Onko hyviä ihmisiä vai onko Jumala yksin hyvä?

[Kirjoittaja]

Mutta Jeesus sanoi hänelle:
"Miksi sanot minua hyväksi?
Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Hyvä ihminen
tuo sydämensä hyvän runsaudesta
esiin hyvää,
ja paha
tuo pahastansa
esiin pahaa;
sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

[kalamos]

Ihmisen lihassa ei ole mitään hyvää.
Se ei jalostu eikä pyhity.

Sillä minä tiedän,
ettei minussa,
se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.

Tahto minulla kyllä on,
mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

sillä sitä hyvää,
mitä minä tahdon,
minä en tee,

vaan sitä pahaa,
mitä en tahdo,
minä teen.

Jos minä siis teen sitä,
mitä en tahdo,
niin sen tekijä en enää ole minä,
vaan synti,
joka minussa asuu.

Niin huomaan siis itsessäni,
minä, joka tahdon hyvää tehdä,
sen lain,
että paha riippuu minussa kiinni;

sillä sisällisen ihmiseni puolesta
minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

mutta jäsenissäni minä näen toisen lain,
joka sotii minun mieleni lakia vastaan
ja pitää minut vangittuna
synnin laissa,
joka minun jäsenissäni on.

Synti on pettänyt meidät
itse kunkin vuorollaan
ja saanut hallintavallan.

Ja niin nuoruudesta (ei vauvasta)
saakka me olemme pahoja.
Ja tuo paha valtasi maanpiirin
kaiken elämän niin täysin,
että Jumalan oli pakko
hukuttaa se pelastaakseen sen.
Vedenpaisumuksen jälkeen
Nooa uhrasi Jumalalle.
Ja tuo uhri avasi tien
Jumalan ja ihmisten
ja kaikkien
maan päällä eävien eläinten
kanssa solmitulle liitolle,
jossa Jumala lupaa:

Ja Herra tunsi suloisen tuoksun
ja sanoi sydämessänsä:

"En minä koskaan enää kiroa maata
ihmisen tähden;
sillä ihmisen sydämen aivoitukset
ovat pahat nuoruudesta saakka.

Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea,
mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.

Ihmisen sydämen aivoitukset
ovat siis pahat nuoruudesta saakka.

Tuon ensimmäisen liiton jälkeen
Jumala solmi uusia liittoja.
Ja viimeisin niistä,
piti sisällään lupauksen siitä,
että Jumala ottaa pois
kivisydämen meistä
ja antaa uuden sydämen.

Katso,
päivät tulevat,
sanoo Herra,
jolloin minä teen Israelin heimon
ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;

en sellaista liittoa kuin se,
jonka minä tein
heidän isäinsä kanssa silloin,
kun minä tartuin heidän käteensä
ja vein heidät pois Egyptin maasta,
ja jonka liittoni he ovat rikkoneet,
vaikka minä olin ottanut heidät omikseni,
sanoo Herra.

Vaan tämä on se liitto,
jonka minä teen
Israelin heimon kanssa
niiden päivien tultua,
sanoo Herra:

Minä panen lakini heidän sisimpäänsä
ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä;
ja niin minä olen heidän Jumalansa,
ja he ovat minun kansani.

Ja tuo liitto solmittiin
Golgatan Ristillä.

Nyt Jumala tekee ihmeen,
jossa ihminen syntyy
Hengestä Jumalan lapseksi
ja saa uuden sydämen.

Ja minä annan heille yhden sydämen,
ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne,
ja minä poistan kivisydämen
heidän ruumiistansa
ja annan heille lihasydämen,

Tällainen Hengestä syntynyt
ihminen on siis saanut uuden sydämen.

Ja siitä sydämestä
ihminen voi tuoda esiin hyvää.
Ja se on silloin Jumalasta.

Mutta itsestäni en voi tuoda
esiin mitään hyvää.

Minä olen paha.
Mutta onneksi
minä paha ihminen olen kuollut.

Ja siksi minun ei tarvitse
enää elää synnin hallintavallan alla.
Minä olen kuollut synnille.

Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?

Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?

Eli me itsessämme
emme ole hyviä,
koska jo nuoruudessa
on synti saanut meissä vallan.

Mutta kun olemme
syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä,
niin me olemme uusia luomuksia Herrassa.

Mutta itsessämme edelleen pahoja,
ja voimme edelleen

ja teemme

syntiä edelleen.

Mutta onneksi Jeesus opetti rukouksen,
jossa pyydämme elämän leipää
joka päivälle
ja yhtä lailla syntien anteeksiantamusta.

Siis vain Jumala meissä on hyvä.
Ja kun vaellamme Hengessä,
niin emme lihan himoa täytä.

Mutta me itsessämme
olemme pahoja.
Mutta Jeesuksessa
me olemme kuolleet synnille.

[Natanael]

Kirjoittajan esittämään kysymykseen “Onko hyviä ihmisiä vai onko Jumala yksin hyvä?” voidaan vastata lyhyesti, että vain Jumala on hyvä. Meissä kaikissa on syntiä ja taipumus synnin tekemiseen, joten olemme tällä perusteella kaikki pahoja. Ihminen luopui Jumalasta kerran Eedenin puutarhassa syntiinlankeemuksessa, yhteys Luojaamme katkesi ja sen jälkeen jokainen sukupolvi syntyy tänne jumalattomana vailla yhteyttä Luojaansa. Tässä yhteydessä mieleen nousee Daavidin suuri lankeemus. Pyhän Hengen vaikuttaessa Daavidissa synnintuntoa Daavid alkoi aavistaa, että perimmäinen syy siihen, että hän oli syyllistynyt aviorikokseen ja murhaan, oli siinä, että hän oli ollut syntinen jo äitinsä kohdusta asti. Hän oli tajunnut, ettei ollut tullut syntiseksi tehtyään syntiä, vaan hän oli tehnyt syntiä, koska oli syntinen. Näin Jumala sanoo Sanassaan:

KR 1992

Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.

Eikä ihminen pääse synnistä eroon edes uudestisyntymisen kautta silloin, kun Jeesus hänet pelastaa. Paljon myös muuttuu: uskova haluaa tehdä hyvää ja palvella lähimmäisiään - kaikki ei kuitenkaan muutu.

Niin huomaan siis itsessäni,
minä, joka tahdon hyvää tehdä,
sen lain,
että paha riippuu minussa kiinni.

Yritys korvata sana ”riippuu” sanalla ”riippui” on Jumalan Sanan väärentämistä omaa luonnollista mieltämme, lihaamme, tyydyttävällä tavalla. Alkukielinen sana ”parakeitai” tarkoittaa koko ajan läsnä olemista. Hengellisen ja lihallisen taistelu on todellisuutta riippumatta siitä, tunnustammeko me sen tai emme.

Toinen puoli tässä on se, että Jumalan luoma ihminen ei kuitenkaan ole olemuksellisesti pelkkää pahuutta. Myös maailmallinen ihminen voi tehdä pyyteetöntäkin auttamistyötä ja olla sillä tavalla hyvä lähimmäiselle. Ainoat olemuksellisesti pelkästään pahoja ovat Saatana ja hänen enkelinsä.

Natanael ei tuntenut Jeesusta eikä ollut elänyt Herramme vaikutuksen alaisena silloin, kun Jeesus ensimmäisen kerran hänet näki. Tullessaan ensimmäiseen kohtaamiseen Jeesuksen kanssa, tulokas sai kuulla Herraltamme mitä ihastuttavimman lausunnon - selvää on, ettei olemuksellisesti paha Saatanan enkeli voi koskaan kuulla näin ihania sanoja.

Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä
ja sanoi hänestä:
"Katso, oikea israelilainen,
jossa ei vilppiä ole!"

Ei Natanael synnitön ollut, kaukana siitä - samanlainen hän oli kuin kaikki muutkin ihmiset: taipuvainen syntiin ja pahuuteen. Jumalan luomana ihmisenä hänessä oli kuitenkin jotain, joka erotti hänet monista muista kanssakulkijoista. Jumalan luomissa ihmisissä voi tässä pahuuden maailmassa aika ajoin näkyä myös Jumalan luomaa hyvyyttä, eri ihmisissä eri tavalla.

[kalamos]

Minun lainaamassani
Jumalan puheessa
ja
Natanaelin lainaamassa
Daavidin psalmissa
näyttäisi olevan ristiriita.

Synti on pettänyt meidät
itse kunkin vuorollaan
ja saanut hallintavallan.

Ja niin nuoruudesta (ei vauvasta)
saakka me olemme pahoja.

Tässä yhteydessä mieleen nousee Daavidin suuri lankeemus. Pyhän Hengen vaikuttaessa Daavidissa synnintuntoa Daavid alkoi aavistaa, että perimmäinen syy siihen, että hän oli syyllistynyt aviorikokseen ja murhaan, oli siinä, että hän oli ollut syntinen jo äitinsä kohdusta asti.

Natanaelin lainaaman
vuoden 1992 käännöksen mukaan
todellakin voidaan tulla
tuohon johtopäätökseen.

Mutta tuo käännös
ei mielestäni tuossakaan
ole kohdallaan.
Joten lainaan vanhaa käännöstä
tässäkin jakeessa.

Katso,
minä olen synnissä syntynyt,
ja äitini on minut synnissä siittänyt.

Psalmin 51 aiheena on nimenomaan
Daavidin syntiinlankeemus.

Tuo psalmi kertoo siitä,
kuinka Daavid tuli synnin pettämäksi
ja teki aviorikoksen Batseban kanssa.

Siis Daavid siitti synnissä
eli teki syntiä
kun siitti lapsen toisen miehen vaimolle.

Tästä synnistä
Daavid on tuon psalmin kirjoittanut.
Siitä kuinka hän teki synnin
- aviorikoksen -
Batseban kanssa.

Ja sitten hän toteaa,
että hän itsekin
on saanut alkunsa siittämistilanteessa,
johon liittyi synti
avon = tahallinen Jumalan lain rikkominen.

Siis joku teki syntiä
aivan tieten tahtoen
tuntien Jumalan lain.
Ja se joku oli Daavid
eikä suinkaan lapsi,
joka sikisi.

Kalamoskin on synnissä siitetty.
Nimittäin
minun isäni ja äitini
eivät olleet vielä mies ja vaimo,
kun minut siitettiin.

Ja tuon synnin
- Jumalan lain rikkomisen tähden -
heidät erotettiin seurakunnasta
määräajaksi,
joka venyi hirvittävän pitkäksi.

Mutta ei minuun
syntiä ole siirretty
siittämistilanteessa.
Sitä tuo ilmaisu ei tarkoita.

Minä olin viaton äidin kohdussa
ja vielä syntymisen jälkeenkin,
ja olin siis elävä sielu siihen asti,
että tein väärän valinnan.

Aapeli Saarisalo

synti petti minut ja tappoi

Siis aivan samalla tavalla
kuin synti ja kuolema tuli Aadamin
lankeemuksen kautta maailmaan,
se on tullut maailmasta minuun,
kun synti petti minut.

Aapeli Saarisalo

niin kuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli mailmaan
ja synnin kautta kuolema,
niin kuolema on tullut kaikkiin ihmisiin,
koska kaikki ovat syntiä tehneet.

Raamattu nimenomaan sanoo,
että meidän tulee kääntyä
ja olla palautetut
sellaisiksi kuin lapset.

Mutta toki
näiden pienokaisten ruumis
on kuolevainen,
koska se on samaa
lisääntynyttä solukkoa
kuin Aadamin ruumis.

Mutta Jeesuksen
kuoleman ja ylösnousemuksen tähden
he saavat kerran
kirkastetun ylösnousemusruumiin.
Mutta ruumiillinen kuolema
on eri asia kuin hengellinen kuolema.

Hengellinen kuolema
tapahtuu silloin,
kun synti pettää meidät.

Siis kun synti petti Paavalin,
niin ei Paavali ruumiillisesti kuollut.
Ja kuitenkin hän sanoo kuolleensa,
kun synti petti hänet.

Silloin kun tämä tapahtuu,
meidän täytyy jo olla tietoisia laista.
Meidän täytyy siis
tietoisesti rikkoa käskysanaa,
jonka tiedämme oikeaksi.

Me olemme silloin jo oppineet
erottamaan oikean väärästä
- hyvän pahasta.

[talutettava]

Mutta Jeesus sanoi hänelle:
"Miksi sanot minua hyväksi?
Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Hyvä ihminen
tuo sydämensä hyvän runsaudesta
esiin hyvää,
ja paha
tuo pahastansa
esiin pahaa;
sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Tuosta käy ilmi se, mikä on ihminen verrattuna Jumalan absoluuttiseen hyvyyteen ja toisaalta ihmisen vertaaminen toiseen ihmiseen.

Jumala on Hyvä, Pyhä, Totuus, Rakkaus, Vanhurskas, Armosta rikas, ..

Jumalaan verrattaessa ihminen osoittautuu pahaksi. Jokainen ihminen.

Toisaalta Jeesus kuitenkin sanoo, että on hyviä ja pahoja ihmisiä sen perusteella, mikä on heidän sydämen tilansa.
Silloin vertailu kohdistuu toiseen ihmiseen, ihmisen tekoihin, sanomisiin.

Kieli tarvitsee suitset, joka perustuu sydämen tilaan.

Kun panemme suitset hevosten suuhun,
että ne meitä tottelisivat,
niin voimme ohjata niiden koko ruumiin.
Katso, laivatkin,
vaikka ovat niin suuria
ja tuimain tuulten kuljetettavia,
ohjataan varsin pienellä peräsimellä,
minne perämiehen mieli tekee.
Samoin myös kieli on pieni jäsen
ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista.
Katso, kuinka pieni tuli,
ja kuinka suuren metsän se sytyttää!

[Natanael]

“Tuosta käy ilmi se, mikä on ihminen verrattuna Jumalan absoluuttiseen hyvyyteen ja toisaalta ihmisen vertaaminen toiseen ihmiseen. Jumala on Hyvä, Pyhä, Totuus, Rakkaus, Vanhurskas, Armosta rikas, ..Jumalaan verrattaessa ihminen osoittautuu pahaksi. Jokainen ihminen. Toisaalta Jeesus kuitenkin sanoo, että on hyviä ja pahoja ihmisiä sen perusteella, mikä on heidän sydämen tilansa. Silloin vertailu kohdistuu toiseen ihmiseen, ihmisen tekoihin, sanomisiin.”

Talutettava on oivaltanut asian hyvin. Itse asiassa otin kylläkin tämän saman asian esille jo edellisessä viestissäni kirjoittaessani Natanaelista. Jeesus tietää hyvin, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja meissä on paljon pahuutta. Kuitenkin nähdessään ensimäistä kertaa Natanaelin Jeesus kehuu häntä. Ei Natanael ole niin totuudellinen ja oikeamielinen kaikissa teoissaan ja sanoissaan kuin Jumala, pahaan taipuvaisen miehen Jeesus siinä edessään näki. Kuitenkin Jeesus antaa hyvän todistuksen miehestä, jolla oli kykyä toimia elämässään moraalisesti myös oikein.

“Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!"

Meillä ihmisillä on kyky ja usein haluakin auttaa toista ihmistä hädässä, tukea häntä vaikeuksissa ja lohduttaa surun keskellä. Itse olen ollut usein kiitollinen saatuani apua uskosta osattomien taholta. Emme saa kieltää ihmisissä olevaa pahuutta, mutta “paha ihminen” voi tehdä monissa tilanteissa hyvää, antaa hyviä lahjoja. Toistan tässä vielä aikaisemman viestini sisältöä: Jumalan luoma ihminen ei ole olemuksellisesti pelkkää pahuutta. Ainoa olemuksellisesti pelkkää pahuutta on Saatana ja hänen enkelinsä”.

“Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!”

17.11.2021 11:22

Kalamoksen esille nostattamasta kohdasta on vakavasti Sanaa tutkivillakin uskovilla ja erityisesti seurakunnilla toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Niinpä viesteistä heijastuu myös seurakuntatausta. Vain aniharva uskova pystyy lukemaan Raamattua itsenäisesti ja avoimin mielin ottaen vastaan sen, mitä Jumala hänelle sanoo. Seurakuntien opetus on monenkirjavaa. Vanhaa sanontaa mukaellen: “Sen minkä ELÄMÄN leipää syöt, sen lauluja laulat”. Joudumme tämän hyväksymään.

Käsiteltävä Psalmi on syntynyt Daavidin lankeemuksen jälkeen. Lukiessamme tätä psalmia huomaamme, että Daavid ei kuvaa vain lankeemustaan, vaan myös syntistä luontoansa. Perustelen omaa näkemystäni tässä viestissä. Jotta kirjoituksestani ei tule liian pitkä, joudun rajoittamaan Raamatun siteerauksiani. Daavid tiedosti tämän tosiasian: hän ei ollut tullut syntiseksi tehtyään syntiä, vaan hän oli tehnyt syntiä, koska oli syntymästään saakka syntinen.

”Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun”

Olemme perineet syntisen luonteemme Aadamin lankeemuksesta. Kaikki ja kaikenikäiset ihmiset ovat osalliset syntiin, valitettavasti. Aadamin synti vaikuttaa meihin jokaiseen, vauvasta vaariin; poikkeuksia ei ole – ihmiskunnan kaikki jäsenet ovat täysin turmeltuneet. Niin kuin omenapuu ei voi tuottaa muuta kuin omenia, niin myöskään syntinen ihminen ei voi synnyttää muita kuin syntisiä ihmisiä.

“Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.”

Jumalalle kiitos- Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi sovittamaan meidän syntimme. Jumala näkee pelastuksen evankeliumiin turvautuvan itsessään syntisen ihmisen Jeesuksessa Kristuksessa pyhänä ja vanhurskaana – voidaan puhua lainavanhurskaudesta.

“Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi.”

Me synnymme syntisinä, emmekä tästä syystä pysty luonnollisessa tilassamme eli lihassamme mihinkään hengelliseen. Emme tulleet vihan lapsiksi tekojemme perusteella vaan olimme sitä jo luonnostamme.

“joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin.”

[Kirjoittaja]

Jos perisynti on totta, niin ei sen perusteella kuitenkaan Jumala voi tuomita ihmistä, koska kaikki saavat rangaistuksen tekojen mukaan(jos eivät ole saaneet syntejään anteeksi). Luonnon mukaan ei ketään voi tuomita.

Matt. 16:27

Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

Huomaa Natanel kuitenkin, että Paavali sanoo, että oli hetki, jolloin hän "kuoli". Hän ei ollut koko ajan kuollut vaan kun hän teki ensimmäisen syntinsä, niin se koitui hänelle hengelliseksi kuolemaksi.

Roomalaiskirje 7

9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.

[Natanael]

Kirjoittaja: 1.“Jos perisynti on totta, niin ei sen perusteella kuitenkaan Jumala voi tuomita ihmistä, koska kaikki saavat rangaistuksen tekojen mukaan (jos eivät ole saaneet syntejään anteeksi). L
2.“Huomaa Natanael kuitenkin, että Paavali sanoo, että oli hetki, jolloin hän "kuoli". Hän ei ollut koko ajan kuollut vaan kun hän teki ensimmäisen syntinsä, niin se koitui hänelle hengelliseksi kuolemaksi.”uonnon mukaan ei ketään voi tuomita.”

Kiitos huomioistasi Kirjoittaja - olen pahoillani myöhäisestä palautteesta. Minulle tapahtui onnettomuus ja olen edelleen vammojeni vuoksi lääkäreiden ja kirurgin tutkimuksissa ja hoidoissa. Vaivalloisesti pystyn nyt kirjoittamaan. Vastaan kahdessa osassa.

KOHTA 1. Synnin syvin olemus ei ole teoissa, vaan synti on sydämessämme oleva ero Jumalasta. Jokainen ihminen, niin pieni kuin suurikin, on luonnostaan erossa Junalasta ja kantaa sisimmässään itsekeskeisyyden ja itsekkyyden siementä. Luonnon mukaan meitä ei tuomita, vaan synnin mukaan, joka asuu meidän kaikkien - niin minun kuin sinunkin luonnossamme. Synti toki vaikuttaa meissä niin, että se näkyy myös teoissamme. Me teemme kuitenkin syntiä niin ajatuksin, sanoin, teoin kuin laiminlyönneinkin.

Jaakob huomioi synnin tilanteessa, jossa seisomme vain tumput suorina, suoranaista synnin tekoa ei tapahdu. Voidaan sanoa, että Jumala näkee laiminlyönnin sydämemme tekona.

Mies voi katsoa naista lankeamatta haureelliseen yhdyntään, mutta sydämessä hän on syyllistynyt haureuden tekoon. Jeesus osoittaa vuorisaarnassaan, että pelkkä väärä himoitseminen on huorin tekemistä. Miksi on näin? - ihmisen sydän on syntinen ja pahaan taipuvainen - näin Raamatussa laiminlyönnistä ja ajatuksista:

“Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.”

“Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.”

“Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat.”

Viimeisellä tuomiolla uskovat saavat osakseen “autuaan vaihtokaupan”: meidän syntimme luetaan Jeesuksen kantamiksi ja sovitetuiksi - ja Jeesuksen puhtaus ja pyhyys luetaan meille kuuluvaksi. Meidän syntisyytemme ja syntiset tekomme ovat Jeesuksessa ja Jeesuksen pyhyys sekä HÄNEN PUHTAAT TEKONSA OVAT MEISSÄ. Taivaan ovet ikuiseen elämään ovat auki!


KOHTA 2

Esille nostamasi ajatus nousee tästä kokonaisuudesta.

“Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse. Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.”

Paavali kirjoittaa, että hän kuoli hengellisesti, kun hän tuli tietoiseksi laista. Fariseuksena Paavali kuvitteli olevansa hengellisesti elävä ja matkalla Taivaaseen täyttämällä Jumalan lakia. Uudesti syntynyt Paavali näki lain koko ankaruudessaan. Pyhän Hengen valossa Paavali ymmärsi eläneensä koko siihenastisen elämänsä kurjana syntisenä, erossa Jumalasta.

“Käskysana tuli” Paavali näki ensimmäistä kertaa lain todellisen merkityksen -

“herätti minussa kaikkinaisia himoja” Paavali näki mielessään vellovia syntisiä ajatuksia -

“synti virkosi” syntinen puoli oli nyt Paavalille elävää joka-aikaista todellisuutta – on traagista, että synnin unessa uinuvalle maailmalle synti ei ole elävää todellisuutta, josta tulee tehdä parannus.

“ja minä kuolin” lain tekojen kautta Taivaaseen pyrkivä Paavali kuoli ja nyt eli Jumalan armosta elävä, Jeesuksen syntien sovitukseen turvaava Paavali. Paavali sai uudestisyntyä ylhäältä. Hänellä oli uusi identiteetti ja edessä uudenlainen elämä.

Paavali käytti itsestään juutalaista nimeä Saul (suomalaisessa Raamatussa Saulus) ja uskoon tultuaan roomalaista nimeä Paulus (Paavali). Kauhistuksekseen Paavali tajusi olleensa uskovien surmaaja.

“Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit. Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen."
"Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo."

Uudestisyntyneestä entisestä fariseuksesta karisi Pyhän Hengen valossa kaikki tekopyhyys ja harhakuvitelma kyvystään täyttää Jumalan pyhää lakia. Paavali oli fariseuksena ollut koko ajan hengellisesti kuollut, mutta vasta uskoon tullessaan hän tuli tietoiseksi kauheasta tilastaan.

Paavali puhuu oman kokemuksensa näkökulmasta: hän tuli ymmärtämään, ettei hän ollut koskaan ollut vanhurskas tai "hyvä", vaan syntinen. Nyt hän tiesi, mitä Jumalan käsky olla himoitsematta tarkoittaa. Paavali tajusi yhtäkkiä, kuinka ahne hän todella oli. Paavalin suuri oivallus oli se, ettemme voi pelastua tekojemme kautta vaan ainoastaan kaiken kattavan Jeesuksen armon varassa.

Nyt hän kirjoittaa, että käskyt lupasivat elämän. Toisin sanoen jotkut uskoivat, että lain tarkoitus oli näyttää ihmisille, kuinka heidän tulee elää ollakseen vanhurskaita Jumalan edessä. Jos vain pidämme käskyt, niin Jumala antaa meille elämän. Paavali kirjoittaa jälleen kerran, että laki ei itse asiassa voinut pitää mitään sellaista lupausta. Miksi? Koska kukaan ei voi pitää lain käskyjä (Room. 3:10, 23). Me kaikki rikomme ne. Paavali kirjoitti, että lain oppiminen osoitti vain sen, että hän oli hengellisesti kuollut eikä kyennyt tekemään sitä, mikä Jumalaa miellytti.

Paavali saattaa uskoon tultuaan todeta, että hänen todellinen, uusi identiteettinsä on Kristuksessa. Hän ei kiellä hänessä yhä olevaa syntisyyttä, mutta koko elämänsä hän elää uskossa siihen Jeesukseen, joka rakastaa meitä ja on sovittanut kaikki syntimme.

“Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."

“Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”

[Kirjoittaja]

Todella ikävä kuulla onnettomuudestasi, Natanael. Toivottavasti paranet pian. Siunausta sinulle, muistan sinua iltarukouksessa.

“ja minä kuolin” lain tekojen kautta Taivaaseen pyrkivä Paavali kuoli ja nyt eli Jumalan armosta elävä, Jeesuksen syntien sovitukseen turvaava Paavali. Paavali sai uudestisyntyä ylhäältä. Hänellä oli uusi identiteetti ja edessä uudenlainen elämä.

Eikö Paavali ollut kuitenkin kuollut jo ensimmäisestä synninteostaan lähtien? Paavalihan nimenomaan puhuu synnin kautta kuolemisesta, joka nimeomaan viittaa hengelliseen kuolemaan. Ei Paavali ollut elävä ennen uskoontuloaan ja sitten, kun kuuli pelastuksen sanan, niin kuollut hengellisesti. Vanha ihminen eli "lain tekojen kautta Taivaaseen pyrkivä Paavali" ei kuollut nimittäin siinä, kun Saulus/Paavali tuli uskoon vaan hän oli kuollut koko ajan ensimmäisestä synnistään lähtien.

Luonnon mukaan meitä ei tuomita, vaan synnin mukaan, joka asuu meidän kaikkien - niin minun kuin sinunkin luonnossamme. Synti toki vaikuttaa meissä niin, että se näkyy myös teoissamme. Me teemme kuitenkin syntiä niin ajatuksin, sanoin, teoin kuin laiminlyönneinkin.

Pelkkä esim. synnillinen himo tai juopotteluun taipuvainen luonne ei riitä tuomion perusteeksi, jos sille synnilliselle ajatukselle/teolle ei ole antanut hyväksyntää

Jaakobin kirje 1
14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; 15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

Näin ollen synnillinen kiusaus/taipumus/luonto joka on jokaisella syntyessään, ei vielä ole tuomion peruste, vaan synnin täyttymys.

[Natanael]

“Eikö Paavali ollut kuitenkin kuollut jo ensimmäisestä synninteostaan lähtien?”

Ei, eikä Paavali tässä asiayhteydessä keskity lainkaan joihinkin synnillisiin tekoihinsa. sen paremmin ensimmäiseen kuin viimeisimpäänkään. Kysymys on aivan jostain muusta.

Sen sijaan, todetessaan “minä kuolin” Paavali kuvaa uudesti syntymiseen, uskoon tulemiseensa liittyvää kokemustaan. Lain tekojen kautta Taivaaseen pyrkivä Paavali “kuoli” ja nyt eli Jumalan armosta elävä, Jeesuksen syntien sovitukseen turvaava Paavali. Paavali sai uudestisyntyä ylhäältä. Hänellä oli UUSI IDENTITEETTI UUDESTI SYNTYMISEN KAUTTA ja edessä uudenlainen elämä. Entisen lain tekojen kautta taivaskelpoisuutta tavoitelleen lakihurskaan ja kovasydämisen Paavalin oli poistuttava, kuoltava. Pyhä Henki oli vaikuttanut niin, että Paavali eli Kristuksen omana uutena luomuksena.

“Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.”

Vaikka meissä uskovissa yhä vaikuttaa synti, niin asenteemme eivät saa olla ns. maailman ihmisten asenteita.

“Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.

Niin tekin PITÄKÄÄ ITSENNE synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,”

Ylläoleva Raamatunsiteeraus liittyy meidän kilvoitteluumme sillä jokainen vähänkin rehellisesti sisimpäänsä katsova uskova näkee itsessään paljon puutteellisuutta. Sen tähden uskovan elämän keskiössä on oltava Jeesus Kristus, Hänen rakkautensa ja armonsa. Uskossa Kristukseen olemme uusi luomus, emme aina jokahetkisessä kokemusmaailmassamme.

“sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.”

08.12.2021 12:59

Puhuttaessa ihmisen pahuudesta käytetään usein käsitettä perisynti. Sillä tarkoitetaan ihmisen olemukseen kuuluvaa taipumusta pahaan. Sen mukaan jokaisessa ihmisessä on ominaisuus, joka selittää maailmassa olevat pahat asiat: itsekkyyden ja rakkaudettomuuden. Ajatellaan, että olemuksessamme oleva perisynti on peräisin syntiinlankeemuksesta. Se saa ihmisen tekemään myös tekosyntejä.

Raamatussa ei ole sellaista sanaa kuin “perisynti”. Ei Raamatussa ole sellaistakaan sanaa kuin kolminaisuus tai kolminaisuusoppi, mutta kuitenkin noiden sanojen taakse kätkeytyy oikeanlainen kuva Jumalasta: Jumala on yksi, mutta kuitenkin Hän esiintyy kolmessa persoonassa: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Puhe Jumalan kolminaisuudesta on siis aivan Raamatun mukaista.

Antaako Raamattu meille oikeuden käyttää asiaa selventääksemme myös sanaa “perisynti” samaan tapaan kuin puhuttaessa Jumalan “kolminaisuudesta”? Käsitteet olisivat siis täysin raamatullisia, vaikka yksittäisinä sanoina niitä ei Raamatussa olekaan.

Tekeekö Raamattu mitään eroa Aadamin syntisyyden ja häntä seuraavien sukupolvien välillä? Tiedämme, että synti tuli Aadamiin ja hänen vaimoonsa Eevaan heidän langettua tottelemattomina syömään paratiisissa kiellettyä hedelmää. Aadam luotiin Jumalan yhteydessä eläväksi ihmiseksi vailla mitään syntiä. Mitä Raamattu sanoo Aadamista ja sitten häntä seuranneesta sukupolvesta?

“Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

“Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi.”

Jumalan luoma ihminen oli alkujaan puhdas ja pyhä vailla minkäänlaista syntiä. Jumala loi ihmisen paratiisiin omaksi kuvakseen, Jumalan kaltaiseksi. Kaikki tämä kaunis tahriintui ihmisen langettua syntiin. Syntisistä ihmisistä ei voinutkaan enää syntyä Jumalan kaltaista synnitöntä ja puhdasta.

“Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.”

Seet olikin nyt syntisen Aadamin kaltainen, syntisen Aadamin kuva. Jumalan kuva ihmisessä oli särkynyt.