Koska käsittelyssä oleva sanapari on suoraan Jaakobin kirjeen toisesta luvusta (“Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.”), niin keskityn tämän sanaparin ymmärtämiseen. Jotta voisimme sen tehdä, niin edellinen jae on pakko heti huomioida. Muuten emme voi ymmärtää, mitä Jaakob sanoo ja mitä ei sano tässä kohdassa. Joku totesi, että “...rukouksessa vaikuttaa Jumalalta saatu usko, jolloin mitä tahansa pyydämmekin, tapahtuu”.
Kun vain luemme asiayhteydestä edes kahden jakeen verran, niin näemme, ettei tässä yhteydessä kyse ole “minkä tahansa” pyytämisestä vaan erityistilanteesta. Kahden jakeen kokonaisuus kuuluu näin:
Jaakob (Jaak.5:14-15) kirjoitti: “Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.”
”uskon rukous pelastaa sairaan” on hyvä käännös. Alkukielessä kreikassa on sana sōsei, joka esiintyy Uudessa Testamentissa hyvin monta kertaa ja aina merkityksessä pelastaa, uudistaa.
Jakeessa 14 Jaakob neuvoi niitä, jotka ovat "heikkoja" – luultavasti hengellisesti, mutta mahdollisesti fyysisesti – kutsumaan paikallisseurakuntansa vanhimmat tai hengelliset johtajat. Noiden vanhinten tulisi sekä rukoilla tuon henkilön puolesta että voidella hänet öljyllä.
Mikä tahansa jae, joka pinnallisesti tarkasteltuna näyttää tarjoavan ehdottoman lupauksen fyysisestä paranemisesta, vaikkapa vastauksena uskon rukoukseen, aiheuttaa hämmennystä. Paraneeko jokainen, joka noudattaa näitä ohjeita tässä tietyssä järjestyksessä, mistä tahansa sairaudesta, milloin tahansa? Tämä on arkaluontoinen kysymys. Kun seurakunnan vanhimmat rukoilevat henkilön puolesta vilpittömässä uskossa voitelemalla häntä öljyllä,
Herra antaa hänen nousta jälleen; lupaus ei ilmoita, milloin tai kuinka Jumala sen tekee. Ehkä se tulee heti - ehkä se tapahtuu ikuisuudessa, mikä saattaa olla rukoustilanteen osapuolille sillä hetkellä vähemmän tyydyttävä vastaus. Joka tapauksessa Kristukseen uskova herätetään aina lopulta ikuiseen elämään, tästä voimme olla varmoja.
Jaakobin tärkeä pointti näyttäisi olevan, että kristittyjen ei pitäisi kärsiä yksin. Meidän tulee rukoilla, mutta meidän tulee myös saada muut rukoilemaan puolestamme. Ja meidän tulee odottaa Jumalan vastaavan. “Herra antaa hänen nousta jälleen” - ihanaa oli huomata, missä yhteydessä Jumala käyttää täsmälleen tuota samaa (kreik. ἐγερεῖ (egerei) Sanaa.
Paavali (2.Kor.4:14) kirjoitti: “tietäen, että Hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne”.
Jaakob päättää kirjeen rohkaisemalla niitä, jotka uskovat Jumalaan. Meidän tulee rukoilla itsemme puolesta, ylistää Jumalaa ja kutsua muita rukoilemaan puolestamme, kun olemme sairaita tai hengellisesti heikkoja. Synnit annetaan anteeksi ja pian kaikki sairaudet ovat poissa – Ikuinen elämä kirkkaudessa on lähellä. Meidän tulee tunnustaa synnit toisillemme, jotta voimme rukoilla omatunto puhtaana voimia toisillemme synnin voittamiseksi.
Rukous toimii; Jumala kuulee ja vastaa. Jos todella uskomme tämän olevan totta, käyttäytymisemme heijastelee sitä. Syvimmiltään sairaan puolesta rukoiltaessa pyyntömme on tämä: jos se on Sinulle, Taivaan Isä, kunniaksi ja tämän sairaan henkilön iankaikkiseksi parhaaksi, niin paranna hänet - mutta jos hänen matkansa maan päällä on päättymässä, niin siunaa, vahvista häntä ja ota tämä lapsesi Taivaan iloon ja rauhaan.
Lähetetty: 08.01.2022 14:22