Raamattu on Jumalan omasivu

Tavataan vielä yhdessä
tälläkin foorumilla
paljon keskustelua herättäneen
luvun (2 Tess 2)
ihan sen ensimmäisiä sanoja.

Paavali (2 Tess 2:1) kirjoitti:
Mutta mitä tulee
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen tulemukseen
ja meidän kokoontumiseemme
hänen tykönsä,

Paavali ottaa esiin
kaksi tapahtumaa.

Ensimmäinen on
παρουσία
parūsia,
joka tarkoittaa oikeastaan läsnäoloa.

Se tulee verbistä
πάρειμι = olla läsnä/täällä
pareimi

Tuo tulemus (parūsia)
siis merkitsee saapumista
ja sitä seuraavaa läsnäoloa.

Aapeli Saarisalo selittää näin:

Alkukielen sana paruusia
merkitsi Uuden Testamentin aikana
keisarin tai jonkin korkean virkamiehen
virallista saapumista kaupunkiin.
Heidän mukanaan olivat
heidän virkamiehensä
ja kaikki heidän valtansa ulkonaiset merkit,
ja kansa osoitti heille alamaista kunnioitusta.
Uudessa Testamentissa tätä sanaa käytetään
Kristuksen tulosta aikojen lopulla.
Hän tulee
"suurella voimalla ja kirkkaudella" (Mt. 24:30)
pelastamaan kansansa
ja tuomitsemaan maailman.

Tuo ensimmäinen Paavalin mainitsema
asia siis viitannee
Jeesuksen tulemukseen kirkkaudessaan.

Sen sijaan tuo toinen asia
eli meidän kokoontumisemme
Hänen tykönsä viitannee
tempaukseen.

Jos Herran tulemus ja tempaus tapahtuvat eri aikoihin(tempaus 7v aiemmin) niin miksi ne niputetaan yhteen jopa mainiten Herran tulemus ensin?

Jos haluaisin ottaa puheeksi
kaksi eri asiaa,
niin sanoisin:

Mitä tulee
tähän asiaan ja tuohon asiaan,
niin ....

Mielestäni Paavali tekee juuri noin.
Ottaa esille kaksi eri asiaa.

kirj

Pyydämme nyt teitä veljet
koskien
saapumista
Herran meidän Jeesuksen Kristuksen
ja
meidän kokoontumista luo Hänen

Ja sitten tulee varsinainen asia
eli vetoomus,
mitä heidän ei pidä tehdä.

kirj

ettette heti horju mieleltänne
ettekä menetä malttia

ette kautta hengen
ette kautta sanan
ette kautta kirjeen
kuin kautta meidän

ikään kuin päivä Kristuksen/Herran
olisi läsnä

Messiaan saapuminen
oli ollut tunnettu asia
Israelin kansalle kautta aikain.

Ja Jeesuksen syntymän aikaan
tätä osattiin odottaa kovasti.
Jo Johannes Kastajalta kysyttiin,
oliko hän Messias.

Mutta Johannes Kastaja sanoi,
ettei ole
vaan Hänen edellänsä lähetetty.
Hän valmisti Herralle tien.

Ja sitten Herra Jeesus Kristus tuli.
Jumalan Valtakunta oli tullut lähelle.
Valtakunnan Kuningas oli Israelin keskellä.

Mutta Israel ei ottanut Häntä vastaan.
Ja niin tuli mutka matkaan
Jumalan Valtakunnan perustamisessa,
jota Israel oli odottanut.

Ja tähän mutkaan liittyy salaisuus,
jonka Jeesus paljasti Paavalille.
Ja Paavali oli tämän salaisuuden
ilmoittanut Tessalonikalaisille.

Meidän kokoontumisemme
Jeesuksen tykö eli tempaus
ei ole sama asia,
jota Israel on odottanut
kautta aikain
eli Messiaan tulemista
perustaakseen Valtakuntansa.

Jeesus paljasti tämän salaisuuden
vaihe vaiheelta vasta Paavalille.
Mutta jo opetuslapsilleen
Hän paljasti sen,
että seurakunta on Morsian.
Ja itse asiassa jo
Johannes Kastaja
paljasti sen,
että on oleva Ylkä ja Morsian,
ja Johannes Kastaja
ei ollut Ylkä eikä Morsian
vaan Yljän Ystävä.

Ja tästä asiasta
koskien Miestä ja Vaimoa
Paavalikin kirjoitti,
että tämä salaisuus on suuri
tarkoittaen Kristusta ja Seurakuntaa.

Jeesus oli siis kyllä paljastanut
opetuslapsilleen sen,
että he muodostavat Kristuksen Morsiamen.
Ja että Hän on Ylkä,
joka maan tavan mukaan
menee valmistamaan Morsiamelleen
asuinsijaa Isän Kotiin
ja tulee sitten noutamaan
Morsiamensa Isän Kotiin,
jolloin tapahtuu vihkiminen.
Hääjuhla on sitten myöhemmin.

Mutta Paavalille Jeesus
paljasti tarkalleen,
miten Jeesus noutaa omansa
ja vie Isän Kotiin.

Tästä kaikesta Paavali
oli opettanut Tessalonikalaisia.
Heille olisi pitänyt olla selvää,
että ensin tapahtuu tempaus.
Ja sitten tulee vihan aika.
Jo ensimmäisen kirjeen
johdannon päätteeksi hän sanoo:

Paavali (1 Tess 1:10) kirjoitti:
ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa,
jonka hän on herättänyt kuolleista,
Jeesusta,
joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.

kiitos viestistä. Tosiaan, kun laitoit toiseen lainaukseen, "päivä Kristuksen/Herran", niin tarkistin KJV:stä, että siinä sanotaan "the day of Christ" ja alkutekstissäkin on Christos. Eikös Kristuksen päivän pitänyt olla iloinen päivä tessalonikalaisille, jolloin tempaus tapahtuu, eikä sellainen, jossa maltti menetetään?

Laitin nuo molemmat
lähdetekstien vaihtoehdot näkyviin,
mutta tässä kohden ymmärrän niin,
että Herran päivä on oikein.

Paavali viittaa aiempaan
opetukseensa Herran päivästä.
Ja lähdeteksteissä ei ole eroa
ensimmäisen kirjeen jakeessa (5:2),
vaan kysymys on Herran päivästä.

Eli ymmärrän niin,
että Paavali aloittaa
toisen kirjeen toisen luvun
mainitsemalla ensin tapahtuman,
jota Israel oli kautta aikain odottanut,
ja on sentähden painoarvoltaan tärkein.
Messiaan saapumisen päivä.

Mutta sitten toisena heti perään
Paavali mainitsee salaisuuden
eli edellisesssä viestissäni
mainitsemani mutkan
Jumalan Valtakunnan tulemiseen.
Ja tämä on seurakunnan tempaus
eli meidän kokoontumisemme
Hänen tykönsä.

Ja nyt tessalonikalaiset
olivat sekoittaneet vähän kaiken.
Ja niin Paavali joutuu käymään
uudestaan kaikki läpi.

Tärkein ja ratkaiseva
ja sen tähden ensimmäisenä mainittu
on Messiaan saapuminen
perustamaan Israelille Valtakuntansa.

Toisena mainitaan
tätä ennen tapahtuva
kokoontumisemme Hänen tykönsä
eli tämän armotalouskauden
seurakunnan tempaus.

Kolmantena Paavali puhuu
Herran päivästä tarkoittaen
vihan aikaa
kahden edellä mainitun välissä,
jolloin laittomuuden ihminen
astuu valtaan maan päällä.

Ja tuohon kolmanteen
tessalonikalaiset luulivat jääneensä
väärennetyn informaation tähden
ja olivat kauhuissaan.

Näin minä ymmärrän tuon luvun.
Jos muutan jonkin
tapahtuman noista kolmesta
muuksi,
niin en saa mitään tolkkua
tuon luvun sanomalle.

kalamos kirjoitti:Laitin nuo molemmat
lähdetekstien vaihtoehdot näkyviin,
mutta tässä kohden ymmärrän niin,
että Herran päivä on oikein.

...

Näin minä ymmärrän tuon luvun.
Jos muutan jonkin
tapahtuman noista kolmesta
muuksi,
niin en saa mitään tolkkua
tuon luvun sanomalle.

Eli ymmärryksesi perustuu tulkintaan. Kristuksen päivä siinä kuitenkin lukee. Ehkäpä Tessalonikalaiset ja Paavali olivat sitä mieltä, että tempaus on vaivanajan puolivälissä ja Herran päivä ja Kristuksen päivä on sama asia.

Paavalin kirjoittamaa
tai sanelemaa kirjettä
meillä ei tietenkään enää missään ole.

Lukiko siinä (2 Tess 2:2)
Kristuksen päivä
vai
Herran päivä
ei siis ole
ihan yksinkertaisesti ratkaistavissa
lähdetekstien avulla.

Kreikankielisiä
UT:n tekstilaitoksia on useita.
Textus Receptus on niistä ensimmäinen.
Siinä on tuossa kohden ilmaisu,
joka suomeksi käännettynä
olisi Kristuksen päivä.
Mutta kuten totesin,
niin tässä tapauksessa
luotan muihin tekstilaitoksiin.

Sivustolla, jota usein selailen,
on myös lähdetty siitä,
että tuossa puhutaan herran päivästä.
https://biblehub.com/text/2_thessalonians/2-2.htm

Mitä tulee vaivan aikaan,
niin minä ymmärrän niin,
että sen puolivälissä
ei suinkaan tule Kristus
vaan antikristus,
josta myös tuossa
tessalonikalaiskirjeen kohdassa
heti puhutaan:

Paavali (2 Tess 2:3-4) kirjoitti:
laittomuuden ihminen ilmestyy,
kadotuksen lapsi,
tuo vastustaja,
joka korottaa itsensä yli kaiken,
mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan,
niin että hän asettuu Jumalan temppeliin
ja julistaa olevansa Jumala.