Raamattu on Jumalan omasivu

Jeesus sanoo: ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." (Matt. 11:6)

Loukkaantuminen johonkuhun edellyttää jonkinasteisesta vuorovaikutusta ja sitten kaikki ei menekään toivotulla tavalla.

Uskovana ykkösprioriteetti elämässä on Jumalan tahto. Ja tämä on vierasta lihalle. Loukkaantuminen on itseasiassa lihallinen reaktio, oman tahdon lopputulema. Jumalan tahto ilmenee rakkauden kautta, itselleen kuolemisena ja omasta luopumisena.

On suurta armoa, kun Jumala Henkensä kautta opettaa taivaallista asennoitumista.

Fariseusten kerrotaan loukkaantuneen Jeesukseen, kun Hän ravisteli heidän käsityksiään Jumalasta. Saako meitä ravistella, puhdistaa ja uudistaa, vai loukkaannummeko ja haluamme pitää kiinni entisestä?

Ed kirjoitti: “Fariseusten kerrotaan loukkaantuneen Jeesukseen, kun Hän ravisteli heidän käsityksiään Jumalasta. Saako meitä ravistella, puhdistaa ja uudistaa, vai loukkaannummeko ja haluamme pitää kiinni entisestä?”

Ed on poikkeuksellinen kirjoittaja näillä palstoilla. Hän ei vain esitä jotain havaitsemaansa totuutta pitkillä perusteluilla, vaan hän haastaa meidät lukijat tutkimaan sisintämme ja uskomme perustaa. Hän osaa tiivistää olennaisen – sellaiseen tarvitaan hengellistä viisautta.

Tälläkään kertaa Ed ei päästä meitä vähällä, vaan meihin lukijoihin kohdistuu sydämen pohjiin ulottuva kysymys: onko tilanteita, jolloin mekin saatamme loukkaantua Herraamme ja Vapahtajaamme?

Kysymys tekee kipeää tästä yksinkertaisesta syystä: uskovien on lähes mahdotonta myöntää, että uskovan elämässä tulee tilanteita, jolloin hän voi loukkaantua Jeesukseen tai toisin sanoen voimme pettyä Häneen. Jeesus ei tietenkään koskaan petä meitä, mutta elämän todellisuus ei kohtaa uskovien odotuksia. Meidän odotuksemme, joiden puolesta olemme rukoilleet eivät aina täyty.

Kaikella on Jumalan silmissä oma tarkoituksena, vaikka usein emme voikaan sitä tässä ajassa tiedostaa. Kuin huomaamattamme Jumalan ravistelussa meistä karisee jotain ylpeydestä ja opimme vähitellen ottamaan kaiken hyvän taivaallisen Isämme kädestä.

Paavali (1.Kor.8:2) kirjoitti:“Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee;”

Paavali (Gal.6:3) kirjoitti:“Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.”

Kukaan tänne kirjoittavista ei saa nousta ehdottomaksi auktoriteetiksi – se asema kuuluu yksin Pyhälle Jumalalle ja Hänen ilmoitukselleen Raamatussa. Ei ole vaikeaa havaita mielipiteissä inhimillistä astian makua. Olemmehan kaikki monin tavoin vajavaisia ihmisiä. Raamattua tutkiva ja rukoileva kirjoittaja on varmaan viimeinen ihminen, joka sen voi itsessään nähdä.

Tarvitsemme aika ajoin Edin mainitsemaa Jeesuksen ravistelua ja puhdistamista.

Edillä näyttää olevan hengellistä viisautta, joka saa usein meidät pysähtymään ja ajattelemaan pintaa syvemmältä. Edin kirjoituksissa on usein jotain sellaista, joka avaa meidän silmämme näkemään sellaista, jota enne ole aikaisemmin nähneet.

On oikein ja hyvä rukoilla Jumalalta elämäämme monenlaisia siunauksia. Sairauksien, menetysten ja onnettomuuksien kautta Jumala voi kuitenkin ottaa meiltä pois jotain sellaista, mikä on meille hyvin rakasta ja kallisarvoista. Olisiko meidän helppoa lausua sanat, jotka Job lausui äärimmäisten menetystensä keskeltä - vai loukkaantuisimmeko me Häneen?

Job (Job.1:21) kirjoitti: “Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan.

Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.”

Tuo lainaamasi Jobin kirjan kohta on kova läksy, jos/kun se kohdalle osuu. Uskoisin sen opin jälkeen jotakin tyyneyttä ihmismieleen syntyvän.

Kiitos sinulle hyvistä sanoista, Natanael, mutta en kaiketi voi niitä kontolleni ottaa. Tämä foorumi kokonaisuudessaan innoittaa jokaista tänne osallistujaa. Itse olen kärsinyt koko ikäni kateudesta, ehkäpä heikosta itsetunnosta johtuen. Omasta puolestani en halua aiheuttaa vastavuoroisesti jollekulle samoja tuntoja.

Avaus nostaa esiin tilanteen,
jossa Johannes Kastaja
oli sidottuna vankilassa.

Kastaja oli saanut kuulla
Jeesuksen ihmeistä.
Mutta Johannes itse oli
vankityrmässä.
Jokin ei nyt täsmännyt.

Ja niin Johannes Kastaja
lähettää opetuslapsensa
kysymään Jeesukselta
hyvin suoran kysymyksen.

Matteus (11:3) kirjoitti:
Oletko sinä se tuleva,
vai pitääkö meidän toista odottaman?

Jeesus vastasi
Johanneksen opetuslapsille
lähettäen Sanan
Johannes Kastajalle.

Matteus (11:4-6) kirjoitti:
Niin hän vastasi
ja sanoi heille:

"Menkää ja kertokaa Johannekselle,
mitä kuulette ja näette:

sokeat saavat näkönsä,
ja rammat kävelevät,
pitaliset puhdistuvat,
ja kuurot kuulevat,
ja kuolleet herätetään,
ja köyhille julistetaan evankeliumia.

Ja autuas on se,
joka ei loukkaannu minuun."

Nimenomaan Johannes Kastajan
tarvitsi kuulla
tuo viimeinen kohta
niistä autuaista,
jotka eivät loukkaannu Jeesukseen.

Loukkaantuminen tässä kohden
siis merkitsee epäilyä siitä,
onko Jeesus Messias.

Johannes Kastaja oli julistanut
Pyhässä Hengessä
kirveestä,
joka on puitten juurella.

Pahaa hedelmää tuottavat puut
hakataan irti ja heitetään tuleen.

Mutta nyt Johannes Kastaja
onkin itse kuin roska lattialla.

Viskin heittikin hänet pois
elopellolta.

Puinti osuikin häneen
eikä suinkaan Herodekseen
saatikka Herodiaaseen,
jonka kanssa Herodes teki syntiä
eläen haureudessa,
ja josta Johannes Kastaja
oli Jumalan Sanan ilmoille huutanut.

Johanneksen opetuslasten lähdettyä,
Jeesus jatkaa puhuen
Johannes Kastajasta.

Jeesus vertaa Johannesta
ruokoon (kalamos)
jota
tuuli (anemos)
huojuttaa.

Tässä tapauksessa
tuo tuuli
on erityisesti vertaus
myrskytuulesta.

Elämän myrskyt
voivat saada meidät loukkaantumaan.
Onko Jumalaa edes olemassa.
Miksei Hän auta.

Johannes Kastaja
sai kuitenkin Sanan,
joka esti näin tapahtumasta.

Jeesus käski sanoa Johannekselle,
juuri sen, mitä Kastaja
oli saanut tarkoin oppia
lapsuusaikanansa
tulevasta Messiaasta.

sokeat saavat näkönsä,
ja rammat kävelevät,
pitaliset puhdistuvat,
ja kuurot kuulevat,
ja kuolleet herätetään,
ja köyhille julistetaan evankeliumia

Me voimme ottaa vastaan
suuren ilosanoman
tai loukkaantua niiden
ahdistusten keskellä,
joissa elämme
- avauksen sanoja lainaten,
kun kaikki ei menekään
toivotulla tavalla.

Ja sitten on fariseuksia,
jotka käänteisesti
loukkaantuivat juuri siitä,
että köyhille julistettiin evankeliumia.

Tuo kamelinkarvavaatteinen Huutaja
kun vaati heitä kilvoituksen mestareita
tekemään parannuksen.

Jeesus taas armahti
kauheimmatkin syntiset.
Jo on maailmankirjat sekaisin.