Raamattu on Jumalan omasivu

Moni uskova on todistanut, kuinka heidän elämässään on aikoja, jolloin Jumala on ollut hiljaa. Tai niin he ovat asian kokeneet.

Emmehän tiedä, mitä taivaan rukoussaleissa tuolloin tapahtuu.

Yksi on varmaa, kuten Sef. 3:17 kertoo

Sefanja (3:17) kirjoitti:
Hän on ääneti,
sillä Hän rakastaa sinua

Tämä on puhutellut minua viime aikoina. Ajattelen, että Jumala niin tahtoisi heti puuttua asioihin, auttaa ja opastaa kädestä pitäen lastaan, mutta eihän koetus silloin olisi koetus emmekä jatkaisi rukousta uskossa. Emme uudistuisi uskossamme, vaan luottaisimme loppupeleissä itseemme ja omiin kykyihimme.

Ja käsi sydämellä joutuukin kysymään itseltään, katsonko asioita iankaikkisesta näkökulmasta vaiko ajallisista tarpeista käsin. Niinikään itsensä voi tavoittaa kapinoimasta tai epäilemästä, kun apu viipyy. Ja viime kädessä usko kutistuu lähes olemattomaksi ja huomaakin olevansa tyhjin käsin, jopa nöyryytettynä. Mutta nämä ovat tienviittoja, joiden kohdalla itsekukin uskova on pyörinyt ja alusta aloittanut, kunnes jonakin päivänä on ’turvannut Herraan kaikilla teillään’.

Sama jae on käännetty näin:

KJV

Sefanja (3:17) kirjoitti:
He will rest in his love

GW

Sefanja (3:17) kirjoitti:
He renews you with his love

עֵד kirjoitti:
Ja käsi sydämellä joutuukin kysymään itseltään, katsonko asioita iankaikkisesta näkökulmasta vaiko ajallisista tarpeista käsin. Niinikään itsensä voi tavoittaa kapinoimasta tai epäilemästä, kun apu viipyy. Ja viime kädessä usko kutistuu lähes olemattomaksi ja huomaakin olevansa tyhjin käsin, jopa nöyryytettynä. Mutta nämä ovat tienviittoja, joiden kohdalla itsekukin uskova on pyörinyt ja alusta aloittanut, kunnes jonakin päivänä on ’turvannut Herraan kaikilla teillään’.

Hyvä tavoite on varmasti tuo mainitsemasi "turvannut Herraan kaikilla teillään"!
Kunpa siihen vielä joskus eläessään pääsisi. Olen tuhlannut elämäni monilla
harhareissuilla eikä rukouselämässänikään ole ollut mitään hurraamista. En siksi
koe itseäni sopivaksi antamaan neuvoja asiassa.

Mieleeni tuli kuitenkin laittaa tänne vielä erään Rukous.net-sivun linkki, kun
siinä voisi olla jotain ajatuksia tilanteisiin, joissa apu tuntuu rukouksesta huo-
limatta viipyvän.

https://www.rukous.net/kestaevae-rukous

Toissapäivänä minulle kävi niin,
että sain kokea kirjaimellisesti
otsikon sanat.

Nimittäin avasin
Billy Grahamin hartauskirjan
pitkästä aikaa
ja päätin lukea päivän sanan.

Kääntelin sivuja ja totesin,
että olen jo oikealla aukeamalla,
mutta tälle päivälle ei sanota mitään.

Käsissäni olevassa kirjassa
ei ollut ollenkaan tekstiä
päivälle 5.9.

Mitä sitten tehdään.
No, jos Hän on hiljaa,
niin silloin meidänkin
on syytä olla ... hiljaa vaan

https://www.youtube.com/watch?v=FBAOCmswdTs

Ed on ottanut esille kohdan Sefanjan kirjan kolmannesta luvusta. Tämä luku on lohduttava luku meille kaikille, sillä tässä luvussa Jumala osoittaa, kuinka Hän antaa syntiselle sitä, mitä he eivät ansaitse... armoa.

Sefanja kirjoitti, että tulisi toivon päivä, jolloin Israelin jäännös palaisi vankeudesta Jumalan suojeluksessa täyttääkseen Hänen lupauksensa.

Sef.(Sefanja 3:15) kirjoitti:"Herra on ottanut pois tuomionsa sinua vastaan, hän on karkottanut vihollisesi. Israelin kuningas, Herra, on sinun keskelläsi; Et enää pelkää katastrofia”

Kaikki tämä juuri ennen tuota jaetta, jossa sanotaan “Hän on ääneti, sillä Hän rakastaa sinua”.

Sana vakuuttaa, että Jumalan “äänettömyys” ei tarkoita sitä, etteikö Hän vaikuttaisi siunaavalla tavalla omaan kansaansa: “...ottanut pois tuomionsa sinua vastaan”, “...karkottanut vihollisesi”, “...Herra on sinun keskelläsi” ja “et enää pelkää katastrofia”. Pelko on poistunut, sillä Jumala ei enää puhu tuomion sanoja kansaansa kohtaan - mitään ei tarvitse enää pelätä. Jumalan “äänettömyyden” ei siis tarvitse merkitä uskovalle kauhistuttavaa olotilaa.

Jumalan hiljaisuus voi olla armahtavaa hiljaisuutta. Meidän omatuntomme voi soimata sellaisistakin asioista, jotka olemme Herrallemme tunnustaneet ja Hän on lupauksensa mukaan antanut ne anteeksi. Sielunvihollinen voi nostattaa mieleemme vanhoja asioita, valitettavasti. Moni kristitty kokee pahaa oloa menneisyytensä vuoksi. Ilmestyskirjassa sielunvihollista kutsutaankin “veljiemme syyttäjäksi”. Kun sydämessä on rauha ja turvallinen olo, hiljaiset ajat voivat olla siunattua hiljaisuutta.

Veljiemme syyttäjä voi ottaa vanhoja asioitamme esille, vaikka Jumala onkin niistä hiljaa.

Jer.31:34 (Jeremia) kirjoitti: “Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.”

Jumala ei kuitenkaan ole meille “hiljainen Jumala”. Luultavasti hyvin moni tänne kirjoittavista on minun laillani kuullut Jumalan joskus puhuvan jostain asiasta sisimmässään. Minun kohdallani se on usein liittynyt tiedon sanojen armolahjaan. Jumala puhuu kyllä muutenkin. Haluatko, että Jumala puhuu sinulle, vaikkapa heti? Avaa Raamattusi, rukoile ja kiitä Jumalaa Hänen Sanastaan, lue sitten Raamattua – Jumalan Sana on elävä Sana. Taivaallinen Isämme puhuu sinulle.

Kun minusta tuntuu, että kannattaako enää rukoilla, niin muistelen tätä kohtaa:

Luukas 11

5 Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,
6 sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä';
7 ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' -
8 minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.
9 Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.