Raamattu on Jumalan omasivu

Johannes (20:23) kirjoitti:
Joiden synnit te anteeksi annatte,
niille ne ovat anteeksi annetut;
joiden synnit te pidätätte,
niille ne ovat pidätetyt.

Zoomilla oli raamattupiiri, yksi uskonsisko sanoi jos annetaan kaikille ihmisille anteeksi mutta jättää yhdelle ihmiselle antamatta anteeksi, ei voi päästä taivaaseen.

Niin haluaisin täällä foorumilla kysyä mitä mieltä olet siitä jutusta että jos annetaan kaikille ihmisille anteeksi mutta jättää yhdelle ihmiselle antamatta anteeksi, eikö voi päästä taivaaseen?



Tämä postaus on laaja niin Isän sydän -luentoa kuunnellessani tajusin että sydän ei ole täysin mukana Isän Jumalan kanssa koska anteeksiantamattomuus lapsuudesta, taustasta ja sisäisistä haavoista pidättelee sydämen. Silloin sydän on esteytynyt eikä se ole täysin mukana Isän Jumalan kanssa.

Sitten sydämestä päättää antaa anteeksi esimerkiksi biologiselle äidille joka antoi lapsen pois adoptoitavaksi silloin sydän vapautuu pois ja on täysin mukana Isän Jumalan kanssa ja saa kokea Isän rakkautta. Isä Jumala tahtoo jakaa rakkautta koska Hän on rakastava Isä. Sanassa sanotaan että jos ihminen antaa anteeksi, hänelle Isäkin antaa anteeksi, se sisältää vapautusta.

Tämä on vain esimerkki. Minut ei annettu pois adoptoitavaksi.


Pieni ääni nostaa jostain taustasta tai lapsuudesta tai sisäisistä haavoista, se on Herran ääni joka haluaa antaa vapautusta. Hän nostaa sen pienellä ja hienovaraisella äänellä pienin kuiskauksin ja odottaa kaivaten rakkaan lapsen yhteyttä - hänen täydellä ja ehyellä sydämellään. Hän kaipaa sitä voidakseen jakaa rakkautta rakkaan lapsen kanssaan.

Oman kokemuksen mukaan Isän sydän -luennon jälkeen (kai 2 tai 3 osa jälkeen, en tarkalleen muista) makoilin mukavasti soffalla sinä iltana jolloin tunsin hengessäni ihan selvästi miten Isä laski Pyhässä Hengessä ja jakoi mulle ihanaa rakkautta niinkuin silloin sinä hetkellä illan viilentyessään Jumala laski ja seurusteli Aatamin kanssa jakamalla rakkautta hänen kanssaan.

Niin ymmärsin tuon Joh. 20:23 kohdan paremmin kokemuksen perusteella. Mutta yhden uskonsiskon puheensa pisti miettimään onko asia näin jos yhdelle ihmiselle jätetään antamatta anteeksi, eikö voi päästä taivaaseen? Niin sen takia jätän kysymyksen tänne foorumiin.


Toinen kysymys; jos joku uskova vihoittelee mulle ihan syyttä. Pääsenkö mä taivaaseen vaikka rukoilen silloin tällöin hänen puolesta? En itse halua että hän elää anteeksiantamattomuudessa mua kohtaan ja se mua huolettaa. Kasvokkain olen selvittänyt välit hänen kanssaan silloin meidän puolelta se on jo selvitetty ja anteeksiannettu mutta myöhemmin hän taas vihoitteli mulle.


Mitä sä tekisit jos joku uskova sulle vihoittelee ihan syyttä?

Rupattelija kirjoitti:
Sanassa sanotaan että jos ihminen antaa anteeksi, hänelle Isäkin antaa anteeksi.

Sanassa sanotaan vanhassa käännöksessä, että
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi
heidän rikkomuksensa,
antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille,
ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
(Matt. 6:14-15).

Taivaallisen Isämme anteeksiantamisen ehto ei kuitenkaan ole siinä, että meidän tulee ensin osata antaa anteeksi, jotta voisimme saada anteeksi myös Taivaalliselta Isältämme. Anteeksisaamisen ehto ei ole lainkaan meissä itsessämme, vaan kaikki perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan meidän syntiemme tähden. Kaikki anteeksiantamisen perusteet ovat yksin Kristuksessa.

Saadaksemme syntimme anteeksi meidän tulee vain mennä Jeesuksen luokse ja olla samaa mieltä Jumalan kanssa: olemme syntisiä ja tarvitsemme syntiemme sovituksen. Tämä tapahtuu tunnustamalla syntimme.

Johannes (1 Joh 1:9) kirjoitti:
Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

“Isä meidän” -rukouksessa Jeesus opetti meitä rukoilemaan mm.näin :
”...Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”.
Tämä kohta saatetaan ymmärtää väärin ja ehdollistaa armo.

Onneksemme Jeesus selvittää vavahduttavalla tavalla, mikä suhde meidän anteeksiantamisella on siihen, että Jumala antaa meille anteeksi. Luemme Jeesuksen vertauksen kuninkaasta ja palvelijoista.

Matteus (8:23-35) kirjoitti:
Sen tähden taivasten valtakunta
on verrattava kuninkaaseen,
joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
Ja kun hän rupesi tilintekoon,
tuotiin hänen eteensä eräs,
joka oli hänelle velkaa
kymmenentuhatta leiviskää.

Mutta kun tällä ei ollut,
millä maksaa,
niin hänen herransa määräsi myytäväksi
hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa
ja kaikki, mitä hänellä oli,
ja velan maksettavaksi.

Silloin palvelija lankesi maahan
ja rukoili häntä sanoen:
'Ole pitkämielinen minua kohtaan,
niin minä maksan sinulle kaikki.'

Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa,
ja hän päästi hänet
ja antoi hänelle velan anteeksi.

Mutta mentyään ulos
se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan,
joka oli hänelle velkaa sata denaria;
ja hän tarttui häneen,
kuristi häntä kurkusta ja sanoi:
'Maksa, minkä olet velkaa.'

Niin hänen kanssapalvelijansa
lankesi maahan
ja pyysi häntä sanoen:
'Ole pitkämielinen minua kohtaan,
niin minä maksan sinulle.'

Mutta hän ei tahtonut,
vaan meni ja heitti hänet vankeuteen,
kunnes hän maksaisi velkansa.

Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät,
mitä tapahtui,
tulivat he kovin murheellisiksi
ja menivät ja ilmoittivat herrallensa
kaiken, mitä oli tapahtunut.

Silloin hänen herransa
kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle:
'Sinä paha palvelija!
Minä annoin sinulle anteeksi
kaiken sen velan,
koska sitä minulta pyysit;
eikö sinunkin olisi pitänyt
armahtaa kanssapalvelijaasi,
niin kuin minäkin sinua armahdin?'

Ja hänen herransa vihastui
ja antoi hänet vanginvartijan käsiin,
kunnes hän maksaisi kaiken,
minkä oli hänelle velkaa.

Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille,
ellette anna kukin veljellenne
sydämestänne anteeksi."

Jeesuksen aikaan leiviskä oli 6 000 denaria ja denari puolestaan oli yhden päivän palkka. Yksi leiviskä ei siis ollut vähän. Jos arvioimme, että työmiehen päiväpalkka olisi tänään noin 100 €, yhden leiviskän eli 6 000 denarin arvo olisi 600 000 €. Jeesus puhui siis sellaisista summista, ettei kukaan yksityinen ihminen tuohon aikaan kyennyt velkaa maksamaan. Samoin on syntivelkamme laita; tarvitsemme maksajaksi välimiehen, Jeesuksen Kristuksen.

Miksi Jeesus sitten opetti meitä rukoilemaan
“anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme.”
Suuret syntinsä Jeesukselta anteeksi saaneessa on tapahtunut muutos: saatuaan anteeksi Jeesukselta suuret syntinsä, hän mielellään antaa lähimmäisilleen heidän “pienet syntinsä” anteeksi. Vain omat syntimme me näemme sellaisina suurina synteinä kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Vertauksen kova palvelija osoitti kovuudellaan hänelle velkaa olevalle toiselle palvelijalle, ettei hän ollut lainkaan sisäistänyt - uskonut - mitä valtavan velan anteeksianto oikein merkitsi. Jumalan rakkaus ja anteeksianto vaikuttaa ihmisessä mielenmuutoksen. Anteeksiantava mieli on osoitus siitä, että olemme Jumalan lapsia. Jeesukseen uskovassa ihmisessä tämä näkyy näin:

Jumalalta syntinsä anteeksi saanut antaa anteeksi lähimmäisilleen.

Avauksen Raamattulainaus
oli seuraava:

Johannes (20:23) kirjoitti:
Joiden synnit te anteeksi annatte,
niille ne ovat anteeksi annetut;
joiden synnit te pidätätte,
niille ne ovat pidätetyt.

Ja otsikko kysyi:
Viittaako se anteeksiantamattomuuteen?

Tuo kohta ei viittaa
anteeksiantamattomuuteen.

Johannes on tallentanut hetken,
jolloin opetuslapset kohtasivat
ylösnousseen Jeesuksen.
He saivat ottaa vastaan Pyhän Hengen,
ja vallan antaa synnit anteeksi.

Siis nyt on kysymyksessä lähetyskäsky.
Ei puhuta veljien välisestä sopimisesta
vaan evankeliumin julistamisesta.
Joka ottaa ilosanoman vastaan,
saa syntinsa anteeksi.

Johannes (20:21-23) kirjoitti:
"Rauha teille!
Niinkuin Isä on lähettänyt minut,
niin lähetän minäkin teidät."

Ja tämän sanottuaan hän puhalsi
heidän päällensä ja sanoi heille:

"Ottakaa Pyhä Henki.
Joiden synnit te anteeksi annatte,
niille ne ovat anteeksi annetut;
joiden synnit te pidätätte,
niille ne ovat pidätetyt."

Siis ikuisuusasiat ovat nyt kunnossa.
On erittäin tärkeää,
että joku julistaa syntimme anteeksi.
Jopa Sauluksen luo,
jonka Jeesus itse oli kohdannut
Damaskon tiellä,
Jeesus lähetti Ananiaan
hoitamaan tämän tehtävän.

Luukas (Ap.t 9:17) kirjoitti:
Niin Ananias meni ja astui huoneeseen,
pani molemmat kätensä
hänen päälleen ja sanoi:
"Veljeni Saul, Herra lähetti minut
- Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit -
että saisit näkösi jälleen
ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä."

Siis, kun Ananiaalla oli Pyhä Henki,
niin hän saattoi palvella näin
lähetyskäskyä toteuttaen.

Mutta otsikkosi sisältämä
anteeksiantamattomuus
voi kyllä saada aikaan sen,
että Jumalanpalvelija
joutuu ikäänkuin vankilaan.

Jumalan palvelijoina
me voimme siis toimia niin,
että palvelutyömme estyy.

Jos emme anna anteeksi,
niin Jumalakaan ei voi niin tehdä,
vaan laittaa meidät kilpailukieltoon.

Meidän tulee panna pois
- kaikki pahuus
- kaikki vilppi
- ulkokultaisuus
- kateus
- kaikki panettelu

Panettelu on
sellaista puhetta takanapäin,
jolla saatamme lähimmäisemme
huonoon valoon.

Jos se on lisäksi valhetta,
niin olemme syylliset
kaksinkertaiseen rikokseen.

Näin meillä voi olla
harteillamme suoranainen syntisäkki,
joka ei mahdollista
kilparadalla juoksemiseen.
Palvelutyömme estyy,
ja jäämme ilman voittopalkintoa.

Ja silloin Jumalan Valtakunta
eli
Vanhurskaus, Rauha ja Ilo
Pyhässä Hengessä
ei vaikuta meissä.
Emmekä kanna hyvää hedelmää.

Mutta pelastuksemme on
yksin Jeesuksen sovitustyön varassa.

Johannes (5:24) kirjoitti:
Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka kuulee minun sanani
ja uskoo häneen,
joka on minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä,
eikä hän joudu tuomittavaksi,
vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Siis mikään kadotustuomio
ei kohtaa niitä,
jotka ovat kokeneet sen,
mistä avauksesi Raamattulainauskin puhuu.
Syntien anteeksisaamisen.

Mutta palkintotuomioistuimen
eteen me pääsemme/joudumme.
Ja siinä meidät palkitaan tai sitten ei.

Mutta jo tässä ajassa
me voimme periä
Jumalan Valtakunnan aarteita,
Vanhurskaudesta, Rauhasta ja Ilosta
alkaen.

Mutta jos toimimme vastoin
Jumalan Valtakunnan lakeja,
niin me myös niitämme sitä,
mitä olemme kylväneet.

Ja silloin vaelluksemme on
- epävanhurskasta
- rauhatonta
- ilotonta
eli toisin sanoen
- epäoikeudenmukaista
- riitelevää
- surullista

Kiitos Natanael. Nyt ymmärrän että on tärkeintä antaa kaikille anteeksi - katsomatta henkilöön kuka ei saa anteeksi ja kuka taas saa anteeksi. Jos katsoo tällä tavalla yhteen henkilöön eikä anna hänelle anteeksi, Isäkin ei anna hänelle anteeksi. Niin hänelle pitää myös antaa anteeksi kuten kaikille on antanut anteeksi.


Kiitos Kalamos. Siitä Joh. 20:23 kohdasta vielä, tarkoitan anteeksiantamattomuudella sitä että kaikki synnit (joista voi olla anteeksiantamattomuus) pidätetään (Joh. 20:23).

Tienraivaaja Johannes Kastaja
toimi seuraavasti:

Matteus (3:5-8) kirjoitti:
Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem
ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö,
ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa,
kun he tunnustivat syntinsä.

Mutta nähdessään
paljon fariseuksia ja saddukeuksia
tulevan kasteelle
hän sanoi heille:
"Te kyykäärmeitten sikiöt,
kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä

Sitten Johannes Kastajan tehtävä
tuli loppuun suoritetuksi,
ja Jeesus jatkoi tuosta
aivan samalla linjalla.

Matteus (23:33) kirjoitti:
Te käärmeet,
te kyykäärmeitten sikiöt,
kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?

Myös Pietari toimi näin.

Luukas (Ap.t 8:20-23) kirjoitti:
Mutta Pietari sanoi hänelle:
"Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen,
koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.

Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan,
sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.

Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi
ja rukoile Herraa
- jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus
sinulle anteeksi annetaan.

Sillä minä näen
sinun olevan täynnä
katkeruuden sappea
ja kiinni vääryyden siteissä."

Siis ihminen ei voi ottaa
vastaan Jeesusta
katkeralla mielellä.
Tuossa kohtaamisessa
me jätämme syntielämän.

Ja tätä ymmärrän
Jeesuksen tarkoittavan,
kun tuossa hetkessä
opetuslapset kohtasivat
ylösnousseen Jeesuksen
ja saivat Pyhän Hengen
ja syntyivät uudesti ylhäältä Hengestä.

Heissä oli nyt Kristuksen Henki,
ja heidän piti nyt
Jeesuksen ruumiin jäseninä
viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan
ja toimia niinkuin Pyhä Henki ohjaa.

Johannes (20:21-23) kirjoitti:
"Rauha teille!
Niinkuin Isä on lähettänyt minut,
niin lähetän minäkin teidät."

Ja tämän sanottuaan hän puhalsi
heidän päällensä ja sanoi heille:

"Ottakaa Pyhä Henki.
Joiden synnit te anteeksi annatte,
niille ne ovat anteeksi annetut;
joiden synnit te pidätätte,
niille ne ovat pidätetyt."

Mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa,
että uudestisyntynyt uskovakin
voi joutua
ja luulenpa että
poikkeuksetta joutuu
tekemisiin katkeruutensa
ja monien muidenkin syntien kanssa.

Ei Paavali muuten olisi ohjeistanut
uskovia seuraavasti:

Paavali (Ef 4:28-32) kirjoitti:
Joka on varastanut,
älköön enää varastako,
vaan tehköön ennemmin työtä
ja toimittakoon käsillään sitä,
mikä hyvää on,
että hänellä olisi,
mitä antaa tarvitsevalle.

Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö,
vaan ainoastaan sellainen,
mikä on rakentavaista ja tarpeellista
ja on mieluista niille, jotka kuulevat.

Älkääkä saattako murheelliseksi
Jumalan Pyhää Henkeä,
joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksen päivään saakka.

Kaikki katkeruus ja kiivastus
ja viha ja huuto ja herjaus,
kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan
ystävällisiä, hyväsydämisiä,
anteeksiantavaisia toinen toisellenne,
niinkuin Jumalakin on
Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Pyhä Henki on annettu meille
lunastuksen päivään saakka.
Tämä sinetti ei meistä irtoa.
Se pysyy meissä kuin
karjaeläimessä oleva polttomerkki,
joka ilmoittaa eläimen omistajan.

Mutta me voimme tehdä
omistajamme murheelliseksi.

Rupattelija kirjoitti:“Viittaako se anteeksiantamattomuuteen?”

Tarkastelen tässä Rupattelijan esille nostamaa jaetta: Joh.20:23 “Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.”

Evankeliumin sanoman ydintotuus on, että Jeesukseen Kristukseen Herranaan ja Vapahtajanaan uskova saa syntinsä anteeksi.

Luukas (Apt.10:43) kirjoitti: “Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

Jeesus on se, jolla yksin on valta antaa kaikki syntimme anteeksi. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että meidät on nostettu päärooliin - “joiden synnit TE anteeksi annatte”. Jos olemme aidosti uskoneet Häneen ja tunnustaneet Hänelle syntimme, niin kukaan muu ei voi myöhemmin päättää, että meille ei ole annettu anteeksi yhtä syntiä tai syntejä eli pidättää meidän syntejämme - joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.. Mitä Jeesus siis tarkalleen ottaen tarkoitti Joh. 20:23:ssa?

Jeesus antaa syntejä anteeksi, mutta Hän ei koskaan ilmoittanut sellaista valtaa opetuslapsilleen, eivätkä he koskaan ottaneet sellaista valtaa itselleen. Avain Joh. 20:23:n merkityksen ymmärtämiseen on kahdessa edellisessä jakeessa:
"Jeesus sanoi jälleen: 'Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minä lähetän teidät." Ja sillä hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki."

Hän lähetti heidät, kuten Hän lähettää meidätkin, tuomaan hyvää uutista pelastustiestä Taivaaseen. Jeesus oli jättämässä maan fyysisesti, mutta lupasi, että Jumala olisi heidän kanssaan heissä asuvan Pyhän Hengen (=Kristuksen Hengen) persoonassa.

Kun he julistivat evankeliumia, he pystyivät Pyhässä Hengessä rehellisesti kertomaan ihmisille, jotka uskoivat tuohon sanomaan, että heidän syntinsä on annettu anteeksi, ja he pystyivät rehellisesti kertomaan ihmisille, jotka eivät uskoneet sanomaan, että heidän syntejään ei annettu anteeksi ja että he ovat tuomittuja Jumalan silmissä. He julistivat Pyhässä Hengessä eli Kristuksen Hengessä.

Johannes (Joh.3:36) kirjoitti:“Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka hylkää Pojan, se ei näe elämää, sillä Jumalan viha pysyy hänen päällänsä"

.
Tämän päivän uskovilla on sama tehtävä. Olemme velvollisia jakamaan evankeliumin sanomaa, tietä taivaaseen, muille maailmassa, ja suoritamme tätä tehtävää Pyhän Hengen kanssa, joka asuu sisällämme, ohjaten meitä, kun jaamme Hänen totuuttaan. Olemme velvollisia kertomaan ihmisille, että ainoa tapa saada anteeksi on uskon kautta Kristukseen. Julistuksemme ei saa olla yleistä Jumalan rakkauden hymistelyä, evankeliumin saarnaamiseen kuuluvat laki ja evankeliumi.

Johannes (Joh.8:24) kirjoitti: “Sen tähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

Se, joka lain saarnan edessä kovettaa sydämensä murtumatta armoa tarvitsevaksi, niin sellaiselle synnit jäävät pidätetyiksi - "joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."