Raamattu on Jumalan omasivu

Pietari (2 Piet 1:9) kirjoitti:
Jolla sitävastoin ei niitä ole,
se on sokea,
likinäköinen,
on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.

Aiemmin se jae jäi mietityttämään.

Se puhuu sokeudesta ja likinäköisyydestä.

Niin päätin kysyä siitä jakeesta FB:ssa mitä se jae tarkalleen tarkoittaa?

Siellä FB:ssa joku sisko vastasi siihen ja sanoi että Raamattu sanoo näin; elävä usko tuottaa hyvää hedelmää ja hengellistä uskonkasua. Pelastus ei riipu hyvistä teoista, mutta se saa aikaan niitä. Pelastuminen saa ymmärtämään, mitä Jumala on tehnyt vuoksemme ja mistä uskossa on todella kysymys.

Mitä sokeuteen ja likinäköisyyteen tulee, se on unohtanut sen että on jo puhdistunut entisistä synneistä. Juuri siksi että jos joku luulee että pelastuu hyvillä teoillaan, silloinhan ei turvaudu Jeesukseen, joka ottaa pois ihmisen synnin ja luulee omilla teoillaan pelastuvansa, tällaisiahan oli esimerkiksi fariseukset, sokeita ja luottivat itseensä.

Jos joku ei tähän uskossaan pyri, hän on todella sokea tai ainakin lyhytnäköinen: hän on unohtanut, että Jumala on vapauttanut hänet entisestä syntisestä elämästä (elävä uutinen).

Tämä 2. Piet. 1 luku puhuu hyveistä eli avuista joiden avulla kasvamme hengellisesti ja kannamme hedelmää Jeesukselle Kristukselle (2Piet. 1:3-12). Ja näin emme pääse lankeamaan niiden avuin ja olemme vahvistetut totuudessa ja meille tarjotaan runsain määrin pääsy Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen iankaikkiseen valtakuntaan (jakeet 10-12)

Tuossa luvussa kuvataan
uskosta alkavaa prosessia.

usko
->
avut
->
ymmärtäväisyys
->
itsensä hillitseminen
->
kärsivällisyys
->
jumalisuus
->
veljesrakkaus
->
Jumalallinen Rakkaus
(Agape)

Tuohon prosessiin meitä johtaa
seuraavat saatesanat:

Pietari (2 Piet 1:3-4) kirjoitti:
Koska hänen jumalallinen voimansa
on lahjoittanut meille kaiken,
mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan,
hänen tuntemisensa kautta,
joka on kutsunut meidät
kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
joiden kautta hän on lahjoittanut meille
kalliit ja mitä suurimmat lupaukset,
että te niiden kautta tulisitte
jumalallisesta luonnosta osallisiksi
ja pelastuisitte siitä turmeluksesta,
joka maailmassa himojen tähden vallitsee,

Ja sitten tuon prosessiluettelon jälkeen sanotaan näin:

Pietari (2 Piet 1:10) kirjoitti:
Pyrkikää sentähden, veljet,
sitä enemmän tekemään
kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi;
sillä jos sen teette,
ette koskaan lankea

Siis,
me voisimme olla lankeamatta.

Mutta.
Nyt täytyy olla tarkkana.
Mistä me voimme olla lankeamatta.

Pietari puhuu
toimettomuudesta ja hedelmättömyydestä.
Ja toisaalta kutsumuksesta ja valinnasta.

Eli välittömästi tuon prosessiluettelon jälkeen
Pietari sanoo näin:

Pietari (2 Piet 1:8-9) kirjoitti:
Sillä jos teillä on nämä
ja ne yhä enenevät,
niin ne eivät salli teidän olla
toimettomia eikä hedelmättömiä
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Jolla sitävastoin ei niitä ole,
se on sokea, likinäköinen,
on unhottanut
puhdistuneensa entisistä synneistänsä.

Jokaiselle Jeesuksen omalle
on oma erityinen kutsumus ja valinta.
Siis jokin palvelutehtävä.
Ja tässä kutsumuksessa
me voimme tuottaa hedelmää eli satoa.

Moni on saanut jo nuoruudessa
vaikkapa lähetyskutsun sydämeensä.
Mutta elämä on valunut ohi,
eikä tämä ihminen koskaan
astunut tuohon kutsumukseensa.

Eli minä ymmärrän tuon
Pietarin maininnan siitä,
että emme koskaan lankea,
liittyvän erityisesti
tuohon palvelutehtävään eli kutsumukseen.

Mutta toisaalta,
jos astumme tuohon palvelutehtävään,
niin silloin me olemme
jatkuvasti sellaisessa myrskyssä,
että purjeista on ihan pakko pitää
koko ajan huolta
samoinkuin siitä,
että suunta on Sanan mukainen.

Muuten olemme alta aikayksikön
karilla ja purjeet riekaleina.

Mutta jos emme ollenkaan tartu auraan,
niin silloin me saamme olla monesti
aika rauhassa,
ja silloin voimme pyöriä ja katsella
taaksekin päin,
ja hups ... taas kaaduimme.

Niin, Kalamos! Muuten eilen satuin lukemaan erästä aktiivikristinuskon aihetta. Siinä sanotaan, että....

Vanhurskauden myötä tulee omavanhurskaus, ja viisauden myötä ihmisajatuksia, jotka yhdistyvät alhaalta peräisin olevaan viisauteen, siihen, mikä on maallista, sielullista ja riivaajien viisautta (Jaak. 3:15). Laupeudentekoihin liittyy kunnian etsiminen ja itsensä korottaminen. Todellisen jumalanpelon sijaan tulee jumalanpelon ulkokuori ilman voimaa. Sen sijaan, että meillä on jaloa ja hienoa Jumalalta peräisin olevaa viisautta, sitä, jonka myötä saamme runsaan armon Jumalalta, olemmekin ulkoisesti hurskaita teeskentelijöitä, ja Jumala vihaa sellaista.

Kaikki voi näyttää niin hyvältä ulkopuolelta, mutta Jeesus sanoo: “Varokaa fariseusten hapatusta, mikä on tekopyhyyttä.” Luuk. 12:1.

https://aktiivikristinusko.fi/korsets-kraft-kraft-nok-til-a-sette-alt-i-rette-skikk



Huomasin itse että voi uskova paisua ja ylpeillä, esimerkiksi esittää hurskasta, siinä on vaara langeta pois Jumalan armosta jonka kautta lahjavanhurskaus tapahtuu. Nöyryys voi pelastaa koska nöyryyden kautta saa Herralta armoa ja siinä lahjavanhurskaus pysyy. Ero on hiuksenhieno, niin liha armon alta paisuu.

On vielä toinen esimerkki, että jos usko vaihtaa Jumalan voimasta ihmisten viisauteen johon usko päättyy perustumaan tulkitessaan Raamattua, se lankeaa pois Jumalan armosta. Koska Jumala antaa armoa vain nöyrille joiden usko perustuu Jumalan voimaan joka avaa ymmärrystä Raamattuun. Ero on hiuksenhieno niin helposti vaihtuu ihmisten viisaus johon usko perustuu.

Mitä Raamattu siihen sanoo? Että Paavali kuritti ruumista ja pitää sen hallinnassa ettei tulisi hyljättäväksi pois saarnaamisen tehtävästä jonka Jumala antoi Paavalille.

(1Kor. 9:27) kirjoitti:vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.