Raamattu on Jumalan omasivu

Suurin osa elämästä on rutiinien viitoittamaa, otaksun. Sitten joku jossakin todistaa, kuinka jännittävää on vaeltaa uskossa, kun ei tiedä, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Joskus uskoin niin, sitten kyseenalaistin, ehkä epäilinkin. En kuitenkaan ehkä ymmärtänyt, mistä oli kyse.

Me emme mukaudu tämän maailmanajan mukaan. Mutta jos, niin ennen pitkää haaksirikkoudumme uskossa. Siinä usko häilyy ja ilo katoaa. On suurta armoa tunnistaa tilansa ja tukeutua Sanaan ja nöyrtyä rukoukseen: ’Herra, älä ota pois minulta Pyhää Henkeäsi’ ja palata ensirakkauteen:

Uuteen päivään Hänen kanssaan, joka rakasti minua ensin. Siunausta päivääsi!

Viestisi tuo jälleen
mieleen monia kohtia Sanasta.

Ja kun Rakkaudesta puhutaan
niin erityisesti tietenkin
Johanneksen tekstejä.

Nyt jäin koukkuun tuohon sanaan
ensi... (protos)

No, tuo
ensimmäinen/suurin/tärkein
Rakkaus
on tietenkin
Jeesus.

Juuri eilen näin netissä kuvan
uskovista,
jotka ...



... kauhistus.

Nikolaiittain tekoja ...
sanon minä.

Missäs niistä mainittiinkaan.
Joo täällä se jossain oli ...
tässä onkin ensin minusta jotakin ...

Minä tiedän sinun tekosi
ja vaivannäkösi
ja kärsivällisyytesi,
ja ettet voi pahoja sietää
...
ja sinulla on kärsivällisyyttä,
ja paljon sinä olet saanut kantaa
minun nimeni tähden,
etkä ole uupunut.

Mutta se minulla on sinua vastaan,
että olet hyljännyt
ensimmäisen rakkautesi.

Tällainen ajatus nousi tuosta
Ilmestyskirjan tekstistä mieleen,
että tuo Rakkaus ei ole sammunut.
Minä vain olen hyljännyt
tai jotenkin laittanut sen sivuun.

Siksi se ei tavoita minua.
Ihanaa tehdä parannus
lakata hylkäämästä tuota Rakkautta.
Ja voin taas itsekin Rakastaa.