanan mukaan. AVATESSAMME RAAMATUN OPIMMU TUNTEMAAN JUMALAA RAKASTAVANA JA ARMAHTAVANA JA - ITSEÄMME ARMOA TARVITSEVINA IHMISINÄ.
Kornelius pyrki elämään sen mukaan, mihin hän uskoi ja se näkyi myös ulospäin. Koko kansa tiedosti, millainen Kornelius elämäntavoiltaan oli.

Luukas (Ap.t 10:22) kirjoitti:
Kansa todisti hyvää Korneliuksesta,
Jumalaa pelkääväinen mies,
josta koko Juudan kansa todistaa hyvää

Toimiva omatunto on Jumalan Sanaan sidottu. Jumalaa pelkääväinen tiedostaa synnin seuraukset, joten hän EI SUOSI SYNTIÄ.

Jumalan pelossa arka mieli karttaa syntiä, ei halua eroon Jumalasta.

Paavali (Room 3:12) kirjoitti:
kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään,
joka tekee sitä, mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään.

Miksi? - Paavali vastaa

Paavali (Room 3:18) kirjoitti:
Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.

Ole rohkealla mielellä Annu - kyllä Jumala sinua johdattaa ja pitää sinusta hyvää huolta!

Kiitos veljet!

Jatkan vielä avauksen
esiintuomasta käsitteestä
jumalaapelkääväinen.

Lisään lainatusta
Apostolien teoista
vielä kolmannen,
josta tuota ilmaisua
suomennoksessa käytetään.

Korneliuksen ja Lyydian lisäksi
myös Titius Justus
oli jumalaapelkääväinen.
Paavali majaili hänen luonaan.

Luukas (Ap.t 18:4-7) kirjoitti:
Ja hän keskusteli
synagoogassa jokaisena sapattina
ja sai sekä juutalaisia
että kreikkalaisia uskomaan.

Ja kun Silas ja Timoteus
tulivat Makedoniasta,
oli Paavali kokonaan antautunut
sanan julistamiseen
ja todisti juutalaisille,
että Jeesus on Kristus.

Mutta kun he vastustivat ja herjasivat,
pudisti hän vaatteitansa
ja sanoi heille:

"Tulkoon teidän verenne
oman päänne päälle!
Viaton olen minä;
tästedes minä menen pakanain tykö."

Ja hän lähti sieltä
ja meni erään
Titius Justus nimisen
jumalaapelkääväisen miehen tykö,
jonka talo oli aivan synagoogan vieressä.

Tässä kohden käytetään alkutekstissä
Titius Justuksesta
samaa ilmaisua kuin
käytettiin Lyydiasta.

Synagoogassa oli siis
paitsi juutalaisia myös kreikkalaisia.
Siis Israelilaisia ja pakanoita.
Nämä pakanat olivat
käännynnäisiä.

Jotkut pakanat olivat
täyskäännynnäisiä.
Heidät oli kasteen kautta
liitetty juutalaiseen seurakuntaan.
Ja lisäksi miespuoliset ympärileikattu.
He olivat siis täydellisesti
liitetyt juutalaisuuteen
ja noudattivat lakia kokonaisuudessaan.

Alkutekstissä käännynnäisistä
käytetään ilmaisua
proselytos.

Täyskäännynnäisten ohella
oli puolikäännynnäisiä.

Heitä ei ympärileikattu,
eikä heitä vaadittu
pitämään koko lakia.

Alkutekstissä näistä
käytetään ilmaisua
sebomenoi/fobumenoi ton theon

Jumalaapelkääväinen
on siis
puolikäännynnäinen pakana,
joka tunnusti uskonsa
Israelin Jumalaan.

Jumalan pelko ei ole yksi pelonaihe muiden jatkoksi. Tämän päivän kristityille ei nouse varmaan mieleenkään, että itse asiassa Jumala vaatii, että pelkäämme häntä yli kaiken. Jumala on pyhä majesteetti, kuluttava tuli syntiselle ihmiselle. Herran pelko on todella kantava teema Raamatussa. Se on lähtökohta: Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat (Ps.111:10). Se on päätepiste ja yhteenveto: loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä (Saarn. 12:13). Ei ole kyse vain siitä, että Vanhassa testamentissa käsketään pelkäämään Jumalaa vaan Jeesus itse opettaa näin:

Matteus (10:28) kirjoitti:
Älkääkä peljätkö niitä,
jotka tappavat ruumiin,
mutta eivät voi tappaa sielua;
vaan ennemmin peljätkää Häntä,
joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin

Tietoisuus Jumalan rakkaudesta on myös tietoisuutta sielun vihollisesta ja tietoisuus iankaikkisuudesta Taivaassa on myös tietoisuutta kadotuksesta. Tietoisuus Raamatun Sanan totuudesta on myös tietoisuus maailmassa vallitsevasta valheellisuudesta ja pahuudesta.

Salomo (San 9:10) kirjoitti:
Herran pelko on viisauden alku,
ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.

Jumalan pelko saa meidät turvautumaan armahtajaamme ja karttamaan kaikenlaista pahaa. On viivasta turvautua kaikessa Jumalan apuun ja varjelukseen.

Job (28:28) kirjoitti:
Ja ihmiselle hän sanoi:
'Katso,
Herran pelko - se on viisautta,
ja pahan karttaminen on ymmärrystä.'

Ihmisillä riittää erilaisia pelkoja. Ne voivat liittyä vaikkapa esiintymiseen, kipuun, häpeään ja kuolemaan. Jatkuvasti törmäämme erilaisiin fobioihin. Mitä sitten Jumalan pelko tarkoittaa? Heprean sanalla pelätä yare’ on kahdenlainen merkitys. Yhtäältä se tarkoittaa pelontäyteistä kauhua, pelkoa sanan pelkomerkityksessä. Toisaalta pelko merkitsee syvää kunnioitusta, johon liittyy arkuus. Katekismuksessa tämä sama asia ilmaistaan ensimmäisen käskyn selityksessä siten, että pelko ja rakkaus kuuluvat yhteen: ”Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen.”

Me emme pelkää emmekä palvele Jumalaa orjan lailla rangaistuksen uhan alla. Tällainen pelko olisi kahlehtivaa ja johtaisi lopulta kapinaan. Me pelkäämme pyhää Jumalaa, koska me rakastamme ja kunnioitamme majesteetillista Isäämme. Me pelkäämme, koska Jumalan lapsina kunnioitamme Isäämme. Rakkauden olemukseenhan sisältyy mitä syvin toisen kunnioitus.

Ei ole rakkautta ilman kunnioitusta. Tästä pyhästä pelosta Heprealaiskirje kirjoittaa:

KR 92

Heprealainen (Hepr 12:28) kirjoitti:
Olkaamme sen vuoksi kiitollisia,
kiittäkäämme Jumalaa
ja palvelkaamme Häntä
hänen tahtonsa mukaisesti,
kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein”

Vielä yksi huomio
avauksessa mainituista
jumalaapelkääväisistä.

He olivat jumalaapelkääväisiä
ennenkuin olivat tulleet
tuntemaan Jeesuksen.

Siis nämä pakanat
olivat ensin kääntyneet
juutalaisuuteen
ja tulivat näin
Israelin Jumalaa
kunnioittaviksi/pelkääviksi.

Ja sitten he tulivat myöhemmin
tuntemaan Jeesuksen
ja tulivat kristityiksi.

Esimerkiksi minä olen pakana,
joka en koskaan ole
kääntynyt juutalaisuuteen,
enkä siis koskaan ole ollut
sellainen jumalaapelkääväinen
kuin Kornelius, Lyydia ja Titius Justus
olivat olleet ennen
kuin olivat tulleet Jeesukseen uskoviksi.

Tavasin nyt aloittajan
ensimmäistä vastausviestiä.
Ja se on niinkuin
Natanaelin viestit yleensäkin
erittäin selkeä sanomaltaan.

Natanael kirjoitti:
Uskovien ei kuitenkaan tule pitää Jumalaa pelottavana. Meillä ei ole mitään syytä suhtautua Herraamme pelokkaasti. Meillä on Hänen lupauksensa, ettei mikään voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan (Room. 8:38-39). Meillä on Hänen lupauksensa, ettei Hän koskaan jätä meitä tai hylkää meitä (Heprealaisille 13:5). Me pysymme, sinä myös Annu, Jeesuksen seuraajina pelkästään Hänen rakkaudellisen armonsa varassa.

Aamen!

Luon nyt silmäyksen
pelon alkulähteille.

Raamatun ensimmäinen maininta
jostakin asiasta on aina avain.

Mooses (Gen 3:8-10) kirjoitti:
Ja he kuulivat,
kuinka Herra Jumala käyskenteli
paratiisissa illan viileydessä.

Ja mies vaimoineen lymysi
Herran Jumalan kasvojen edestä
paratiisin puiden sekaan.

Mutta Herra Jumala huusi miestä
ja sanoi hänelle:
"Missä olet?"

Hän vastasi:
"Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa
ja pelkäsin,
sillä minä olen alasti,
ja sentähden minä lymysin."

Tämä oli alku pelolle ihmiskunnassa.
Se oli rangaistuksen pelkoa.
Itse asiassa kuoleman pelkoa.

Jumala kuitenkin yllätti
Aadamin ja Eevan ja käärmeen
ja itse paholaisen totaalisesti.

Jumala peitti eli sovitti
Aadamin ja Eevan alastomuuden.

Viaton kärsi ruumiillisen kuoleman
tuona päivänä,
jona Aadam söi kielletyn hedelmän.

Ja niin Aadamin ja Eevan
ei tarvinnut sitä nyt kärsiä.

He saattoivat lisääntyä.
Ja Vaimon Siemen oli
lopullisesti murskaava käärmeen pään
eli paholaisen vallan.

Synti ja kuolema oli kuitenkin maailmassa,
jonka perkele oli saanut valtaansa.

Mutta sovitus oli myös määrätty.
Ja Aabel toi soveliaan uhrin.
Ja Jumala katsoi sen puoleen.

Mutta Kain ei ollut kuuliainen.
Ja viha valtasi hänet.

Kainin valtasi pelko.
Kuka tahansa, joka hänet kohtaa,
tappaa hänet.
Mutta Jumala Rakkaus yllätti Kainin.

Aadam oli rikkonut kieltolain.
Sitten ei lakia ollut,
ennenkuin se tuli Mooseksen kautta
Isralin kansalle.

Ja heti, kun se oli tullut,
tuli myös kuolemanrangaistus.
Se ei ohittanut edes papin poikia.

Mutta sitten tuli Jumalan Poika.
Hän ei koskaan tehnyt syntiä.
Mutta Hän täytti lain täysimääräisesti.
Otti päälleen meidän syntimme.
Ja tehtiin synniksi.
Ja Hän kuoli sen kera.

Synnin ja kuoleman laki täytetty.
Velka, jonka Ensimmäinen Aadam
ja koko Aadamin suku oli aiheuttanut,
tuli maksetuksi sukulunastajan,
Viimeisen Aadamin kautta.

Meidän Pääsiäislampaamme
Jumalan Karitsa teurastettiin.
Ja nyt me voimme viettää juhlaa.

Paavali (Tiit 3:3-5) kirjoitti:
Olimmehan mekin ennen
ymmärtämättömiä,
tottelemattomia,
eksyksissä,
moninaisten himojen ja hekumain orjia,
elimme pahuudessa ja kateudessa,
olimme inhottavia
ja vihasimme toisiamme.

Mutta kun Jumalan,
meidän vapahtajamme,
hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
pelasti hän meidät,
ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta,
vaan laupeutensa mukaan
uudestisyntymisen peson
ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta

Ja nyt tässä Uuden liiton armotalouskaudessa
meillä ei enää ole sitä rangaistuksen pelkoa,
joka oli Aadamilla ja oli Israelin kansalla,
kun se oli omasta suostumusksestaaan
antautunut lakiliiton alaisuuteen.

Johannes (1 Joh 4:18) kirjoitti:
Pelkoa ei rakkaudessa ole,
vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta;
ja joka pelkää,
se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Eli tätäkään pelkoa
en koe sydämessäni.