Jaakob petoksella anasti siunauksen itselleen
Tänään pääsin 1Moos. 28 lukuun asti. Eilen lukiessani ihmettelin kuinka siunausta voi anastaa oveluudella (petoksella) ja epärehellisella tavalla itselleen.
Lihavoin tiettyjä tekstejä mitkä osoittaa epärehelliseltä ja oveluudelta.
Tarkoitan oveluudella negatiivista asiaa. En tiedä mikä olisi suomen mukainen sana joka on negatiivinen sävy siitä että petetään oveluudella. Se voi olla sana 'petos'.
Siunaus oli yksi ainoa jonka Jaakob anasti itselleen petoksella. Ensin hän petoksella hankki Esaun esikoisuuden itselleen. Miksi se oli tärkeää Jaakobille? Esikoisuuden ei voi noin vaan anastaa. Mutta Raamatun mukaan vanhempi palvelee nuorempaa (Room. 9:12). Miksi Jaakob ei siihen tyytynyt?
Jaakob sai varttua ja elää petoksella. Silti hänestä tuli Herran siunaama lapsi mutta alun perin se ei ollut täysin rehellistä vaan epärehellistä ja petosta.
Raamattu kansalle
Lihavoin tiettyjä tekstejä mitkä osoittaa epärehelliseltä ja oveluudelta.
Tarkoitan oveluudella negatiivista asiaa. En tiedä mikä olisi suomen mukainen sana joka on negatiivinen sävy siitä että petetään oveluudella. Se voi olla sana 'petos'.
Siunaus oli yksi ainoa jonka Jaakob anasti itselleen petoksella. Ensin hän petoksella hankki Esaun esikoisuuden itselleen. Miksi se oli tärkeää Jaakobille? Esikoisuuden ei voi noin vaan anastaa. Mutta Raamatun mukaan vanhempi palvelee nuorempaa (Room. 9:12). Miksi Jaakob ei siihen tyytynyt?
Jaakob sai varttua ja elää petoksella. Silti hänestä tuli Herran siunaama lapsi mutta alun perin se ei ollut täysin rehellistä vaan epärehellistä ja petosta.
Raamattu kansalleMooses (Gen 27:1-41) kirjoitti:
Kun Iisak oli tullut vanhaksi
ja hänen silmänsä olivat käyneet niin hämäriksi,
ettei hän enää kyennyt näkemään,
hän kutsui luokseen Eesaun,
vanhemman poikansa,
ja sanoi hänelle:
”Poikani!”
Tämä vastasi hänelle:
”Tässä olen.”
Iisak sanoi:
”Näethän,
että minä olen tullut vanhaksi,
enkä tiedä, milloin kuolen.
Ota nyt aseesi, viinesi ja jousesi,
ja lähde kedolle metsästämään minulle riistaa.
Laita sitten minulle herkkuruoka,
sellainen, jota rakastan,
ja tuo se minulle syötäväksi,
jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen.”
Rebekka kuuli,
mitä Iisak puhui pojalleen Eesaulle.
Kun Eesau oli lähtenyt kedolle
metsästämään tuodakseen riistaa isälleen,
Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille:
”Minä kuulin sinun isäsi sanovan veljellesi Eesaulle:’Tuo minulle riistaa
Kuule nyt siis, poikani, mitä sanon,
ja laita minulle herkkuruoka.
Minä tahdon syödä sitä ja siunata sinut
Herran edessä ennen kuin kuolen.’
ja tee, mitä minä käsken sinun tehdä.
Mene laumaan ja tuo sieltä minulle
kaksi hyvää kiliä,
niin minä laitan niistä isällesi
sellaisen herkkuruuan, jota hän rakastaa.
Vie se isällesi syötäväksi,
että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.”
Mutta Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle:
”Veljeni Eesauhan on karvainen mies,
minä taas olen sileäihoinen.
Ehkä isäni tunnustelee minua
ja pitää minua petkuttajana!
Silloin tuotan itselleni kirouksen enkä siunausta.”
Hänen äitinsä sanoi hänelle:
”Tulkoon se kirous minun päälleni, poikani!
Kuuntele vain, mitä minä sanon,
ja mene noutamaan kilit minulle.”
Silloin Jaakob meni noutamaan kilit
ja toi ne äidilleen.
Hänen äitinsä laittoi herkkuruuan,
sellaisen, jota Jaakobin isä rakasti.
Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun
parhaat vaatteet,
jotka hänellä oli teltassa,
ja puki niihin nuoremman poikansa Jaakobin.
Kilien nahat hän kääri Jaakobin käsiin
ja paljaaseen kaulaan.
Sitten hän antoi herkkuruuan
sekä leipomansa leivän
poikansa Jaakobin käsiin.
Tämä meni isänsä luo ja sanoi:
”Isäni!”
Iisak vastasi:
”Tässä olen.
Kuka sinä olet,
poikani?”
Jaakob sanoi isälleen:
”Minä olen sinun esikoisesi Eesau.
Olen tehnyt niin kuin sanoit minulle.
Nouse istumaan ja syömään riistaani,
että voisit siunata minut.”
Iisak vastasi pojalleen:
”Miten olet voinut löytää saaliin näin pian,
poikani?”
Jaakob vastasi:
”Koska Herra , sinun Jumalasi,
johdatti sen minun eteeni.”
Iisak sanoi Jaakobille:
”Tulehan lähemmäs,
poikani,
että voin tunnustella,
oletko sinä poikani Eesau vai et.”
Jaakob meni isänsä Iisakin luo.
Tämä tunnusteli häntä ja sanoi:
”Ääni on Jaakobin ääni,
mutta kädet ovat Eesaun kädet.”
Eikä Iisak tuntenut Jaakobia,
sillä Jaakobin kädet olivat karvaiset
niin kuin hänen veljensä Eesaun kädet,
ja niin Iisak siunasi hänet.
Iisak kysyi vielä:
”Oletko sinä todella poikani Eesau?”
Jaakob vastasi:
”Olen.”
Sitten Iisak sanoi:
”Tarjoa minulle,
että voin syödä poikani riistaa ja siunata sinut.”
Jaakob tarjosi hänelle,
ja hän söi.
Sitten Jaakob toi Iisakille viiniä,
ja tämä joi.
Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi:
”Tulehan tänne ja suutele minua,
poikani.”
Jaakob meni isänsä luo ja suuteli häntä.
Iisak tunsi hänen vaatteidensa tuoksun,
siunasi hänet ja sanoi:”Poikani tuoksu on kuin
Herran siunaaman kedon tuoksu!
Antakoon Jumala sinulle
taivaan kastetta ja maan runsautta,
yllin kyllin jyviä ja viiniä.
Palvelkoot sinua kansat,
kumartakoot sinua kansakunnat.
Ole veljiesi herra,
ja äitisi pojat kumartakoot sinua.
Kirottu olkoon se,
joka sinua kiroaa,
siunattu se,
joka sinua siunaa.”
Kun Iisak oli siunannut Jaakobin
ja Jaakob oli juuri lähtenyt
isänsä Iisakin luota,
hänen veljensä Eesau palasi metsästämästä.
Hänkin laittoi herkkuruuan,
vei sen isälleen ja sanoi hänelle:
”Nouskoon isäni syömään poikansa riistaa,
niin että voit siunata minut.”
Hänen isänsä Iisak kysyi:
”Kuka sinä olet?”
Hän vastasi:
”Minä olen poikasi,
sinun esikoisesi Eesau.”
Silloin Iisak järkyttyi syvästi ja sanoi:
”Kuka se sitten oli,
joka kävi metsästämässä
ja toi minulle riistaa?
Minä söin kaikkea,
ennen kuin sinä tulit,
ja siunasin hänet.
Ja siunattuna hän myös pysyy.”
Kun Eesau kuuli isänsä sanat,
hän päästi kovan ja katkeran huudon
ja sanoi isälleen:
”Siunaa minutkin, isäni!”
Tämä vastasi:
”Veljesi tuli kavalasti ja vei siunauksesi.”
Eesau sanoi:
”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi,
onhan hän pettänyt minut jo kahdesti.
Hän vei esikoisuuteni,
ja nyt hän on vienyt minulta myös siunaukseni.”
Eesau kysyi:
”Etkö ole lainkaan varannut siunausta minulle?”
Iisak vastasi Eesaulle:
”Minä olen asettanut hänet sinun herraksesi
ja pannut kaikki hänen veljensä
hänen palvelijoikseen
sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä.
Mitä minä siis voisin enää tehdä
sinun hyväksesi, poikani?”
Eesau sanoi isälleen:
”Yksi siunausko sinulla vain on, isäni?
Isä, siunaa myös minut!”
Ja Eesau alkoi itkeä äänekkäästi.
Hänen isänsä Iisak vastasi:
”Vailla maan runsautta
on sinun asuinsijasi,
vailla taivaan kastetta.
Sinä olet elävä miekkasi varassa
ja palveleva veljeäsi.
Mutta valtoimena kierrellen
sinä särjet hänen ikeensä niskaltasi.”
Eesau alkoi kantaa Jaakobille kaunaa
siunauksen tähden,
jolla hänen isänsä oli tämän siunannut.
Eesau ajatteli sydämessään:
”Kohta tulee aika surra isääni,
ja silloin minä tapan veljeni Jaakobin.”