Raamattu on Jumalan omasivu

Onko Sapatin viettämisessä siunaus myös pakanalle? Käyhän se järkeenkin, että on hyvä levätä välillä, mutta mielistyykö Jumalakin, jos Sapattia vietetään pakanankin toimesta?

Roomalaiskirje:
14:5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.

Markuksen evankeliumi:
2:27 Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
2:28 Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."


Galatalaiskirje:
5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

Markuksen evankeliumi:
12:30 ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.'
12:31 Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."

Annora kirjoitti:Roomalaiskirje:

Markuksen evankeliumi:
2:27 Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
2:28 Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."

Eli siis sapatti on todellakin asetettu jokaista ihmistä varten?

Minun mielestäni sapatin vietto sellaisena kuin se juutalaisten keskuudessa oli, ei missään tapauksessa ole pelastuksen ehto kristitylle.

Jeesus järkiperäisti tätä asiaa, uudessa testamentissa kerrotaan tuo meille kaikille tuttu tapahtuma, jossa nälkäiset opetuslapset
katkoivat viljapellon kasveista tähkiä syödäkseen. Jeesus ei tätä pannut pahakseen, vaikka sapatti olikin ja juutalaisiahan he
kaikki alunperin olivat.

Jos mahdollisuus on, niin toki voi ottaa yhden päivän viikosta levon kannalta, mutta en näe, että pitäisi viettää sitä juutalaisten
perinnäissääntöjen mukaan: jätäpä jo edellisiltana sähkövalosi palamaan, jotta et joudu sitten sapattina tekemään työtä, sillä
valokatkaisijan painallus luokitellaan työnteoksi.

En minä sitä kysynytkään, että onko se pelastuksen ehto. Mikä kadottaa ja mikä ei, on toinen aihe.

Nuo juutalaisten pikkutarkat säädökset eivät myöskään olleet mielessäni. Ajattelin asiaa Sanan pohjalta. Eli siis jos pyhittää yhden päivän viikossa Herralle, onko siinä siunaus? Olen itse aiemmin ajatellut, että Uudessa Liitossa jokainen hetki on pyhitetty Herralle, mutta käytäntö tuntuu vaikuttavan siltä, ettei se ole, ainakaan minulla, vaikka Sana sanookin:

Kol. 3:23

Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille,

Niin, kyllä näin voi sanoa, että uudessa liitossa jokainen hetki on pyhitetty Herralle.

1.Korinttolaiskirje:
3:16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

1Piet. 2:5 ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja,
jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.

Kyllä.
Sapatin viettämisessä on siunaus.

Itse asiassa
ihminen (Ensimmäinen Aadam)
asetettiin tämän Maan päälle
suoraan Jumalan lepoon.

Tuo siunaus olisi jatkunut ikuisesti,
jos Aadam olisi ohittanut
hyvän- ja pahantiedon puun
ja syönyt Elämän puusta.

Siis synti katkaisi tuon levon
niin Jumalalta kuin ihmisiltäkin.

Viimeisessä Aadamissa
eli Jeesuksessa Kristuksessa
tuo lepo astuu taas voimaan.

Tähän ikuiseen lepoon me pääsemme
syömällä Elämän puusta,
joka on pystytetty Golgatalle.

Siis Elämän puu ja sen siunaus
on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle.

Synti pääsi kuitenkin maailmaan
Ensimmäisen Aadamin kautta.
Ja maailmasta se on päässyt
vuorollaan itse kuhunkin ihmiseen,
kun tämä on tullut tietämään pahan.

Maailmaan päässeen synnin takia
maailmanjärjestys muuttui.
Maa ei enää tuottanut satoa
vaan ohdakkeita.

Ihminen joutui elättämään itsensä
ankaralla työllä.
Elämä muuttui kivuksi
syntymistapahtumasta alkaen.

Sapatin siunaus on kuitenkin
koettavissa.
Ja tuo siunaus on upotettu
seitsemänteen päivään,
seitsemänteen vuoteen,
seitsemänteen seitsemään,
seitsemänteen millenniumiin.

Ensin oli jatkuva sapatinlepo.
Mutta nyt meillä on
muistutuksena tuosta
- sapatinpäivä
- sapattivuosi
- riemuvuosi
- Messiaan päivä
Ja sitten kahdeksas millennium
avaa taas ikuisuuden
ja jatkuvan sapatin levon,
eli koittaa Jumalan päivä.
https://kalamos.webnode.fi/sana-ja-elam ... ataulukko/

Sapatin siunaus on
siis nyt koettavissa
aivan samalla tavalla kuin
esimerkiksi painovoimalaki.

Emme tiedä
miksi kappaleet vetävät
toisiaan puoleensa,
mutta tiedämme,
sen voiman suuruuden,
jolla kappaleet sen tekevät.

Jumala on suuren suuri
ja vetää meitä puoleensa.
Jos ei vetäisi,
niin emme voisi lähestyä Häntä.

Ja Hän haluaa
viettää laatuaikaa kanssamme.
Hän tarjoaa meille levon aikoja,
vaikka alunperin vallinnut
jatkuva sapatinlepo katkesikin
seitsemän millenniumin ajaksi.

Jumalan tarjoama siunaus
on havaittavissa kaikessa vallitsevassa.
Jopa viljelysmaa
tietää oikeutensa sapatinlepoon.

Ihminen itse ei jaksa,
jos ei vietä lepopäivää.
Ja tuon lepopäivän
täytyy olla juuri seitsemäs päivä.
Muutakin on epäonnistuen yritetty.

Jeesuksessa me olemme
jo päässeet sapatinlepoon.

Mutta elämme vielä
katoavaisessa maailmassa
katoavaisessa ruumiissamme.
Ja sielummekin tarvitsee levon aikoja.

Mutta henkemme osalta
meidät on jo siiretty
kuolemasta elämään.
Pahan vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.

Siis ihminen on alunperin
tarkoitettu Jumalan yhteyteen
Jumalan lepoon.

Mutta synti katkaisi tuon yhteyden.
Se korjattiin Golgatalla,
mutta ruumiimme lunastus
odottaa vielä täytäntöönpanoaan.

Ja niin me joudumme vielä
elämään kirouksen alaisessa maassa,
mutta meillä on kuitenkin
siunauksena erilaiset sapatit
siihen asti,
että koittaa Jumalan päivä,
jolloin ei enää mitään kirousta ole oleva.

Johannes (Ilm 22:1-5) kirjoitti:
Ja hän näytti minulle
elämän veden virran,
joka kirkkaana kuin kristalli
juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

Keskellä sen katua
ja virran molemmilla puolilla
oli elämän puu,
joka kantoi kahdettoista hedelmät,
antaen joka kuukausi hedelmänsä,
ja puun lehdet
ovat kansojen tervehtymiseksi.

Eikä mitään kirousta ole enää oleva.
Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin
on siellä oleva,
ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
ja näkevät hänen kasvonsa,
ja hänen nimensä on heidän otsissansa.

Eikä yötä ole enää oleva,
eivätkä he tarvitse lampun valoa
eikä auringon valoa,
sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.