Raamattu on Jumalan omasivu

Sapatti ja Helluntai
ovat täysin erottamattomat.

Helluntaipäivä on Sapattien Sapatti
ollen Pääsiäisestä laskien
seitsemän seitsemän jälkeen
eli viideskymmenes (Pentekoste).

Aivan vastaavasti kuin
Sapattivuosi on joka seitsemäs vuosi,
ja joka seitsemännen Sapattivuoden
jälkeinen (50:s) vuosi on Riemuvuosi.

Ilman Pääsiäistä,
jolloin Jumalan Karitsa teurastettiin,
ei mikään näistä voisi koskaan
olla totta kenenkään kohdalla.

Sapatti on Levon päivä.
Sen tunnusmerkistöön kuuluu
lepo ja juhlakokous.

Viikottainen sapatti (sabbat)
on viikon seitsemäs päivä.

Mutta viikkosapatin lisäksi
on juhlasapatit.
Juhlasapatti voi osua
mille tahansa viikonpäivälle.

Kun päivistä puhutaan
niin sapattien sapatti
on Helluntai (hag Sabuot).

Ja kun vuosista puhutaan,
niin sapattien sapatti
on Riemuvuosi.

Ilman Jeesusta ei kellään olisi
Sapatinlepoa.
Mutta nyt se on meille tarjolla.

Ja siihen lepoon me pääsemme
tässä ja nyt eli tänä päivänä,
kuten heprealaisille kirjoittava
asian ilmaisi.
Ja itse Jeesus lupasi sen meille.

Matteus (11:28) kirjoitti:
Tulkaa minun tyköni,
kaikki työtätekeväiset ja raskautetut,
niin minä annan teille levon.

Tämä Sapatti on lepo,
joka perustuu siihen,
mitä Jeesus huusi ristillä
hetkeä ennen Suuren Sapatin alkua.

Johannes (19:30-31) kirjoitti:
Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin,
sanoi hän:
"Se on täytetty",
ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Koska silloin oli valmistuspäivä, niin
- etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi,
sillä se sapatinpäivä oli suuri -
juutalaiset pyysivät Pilatukselta,
että ristiinnaulittujen sääriluut
rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.

Tähän täytettyyn työhön
eli maksettuun syntivelkaan
perustuu se,
että meillä on Sapatinlepo.

Emme siis yritä ansaita pelastusta,
vaan meidät on jo armosta pelastettu,
ei tekojemme vaan Jeesuksen uskon kautta.

Ja me elämme nyt
Jeesuksen ylösnousemusvoimassa.
Siis siinä voimassa, ​
joka nosti Jeesuksen kuolleista
viikon ensimmäisen päivän
alkuhetkessä
tai oikeammin
sapatinpäivän päätöshetkessä.

Siis meidät on siirretty kuolemasta elämään
ja asetettu taivaallisiin
ja olemme siis täten jo
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakunnassa.

Elämme siis jo Viikon ensimmäistä päivää
ja Jumalan Valtakunta
eli Vanhurskaus, Rauha ja Ilo
Pyhässä Hengessä on jo meissä.

Uskoviksi tultuamme olemme
päässeet Sapatinlepoon Jeesuksessa
ja saaneet Pyhän Hengen sinetin
vakuudeksi lunastuksen päivään saakka.

Kaikki Raamatun ilmoittamat
sapatinpäivät eripituisina
ovat vain tulevan varjoa
siihen asti,
että koittaa Jumalan päivä.

Silloin ovat takana
niin viikkosapatit, juhlasapatit,
sapattivuodet
ja jopa Messiaan Valtakunta
tämän Maan päällä
ihmiskunnan seitsemäntenä millenniumina.

Silloin tuo
seitsemäs eli täydellisyys
jatkuu ikuisesti ja katkeamattomana.

Tämä ikuinen Jumalan Valtakunta
on jo tämän armotalouskauden
uskovissa,
jotka ovat ottaneet vastaan
Jumalan Valtakunnan Kuninkaan
Jeesuksen Kristuksen
ja Hänessä olevan Elämän Hengen.

Tämä joukko ei siis enää elä
varjokuvissa tulevasta
vaan
täyttymyksessä
ollen syntynyt uudesti
Hengestä Jumalan lapsiksi.

Siis ihminen
Ensimmäinen Aadam
asetettiin
tämän Maan päälle
suoraan Jumalan lepoon.

Mutta synti katkaisi tuon levon
niin Jumalalta kuin ihmisiltäkin.

Viimeisessä Aadamissa
eli Jeesuksessa Kristuksessa
tuo lepo astuu taas voimaan.

Tähän ikuiseen lepoon me pääsemme
syömällä Elämän puusta,
joka on pystytetty Golgatalle.

Sanan yksiselitteinen ilmoitus on,
että Jeesus kuoli
juuri vähän ennen Suurta sapattia
ja saatiin hautaan juuri ja juuri
ennen tuon Sapatin alkua
keskiviikkoehtoolla
ja vastaavasti
Hän nousi ylös
juuri ja juuri ennen
viikon ensimmäisen päivän alkua
eli lauantaiehtoolla
viikosapatin päätteeksi.

Jeesus ei suinkaan
viivytellyt tuonelassa,
vaan julisti välittömästi voittonsa
ja otti tuonelan avaimet
ja vei heti koko Aabrahamin helman
saaliinaan Jumalan Paratiisiin,
jossa Jeesus oli
ryövärille antamansa lupauksensa mukaan
valmiina ottamaan vastaan ristin ryövärin,
kun tämä hetkeä myöhemmin kuoli.

Siis sekä Jeesus että ristin ryöväri
olivat Jumalan Paratiisissa
jo sinä päivänä, jona kuolivat.

Eli lopullinen ja iankaikkinen
Sapatinlepo koitti ristinryövärille
samalla kun avautui Suuri Sapatti.

Tämä tapahtui sen tähden,
että ristin ryöväri
tuli mielenmuutokseen.

Luukas (23:42-43) kirjoitti:
Ja hän sanoi:
"Jeesus, muista minua,
kun tulet valtakuntaasi".
Niin Jeesus sanoi hänelle:
"Totisesti minä sanon sinulle:
tänä päivänä pitää sinun oleman
minun kanssani paratiisissa."

Tämä iankaikkinen elämä
ja Sapatin lopputäyttymys avautuu
myös meille,
kun ryövärin lailla
käännymme Jeesuksen puoleen,
joka on jo tullut Valtakuntaansa.
Hänellä on kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.

Sinä päivänä,
kun me käännymme,
meidät siirretään
paholaisen vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.
Jeesus lupasi:

Johannes (5:24) kirjoitti:
joka kuulee minun sanani
ja uskoo häneen,
joka on minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä,
eikä hän joudu tuomittavaksi,
vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Tuona päivänä,
kun kuulemme Hänen äänensä
ja uskomme Häneen,
me koemme Hengessämme
ylösnousemusihmeen
ja astumme Sapatin lopputäyttymykseen.

Silloin meille on koittanut Pääsiäinen
eli syntien sovitus ja vapautus orjuudesta.

Silloin meille on tullut Helluntai
ja olemme itse tuo uutislyhde,
jota riemulla heilutetaan.